Lapsen energiaa

 Lapsi lähestyy hevosta niin vilpittömästi, onhan varsa toki pinkissä riimussaan ja pehmeässä karvassaan varsin valloittava olento. Tähän samaan olotilaan siirtyy välittömästi myös hevosenlapsi, uteliaisuuteen ja avoimuuteen. Kunpa me aikuisetkin osaisimme säilyttää, tai edes hetkeksi saavuttaa tuon hetkessä elämisen taidon... Pinja tyttö toimikin malliesimerkkinä Jecalle lapsesta, rauhallinen reipas tyttö kertakaikkiaan. Itsekkin oppinut suhtautumaan tuohon varsaan turhankin luottavaisesti, toki Pinjan apuna oli kaksi aikuista miestä ja päässä kypärä. Varovaisuutta toki ilmeni, onhan kysessä Jecalle aivan uusi ihminen.

Annetaan varsan rauhassa tutustua, liika paineistus ja hössötys on täysin tarpeetonta. Annetaan  riimunnarun verran pakomatkaa. Tätä ei sidota liian tiukasti, annetaan mahdollisuus pakoon, ketjuissa valjastamiseen on vielä aikaa.

Pää tuntuisi olevan Jecalle arka paikka, milleppä hevoselle se ei olisi. Tässäkin menty huimia askelia eteenpäin, nyt jo antaa vieraankin silittää eikä väistä.

 Tutussa seurassa voi jo rentoutua ja katsella ympärilleen, Jounihan on jo tuttu ja turvallinen. Miten yllättävän paljon hevonen seuraa ja tarkkailee maailmaa, myös äipän tilanne pitää ajoittain tarkistaa.Tähän perustuukin sitomattomuus, Jecca pystyy niin halutessaan katselemaan ympäristöään aivan eri tavalla, reagoimaan ihmisen kuitenkin määrittäessä tilan.

Kameran linssin takaa tilanteita helppo ikuistaa ja jos uskallusta riittäisi niin videointihan toimisi hyvänä apuvälineenä oppimisen kannalta.

 Sijaistoimintaa hevosella esiintyy yllättävän paljon, nämäkin loimet tutkittu enemmän kuin kerran. Hämmentävässä tilanteessa kääntää pään ja " keksii tekemistä" yleensä juuri tuollaista haistelua ja kirputtamista. Häiriökäyttäytymiseen toki puututaan, puuta ei saa purra.

 Sietokyvyn ylittyessä tai mentäessä äärirajoille uudessa asiassa Jecca usein turvautuu juurikin läheisiin ihmisiin, Artsin käsi toiminee tässä suojana. Pieni hetkellinen turvalla painaminen ja taas voidaan jatkaa. Oikea ajoitus tärkeää: milloin varsa pyytää apuja, onnistuu Artsilta niin loistavasti, lukee hevosta.Korvien asennosta voi päätellä miten paljon informaatiota ne keräävät tässäkin kuvassa, kumpikin rekisteröi sivulla tapahtuvia asioita.  Harjoitteet edelleen lyhyitä, nämä pienet hetket kuitenkin Jecan kannalta niin merkityksellisiä. Pyritään pitämään hevosen sielukkuus ja oman tilan käyttöoikeus, opittua avuttomuutta ei tälle haluta.
Jecca näyttää niin suurelle Pinjan vieressä, tokihan se on jo tammuska kasvanutkin. Tällä hetkellä sen 131/138 neljän  kuukauden ikäisenä.. pienestä se on lähdettävä. Leikkihän on vielä päivätyötä lasten, tässä tapauksessa kummankin. Suurta iloa tuottaa kuitenkin juuri nämä arjen pienet hetket, hetkeksi voi silmät ummistaa.

Sannin ajatuksia lainatakseni" lapsen energiataso on niin alhainen, lapsi ei vaadi eikä pyydä mitään, on vain läsnä"

Tätä ajatusta itsekkin nyt käyttänyt toki Jeccaa luotsitaan suunnitelmallisesti, kaikella on oma tarkoituksensa. Loputtomiin tätä ei jatketa, luodaan nyt vain kivijalka talolle, vaatimustaso nousee sitten kun siihen on aika.

