sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Maaliskuun maneerit

 Maa näkyy ja sitten ei, lenkkiolosuhteet olleet hyvinkin vaihtelevat, lenkkikertoja sen 11 ja paljon lepoa. Tuskastuttavaa ajoittan kun ei pääse kunnolla harjoittelemaan. Toisaalta viikon paussi maaliskussa tehnyt hyvää likkaselle, pitäisi aina muistaa se levon merkitys ja opitun asian sisäistäminen. Levossa mietitty asia siirtyy sinne pitkäkestoiseen muistiin ja yht´ äkkiä meidän likka lentää. Askellus siis pidentynyt ja jonkinlaista ravurin työtä havaittavissa. Rytmit tsaikkaa edelleen sinne ja tänne kun likka innostuu, mutta kyllä se siitä. Ohjille alkanut painaa, tekee hyvää työtä ja vielä ainakin kuuntelee. Sellanen ääriinsä jännittynyt ajoittain, kohta mennään varmaan se kunnon kiitolaukkapätkä, sormet ja varpaat ristiin siis. Tamammaista äkäpäisyyttä havaittavissa, minä ite kausi taas menossa, tarkkana oltava koko ajan ja välillä tuntuu ettei sekään auta. Varsa vielä ja matkalla kohti aikuisuutta, teinin metkut ja kujeet vielä.
 Kärryjä pyöritellyt nyt sen yli sata kertaa ja lenkkiä tehty välillä kävellen ja välillä nopeammalla temmolla. Tässä tykitellyt 2 päivää peräkkäin. Vielä ei ole varsa henkisesti valmis, palautuminen liika pitkä. Aina oppii uutta ja hevosta kuunnellen treeniä jatketaan ja edetään.Päätä siis treenataan koko ajan fysiikan rinnalla, se ravurin työkalu kinttujen lisäksi. Kiiman oireet helpottaneet Karma/kamomilla yhdistelmällä, nyt tokasta selvittiin jo parin päivän hännän nostelulla. Maaliskuu laittaa kissatkin mouruamaan, miksei siis hevosetkin.
 Ravurin työtä juoksemisen lisäksi, ajatus että saataisiin tämä liinattua joskus kunnolla. Eka yritys menikin ihan nappiin kun poljettiin hankeen ympyrä ja harjoitus oli kestoltaan riittävän lyhyt. Toisella kerralla neitinen sitten päättikin tehdä pihassa omat kuviot, otti ja potkaisi. Mitenkään ei katunut tekosiaan ja se ei tosiaankaan olltu vahinko, tahallaan näppäs päästäkseen tilanteesta. Tarkkana siis oltava ja ne rajat laittaa kunnolla ettei pikkuneiti hypi silmille. Painimatsi tuon kokoisen neitisen kanssa vaan jo vaatii aikamoista egoa. Pahahan tämä ei ole, sellanen diiva kylläkin. Pilalle passatun prinsessan elkeet nähtävissä, aina oppii uutta. Hyvin kuitenkin kaikenkaikkiaan tämän ekan heppasen kanssa pärjätty, kyllä ne ainakin kerran koittaa ja ylpeä pikku jeccateam saa olla, saatu varsa toimimaan ilman minkäänlaista kokemusta opetusajosta. Jatkossa tarvitaan kyllä paljon apua, nöyrä pitää olla muttei nöyristellä. Joten suuri kiitos taasen kaikille oasianosaisille, ensi maaliskuussa ollaan taas astetta viisaampia.

Palaan maaliskuun otsikkoon ja etenkin sanaan maneeri. Maneeri on yksinkertaisuudessaan kaavamainen toimintatapa jota kannattaa ja pitää hyödyntää tulevaisuudessa entistä enemmän. Sekki kiinnitetään aina tietyltä puolelta jne, raveissa ei sitten enään arvota vaan tiimin pitää pystyä toimimaan nopeasti. Oma käytökseni  tässä tilanteessa tulee olemaan pomottava, luultavasti äkäilen mikäli joudutaan oikein paljon kertaamaan. Yritän parhaani mukaan hillitä itseni ja ohjata tiimin miespuolisia henkilöitä omien rajojeni mukaan, jonkun vaan on otettava se kusipään rooli jokaisessa tiimissä. Yrittäkää ajatella Capetown Hallin lipputamma Milady Leaderia tässä tilanteessa, tamma kuitenkin tahkonnut sen yli 85000 e. Joten jos oma käytökseni ei ole leidimäistä niin, rahalla saa ja hevosella pääsee. Avoimuus ollut ja tulee olemaan jatkossakin jeccateamin vahvuus ja tuittupäisyys on vaan luonteenpiirre ;)
Heimarin ravirata 26.3.2015
Keväällä nyt sitten aloitellaan raviskalle tutustuminen, ensin valjaspaikalle ja siitä sitten Jecan ehdoilla edetään. Mielenkiinnolla odotan miten tammanen reagoi kun maailmaa on Sokojan ulkopuolellakin. Tavoitteenahan on tänä vuonna se opetuslähtö suorittaa, mitään stressiä siitä en kuitenkaan ota. Hevosen ja omien tuntemuksien mukaan on edettävä, tämän oppinut. Liikaa kiirehtien ei tuu kuin sutta ja kun kyseessä lämpöinen tammavarsa niin kannattaa panostaa tosiaan tuohon pään hyvinvointiin. Rinkiä kerkiää pyörittämään kyllästymiseen asti, nyt panostus siihen hallittavuuteen ja tilanteiden rauhallisuuteen.

Keväällä 2015 paljon ohjelmaa ja tuloksellisuutta. Meillä terve kaksivuotias jolla kaikki edellytykset kisata kunhan nyt maltetaan mieli. Stigin sanoin " ja mä soitan kitaraa, soitan soinnut väärinpäin. Mut ei se haittaa ollenkaan, sulle kelpaan juuri näin". Paljon töppäilty ja tullaan töppäilemään mutta soiva peli tästä vielä tehdään :)