Lähestulkoon täydellistä kärryttelyä. Syyskuussa neitinen sen 1,3 v ja aivokapasiteetti kasvaa koko ajan. Miettii ja pohtii uusia asioita, pysähtyy hetkeksi, hyvä niin. Vapauksia tälle suon, hyvätapainenhan se on. Lenkeillä kohdattu toisia hevosia ravuri ja ratsu. Hyvin työstää, apuja toki vielä tarvitsee. Ravi muuttunut syyskuun lopussa lennokkaammaksi, takasten potku vie eteenpäin.Rytmit välillä miten sattuu,laukkaa välillä etupäällä - varsa opettelee. Lihaksistoltaan rento, selkä ja pää tekee työtä löysän sekin ansioista. Itsevarmuuden kasvaessa toki esiintynyt kapinointia, kenguruloikilla edetty muutaman kerran. Napakan komennuksen ja ohjien läpäytysten jälkeen kuitenkin takaisin ruotuun ilman suurempia kohtauksia. Alkaa tekemään itse ratkaisuja, onpa kerinnyt koittamaan metsään menoakin. Rutkasti ohjaamistahan tämä vielä tarvitsee vaikka omasta mielestään osaakin kaiken ihan ite. Näinhän sitä on rakenneltu, Jecca kyllä tietää kun on tehnyt oikein ja kehonkielellään sen näyttää. Ohjissa edelleen silkkihanskat, oman näköinenhän tämä on samalla herkkä ja kovapäinen.
Ja kuten aina, tässä ollaan kaikki oppimassa. Syysmyrskyjen ja Sannin muistutuksen vuoksi palauteltu mieleen se tosiseikka, että tämän pitäisi pystyä luottamaan meihin. Kovalla tuulella ei lenkille lähdetä, olkoon aikataulut mitä vaan. Jeccahan vieroksuu tuulta, pelolla ei tätä juoksuteta. Rauhassa tehdyt asiat vievät niin paljon enemmän eteenpäin kun kiirus. Tuulispäivinä tehdään muuta, kyllä tämä kerkeää vielä tuulessa ja myrskyssäkin juosta.
Pikkuvarsojen kuolaimet vaihtuneet raviniveliin. Ohjastuntumalla mennään välillä palan matkaa. Käyttäsin mieluusti sanaa ohjasapu tai ohjastuki. Punaiset ohjat siis tosi pitkät, annan paljon tehdä itse työtä. Vaaranahan tässä toki se, että nopeaan ohjasapuun en silloin pysty. Harjoiteltu myös tuntumaa, jaksaa työstää hetken jonka jälkeen väsähtää. Väsähtämisellä tarkoitan nyt tuota henkistä puolta, fysiikaltaan jaksaa sen 5 km kävely/ hölkkälenkin helposti mennä. Onpa nyt hankala pukea sanoiksi mitä tarkoitan, perimmäisenä ajatuksena ehkä kuitenkin se että mennään hevosen ehdoilla ja fiiliksillä. Turhan tarkkaa käsikirjoitusta on turha kirjoitella, kunhan muistetaan pääosan esittäjän nimi. Kaikkihan tässä ollaan tätä varsaa kouluttamassa, tosin se taitaa myös kouluttaa meitä.
Lenkin jälkeen Jecca rauhallinen, jalat tarkistetaan yleensä karsinassa, likkanen rouskuttaa heiniä. Asioita siis tehdään oikein kun pystyy rauhoittumaan, kierrokset nollaantuu sen mellaveden ja iltaruuan jälkeen. Ei hikoile turhaan eikä mitenkään puhaltele tai käyttäydy rauhattomasti. Tasapainoiselta tammanplantulta siis vaikuttaa. Myötätuulessa siis edetty syyskuu, tästä jatkellaan lokakuuhun vaatimustasoa astetta nostellen.