Väsy


Tämän pienen tamman rinnalla kuljettu siitä syntymästä asti, niin pienenä tässä kuvassa nukkuu ensimmäisiä uniaan. Pieni pala taivasta, jotain mitä odotettu niin pitkään. Perheitä yhdistävä tekijä, voimaa antava tekijä."Kulkija tuo vielä vain tyttönen on. Kevyet kädetkin häntä voi satuttaa ,silkkistä ihoa valmistakaa"




Joskus vain minäkin väsyn, voisin olla karsinan lattialla, pötköttää kevyttä unta Jecan vierellä.Tuulee, sataa, tulee lunta ja on kylmä - jatkettava on. Joskus nostaa oinasnaisen luonne esiin ja tulee kiukku, näin se elämä vaan menee.Eilen tuli kiukuteltua yhdelle kolmesta kuninkaasta Arille, onneksi ihmisen mieli on kuitenkin anteeksiantavainen ja muisti kovin valikoiva.Liekö omistussuhteissa tapahtuneet muutokset vaikuttaneet, mene ja tiedä.... tällä hetkellä olen kuitenkin se joka kantaa suurimman vastuun koulutuksesta ja tulevasta, vaikka kolmesta Jouni kehottikin ottamaan rauhallisesti. Ehkä minun aika hellittää, rauhoittua vähän.Näiden veljesten kanssa tieten turvallista jatkaa matkaa, oppia luottamaan kaikkkiin kolmeen pikkuhiljaa.Oma epävarmuus tekee tepposiaan, vaikkakin olen vahvan verkoston ympärille luonut.Sanni ja Sune auttavat, Sirpasta ja Kaisasta puhumattakaan. Jessica auttaa maastakäsinkoulutuksessa, Lotta lupautui ajo-opetukseen avuksi ja Nikke hoitaa kaviot.Siltikin mietin kuinka monta tuhatta toistoa tähän mennessä tarvittu, miten monta epäonnistumista sekä onnistumista. Kuinka monta tuntia onkaan kulunut tähän pisteeseen, kuinka monta vielä edessä. Edelleenkin vain on noustava ja jaksettava yrittää, kouluttaa tätä keskenkasvuista kakaraa tulevaan.

Herkkyyttä voisin kuvitella tässä tammasssa olevan riittämiin, onhan se osaltaa peilikuvani.Kontaktia ottaa, sitähän ollaan opeteltu ja haluttu Jecalta. Riimunnarussa kävelee kuunnellen.Kiukuttelua, pahantuulisuutta ja omaa tahtoa löytyy tarvittaessa. Tänään suuttui Artsille, veti herneen nenään tosissaan. Omia mielipiteitään kuitenkin lauhkeasti esittää, mököttää omassa nurkassaan- hyvä niin. Ei kuitenkaan jaksa olla pitkävihainen, leppyy ja syö porkkanansa kuitenkin, edelleen vähän närkästyneenä.Annetaan tyttösen vielä hakea lohtua äitiltä, pianhan senkin on lopetettava vieroituksen lähestyessä. Tavoitteena kouluttaa ja opastaa tästä varsasta kuitenkin vahva ja hyvä hevonen.

Starting with the basics

Jessicaan olen tutustunut Säteen taika tallilla sen kahden vuoden aikana, minkä siellä kävimme. Kouluttaa omaa hevostaan Attea, joka ei jääräpäisyytensä vuoksi liene helpoin hevonen kouluttaa. Jessica kuitenkin vienyt Attea niin paljon eteenpäin, periksiantamattomuudella pääsee hyviin tuloksiin. Tämä pieni nainen ei väistä hevosta vaan vaatii itsellensä oman tilan, hallitusti käyttäen ohjauksessa juurikin myös meidän oppimaamme paineen poistoa ja kehua palkkana.

