Oppi on malttia

Tänään harjoiteltiin takaa-ajoa ekan kerran varsan ollessa sen vajaa 4kk. Varustuksina meillä oli ihan riimu ja kaksi riimunnarua sekä yksi naru apuohjaajalle. Pohjatyöt tehty kunnolla, varsa säilyttää rauhallisuutensa uusissa harjoitteissa. Jecca pysähtyi pyydetäessä, eteenpäin liikkumisessa tarvitsee vielä ohjausta, käännökset sen sijaan sujuu. Artsi toimi takana paineistaen ja hellittäen kuten ollaan harjoiteltu. Palkintona käytettiin paineen hellittämistä sekä kehuja.Käytettiin myös ekaa kertaa ääniohjausta, tämä vaatinee vielä harjoitusta, tipun askelilla sekin aloitettava. Jecca itse suhtautui asiaan tyynesti, ei hötkyillyt ja annettiin pikkulikan vielä hölmöillä, oppimassahan tuo vielä on. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, poijille ( Kassu ja Luigi) piti näyttää taitojaan sekä  tutkia penkille jäänyttä omenaa. Vaatimustaso ei vielä siis päätähuimaava, pieniä pakotteita tosin joutuu ajoittain käyttämään, tämähän on Jecan työtä. Nöyrästi ottaa nämäkin, ei tuu enään sitä tittutaatana asennetta ;)Hiljaa hyvä tulee, jätetään nyt tämä positiivinen kokemus hautumaan liskon aivoihin, sitähän sanotaan että hevonen muistaa kaiken oppimansa aina. Sanni ja Sune olivat apuna toimien varmistajina sekä valmentajina meille kolmelle aloittelijalle joten suojaisissa merkeissä me saadaan treenata. Niin hyvä mieli, varsa nautti tekemisestä aivan kuten mekin. Hevonenhan oppii kaiken sen minkä me sille opetamme, toimii meidän peilinä =)