 |
| Jecca 9 kk |
Jeccaneiti sen vajaa 1vee ja alkaa olla uhmaikä päällä. Tarvitsee nyt niitä rajoja ja johdonmukaisuutta. Tosiasioiden edessä seisty tamman voimien sekä älykkyyden kasvaessa. Sepä ei enään olekkaan aivan kuutamolla vaan osaa ratkaista ongelmia itsenäisesti sekä kykenee suunnitelmalliseen toimintaan vaikkakaan tähän ei pitäisi kirjatiedon mukaan hevoslapsen pystya. Täydellisenä esimerkkinä voitaisiin käyttää tuota oman tilan hallintaa, käänsi takapään kuninkaita kohti joka ei ole sallittavaa. Lisäksi osaa ennakoida tilanteita ja asioita entistä enemmän ja yrittää nyt sitten Jeccateamia juoksuttaa oman halunsa mukaan. Jos nyt kuitenkin pidättäydyttäisiin siinä, että se ohjeistus tulee sieltä riimunnarun toisesta päästä.
Ohjasajoa ollaan nyt harjoiteltu, pikkusen meinaa neiti olla kovapäinen, haluaisi itse johtaa laumaa ja kaaoksen aineksia sekoitella. Pikkuhiljaa kuitenkin tottunut ajatukseen ja ajoittain jopa tykännyt tekemisestä. Pieniä pätkiä nyt menty tallin pihassa ja harjoiteltu siinä samalla tiimin yhteistyötä. Alkaapi tämäkin toimimaan, Jeccateamin etuna voidaan pitää sitä avoimuutta ja asioista keskustelua.
Työn vastapainoksi kävelyä ja fiilistelyä, kakarahan tämä vielä on.Vaikkakin Jecca on pikkuravuri niin psyykkisen hyvinvoinnin kannalta nämä harjoitteet erityisen tärkeitä. Koulutuksellisesta näkökulmasta katsottaessa tutustutaan tulevaan lenkkirataan sekä harjoitellaan samalla sitä luottamusta. Tie oli tässä niin liukas, että kengättömät kaviot lipsui kunnolla. Kuitenkin se olin minä joka neitin pyöräytti takaisin tallin pihaan ilman minkäänlaista sähläystä. Pitkällä liinalla Jecca pystyy tekemään osittain omia päätöksiä sekä tasapainottelemaan epätasaisella alustalla. Johdon on kuitenkin oltava siellä narun toisessa päässä.
Ja sitten sitä työtä.... Nikke kävi pitämässä Artsille kengityksen alkeiskurssin, Sylvi toimi uskollisena opettajattarena. Kokeneen tamman kanssa meidän etuoikeus harjoitella. Jeccateamissa nyt siis yksi joka osaa hätätapauksessa näppästä likalle kengän jalkaan. Vuolut ja muun kengityksen huolehtii sitten ammatti-ihminen. Mielenkiintoinen matka siis tulossa tämänkin suhteen, jätän kiltisti tämän osa-alueen Artsille.
Sitä pitoa talvella, hokit alle ja menoksi. Pojat nämä aina tarkistaneet Sylviltä ennen ja jälkeen lenkin. Hyvä niin, turvallisuus ennenkaikkea. Kassotaan millaisiin kengitysratkaisuihin sitten Jecan kanssa päädytään. Tällä hetkellä kaviot ja niiden asennot ok, Nikke niitä säännöllisesti katsonut ja ohjannut Jeccateamia.
Tätähän se on meidän tiimin toiminta. Nassutusten ollaan monien asioiden edessä, kuuntelemisen jaloa taitoa oppien. Niinkuin on metsässäkin monia polkuja, on meillä kaikilla oma tapamme ohjata Jeccaa.
Yksi meidän tallin suurista pesoonista Sirpa ohjannut Artstia ymmärtämään juurikin metsän hiljaisuudessa kuuluvat vivahteet. Opettajana Sirpan lisäksi toiminut Kassu joka omalla rauhallisuudellaan mahdollistaa yksityiskohtien hiomisen. Tämän kaksikon työskentelyä ilo seurata, tekemisen ilo ja tunteet niin nähtävissä.
Tiimin kolmaskin ohjaaja ollut keväällä oppikoulussa. Sylvin ratasta kävi Jouni pyörittämässä ja opettelemassa ajon perusasioita. Tässä vaiheessahan opitaan ne alkeet, hienosäätöön on vielä matkaa.Ekalla lenkillä opeteltiin katsomaan hevosen kehonkieltä, ennakoimaan ympäristön tekijöitä ja toiminaan oman osaamisensa rajoissa.
Hiljentyminen asioiden edessä auttaa usein ymmärtämään päämäärän ja suunnan mihin ollaan menossa. Jeccateam kävi Jessican ja Aten opissa maastakäsinohjauksessa. Tärkeintä ei todellakaan ole ne temput ja kuviot vaan se, että hevosella ja ihmisellä on hyvä olla. Jokainen meistä on persoona ja tekee työtä omalla tyylillään, Jeccaa on turha yrittää huijata. Hevosen kanssa on lupa itkeä ja nauraa- olemalla rehellinen itselleen päästään loistaviin lopputuloksiin.