Jessica lupautui siis projektiimme maastakäsinohjauksen ohjaajaksi. Laaditaan suunnitelmaa matkan varrella, mielenkiintoinen ja pitkäkestoinen projektihan tämän on. Aloitellaan nyt tästä eskarista: hevosen peruskäyttäymisestä. Niin ja suuri kiitos Jessicalle sekä Pialle, tervetuloa jeccateamiin :)

Aloitus ihan aapisen alusta:pysäytys, väistöt ja peruutus.Nätisti meidän Jeccalikka otti ohjeet vastaan, pientä kapinointia toki oli niinkuin asiaan kuuluu. Varmoissa käsissä kuitenkin rauhoittui siihen etukavioiden hetkelliseen nostoon ja teki pyydetyt asiat. Pienen pienen hetken tammalta vaadittiin pysymistä paikallaan, tästä me sitten Artsin kanssa jatkamme treeniä ja pidennämme aikaa pikkuhiljaa. Harjoitteen tarkoituksenahan on, että hevosen pitää pystyä olemaan rauhassa niin siltä pyydettäessä.

Väistöihin Jecca suhtautui luontevasti, väisti jopa ilman kosketustakin, tätähän ollaan kyllä harjoiteltu ihan alusta asti ja olenkin niin ylpeä tästä pikkutammasta, sehän osaa :) Kotiläksyksi ja seuraavaksi harjoitteeksi saimme karsinasta poistumisen. Käytävälle ei siis saa rynnätä ominpäin vaan siihenkin tarvitaan ihmisen lupa. Tätä kyllä mietitty, mutta annettu tostaiseksi Jecan vielä mennä äipän perään, onhan se vielä maitovarsalle elinehto. Tamman kasvaessa ja vieroituksen lähestyessä tämä harjoite otetaan nyt sitten käyttöön. Pikkuhiljaa hyvä tulee :)

Vapaahetkiä tarvitaan näin pienen varsan ekalla tunnilla, hetken saa pikkulikka hengähtää ja kerätä voimiaan seuraavaan harjoitteeseen. Tästä jatketaan sitten liinajuoksutuksen perusteisiin, kunhan se aika tulee.






Lähelle pitää myös päästää, ravurinhan pitää kisatilanteessa tulla ihmisen lähelle, kypärään kiinni. Etsimme kultaisen keskitien siis tässäkin suhteessa, Jecan työhän tulee olemaan kärryjen edessä, tuleva kuningatar :)

Brave Pommak

Vanhaherra nautiskelee auringosta lenkin jälkeen.... tästä se kaikki alkoi. Olin käynyt ja kaksi vuokrahevosta läpi, kumpikaan ei oikein miellyttänyt vaikka toinen niistä olikin se "oikea" ratsu. Ajatuksenani oli vain ja ainoastaan, että hevonen on ratsastusta varten, ei ajoa. Toisin siis kävi. Tämän ihastuttavan herran näin ekaa kertaa kevätauringossa, sydän suli siihen paikkaan. Pikkuhiljaa tutustuttiin, varovasti tunnusteltiin suhteita. Herkkä hevonen,opin kuuntelemaan hevosen hiljaista kieltä. Selässä olin ensin pieniä aikoja kentällä kunnes uskaltauduin maastoon ratsastamaan. Pomsuhan ei ollut mikään helppo ratsastettava, tasapainoa hain enemmän kuin kerran, usein mentiin ravia jalustimilla seisten, vauhdistahan tämä herra nautti.Ajatuksena täydellinen fiilistely ja sitä se kyllä olikin. Lotta siinä matkan varrella ehdotteli ajoakin, mutta olin satavarma etten nyt siihen leikkiin rupea ollenkaan vaan pysyn selässä piste fi... kunnes sitten suostuin kokeilemaan ja ihastuin lajiin täysin. Ravihevonhan on luotu juoksemaan, ei ratsastukseen. Miten hevonen nousee ja ryhdistäytyy siihen tehtävään päästessään, mihin se on jalostettu.

Mutkia matkaan toi se,että ajaminen yksin kokemattomana asetti pienimuotoisia haasteita, tarkoitushan oli että Lotta saa vapaapäivät silloin kun ite käyn tallilla. Joten kuvioon astui Artsi, ensin hyvinkin varovasti,kammoksuen hevosia.Varovasti edeten Pomsu kuitenkin luotsi Artsia luottamaan itseensä. Hiljaa käveli, pikkuhiljaa ravasi ja rentoutui lopulta kärryjen eteen. Pitkiä matkoja ajeltiin, kaikki kolme nauttien. Pomsu toimi opetusmestarina, me kärryillä oppijan rooleissa.Hyvin nöyränä, kuunnellen ja tarkkaillen hevosen kehonkieltä. Pitkät lenkit opettivat meille hevosen lukemisen tärkeyden. Kuinka usein seurattiin korvien, pään ja kehon asentoa- aina oppien uutta.Me opimme, että hevosen kanssa luottamus ja yhteistyö tuottaa enemmän tulosta kuin pelkkä tekeminen.Aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan.Se on paljon enemmän kuin suorittaminen. Paljon, paljon muuta... Siispä Lotan ohjeistuksella siirryimme maastakäsinohjaukseen ja liinajuoksutukseen.

Se tunne kun saa hevosen toimimaan rauhallisesti liinan päässä oli käsin kosketeltavaa, pienellä ohjauksella vartaloa apuna käyttäen hevonen muutti rytmiä, liikettä ja askellajia. Painoi pään alas ja rauhoittui. Oppi luottamaan tähän ihmiseen joka liinan toisessa päässä oli. Pikkuhiljaa omakin sydän alkoi rauhoittumaan, lepäsi hevosen askelten mukana.

Lämpimään vilttiin vanhaherra puettiin, puunattiin kiiltäväksi, syötettiin punaislla omenoilla.... tietäen kuitenkin, että pian on aika jättää herralle jäähyväiset.Tämän rajallisen ajan saimme viettää kultaisen ruunan kanssa.Valmistauduttiin tulevaan, rapsittiin vielä enemmän... mietittiin vaihtoehtoja, ystävän rinnalla loppuun asti pysyen. Aika oli tullut, riimunnarusta oli päästettävä irti ja päästettävä pappaheppa antsaitsemaansa lepoon

Pomsusta tuli enkelihevonen marraskuun aamuna 2012.Edellisenä iltana vietettiin aikaa tallilla, yritettiin hidastaa kelloa. Eteenpäinhän se väistämättä meni ja oli aika jättää hyvästit. Täydellistä tyhjyyttä on vaikea sanoiksi pukea, sitä hiljaisuutta mikä metsään tulee suuren puun kaaduttua- todella hiljaista. Haluan kiittää Lottaa joka jaksoit meitä sinnikkäästi neuvoa ja ohjata. Tätä kuvaa katsellessani en vain voi olla ajattelematta noita teidän askelia, samaan tahtiin kulkevat, toinen toistaan tukien.
" Ehkä ensi elämässä, kaksin olemme taas tässä aivan hiljaa juuri näin lähekkäin. Ehkä ensi elämässä, hetkessä niin kiitävässä voimme olla jälleen näin sylikkäin"

Elämän on jatkuttava, seuraava sukupolvi toistaa edellistä, onhan Jecan isoisä Choctaw Brave, Brave Pommakin ja Blue Cafen isä.Ilman Pomsua meillä tuskin olisi tätä pientä Jecca pompulaa.

Natural horsemanship

Tätä lajia pidin aivan "humpuukina", jopa mietin että mikähän tuo ihmeheppu tuossa tetsonin ja narujensa kanssa on. Kyseessä oli Ed Dapney, joka ei näissä ympyröissä ihan vaatimattomalla tasolla treenaa ;) Meillähän oli vuokraheppa Säteen taika tallilla, jossa tähän lajiin tutustuin lähemmin vajaan kahden vuoden ajan minkä siellä kävimme. Luultavasti moni "oikea ravimies" vetäis voltin muuallakin kuin raviradalla kuullessaan, että ravuria koulitaan näillä menetelmillä. Minähän en tästä välitä, poimin vaan ne mitkä toimii ja mitä Jecca tarvitsee. Punaisena lankana pidän kuitenkin, että ihminen on hevoselle ihminen- ei toinen hevonen. Kyseessähän on kuitenkin ravihevonen, ei lännenratsu :)

 Tuumasta siis toimeen. Jecalla nyt naruriimu sekä hand made by Vikinga Horses koulutusköysi pinkkinä. Sandra tämän tehnyt ja värissä pysytään. Koluttajaksi projektiin lupautui lähtemään Jessica , joka tätä lajia harrastanut hevosensa Aten kanssa. Ensi perjantaina aloitellaan treenit, maastakäsin ohjauksen perusteista lähdetään. Tavoitteena oikea tekniikkaa liinajuoksutukseen, koska sitä en osaa sekä hevosen hallittavuus. Ajatuksena juuri nimenomaan näissä varusteissä ehdollistaminen, että Jecca tietää nähdessään nämä välineet mitä siltä halutaan.

 Tästä siis lähdettiin. Jecca pysähtyi ennen karsinaa eikä liikahtanut. En pese hampaita enkä mene nukkumaan, MINÄ olen tässä :D Tekniikka itellä ihan hakusessa, vetämällähän tilanne vain paheni. Sannin ohjeistuksella tilanne lähti purkautumaan ja minä sekä Artsi jouduttiin kovaan kouluun aiheesta paine ja palkka.

Tässä ollaan nyt useiden toistojen ja oman oppimisen jälkeen, hevonenhan sen osaa luonnostaan. Pitkällä narulla, palkkaukseen perustuen. Tämä vaati itseltäni suurta nöyryyttä ja uskallusta, varsa on kuitenkin varsa ja mitä tahansa voi sattua. Tätä jaloa taitoa on myös kanssamme käynyt Jouni treenaamassa ja hyvin on sujunut.Vaikkakin ollaan "tilanteen herroja" on kaikilla ymmärryksenä se että hevonen on saaliseläin ja vaatii senmukaisen koulutuksen.

Oppi on malttia

Tänään harjoiteltiin takaa-ajoa ekan kerran varsan ollessa sen vajaa 4kk. Varustuksina meillä oli ihan riimu ja kaksi riimunnarua sekä yksi naru apuohjaajalle. Pohjatyöt tehty kunnolla, varsa säilyttää rauhallisuutensa uusissa harjoitteissa. Jecca pysähtyi pyydetäessä, eteenpäin liikkumisessa tarvitsee vielä ohjausta, käännökset sen sijaan sujuu. Artsi toimi takana paineistaen ja hellittäen kuten ollaan harjoiteltu. Palkintona käytettiin paineen hellittämistä sekä kehuja.Käytettiin myös ekaa kertaa ääniohjausta, tämä vaatinee vielä harjoitusta, tipun askelilla sekin aloitettava. Jecca itse suhtautui asiaan tyynesti, ei hötkyillyt ja annettiin pikkulikan vielä hölmöillä, oppimassahan tuo vielä on. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, poijille ( Kassu ja Luigi) piti näyttää taitojaan sekä  tutkia penkille jäänyttä omenaa. Vaatimustaso ei vielä siis päätähuimaava, pieniä pakotteita tosin joutuu ajoittain käyttämään, tämähän on Jecan työtä. Nöyrästi ottaa nämäkin, ei tuu enään sitä tittutaatana asennetta ;)Hiljaa hyvä tulee, jätetään nyt tämä positiivinen kokemus hautumaan liskon aivoihin, sitähän sanotaan että hevonen muistaa kaiken oppimansa aina. Sanni ja Sune olivat apuna toimien varmistajina sekä valmentajina meille kolmelle aloittelijalle joten suojaisissa merkeissä me saadaan treenata. Niin hyvä mieli, varsa nautti tekemisestä aivan kuten mekin. Hevonenhan oppii kaiken sen minkä me sille opetamme, toimii meidän peilinä =)

Maltti on valttia

Voi miten mieleni tekisi tehdä sitä ja tätä. Vielä kuitenkn pitänee keskittyä hallittavuuteen rauhallisessa tilanteessa, hötkyillä ei saa. Mieleni minun tekisi ottaa muutama raviaskel tai joku muu lennokkaampi harjoite, luultavasti menisin siinä tapauksessa pitkin pihoja sukat suorana :D Jatketaan nyt sitten tämän hiljaiselon jälkeen seuraavaksi ääniohjaukseen, kassotaan miten se sujuu =)