Sylvi

Tuosta ajo-opetuksesta .... siitä kuitenkin jo jonkin aikaa kun on viimeksi ajanut. Miettinyt ja pohtinut sekä saanutkin jo kaksi ajettavaa, jotka eivät nyt sitten siihen tehtävään soveltuneetkaan. Helmikuun puolessa välissä löytyi nyt sitten Jeccateamiin opettajatar. Keulahevosena meillä toimii Sylvi nti joka kokeneena tammana osaa ravin sekä perus- että jatkokurssit. Sanni ajatellut meidän parasta ja Sylville laiteltiinkin kengät ja käytiin tänään sillä ekaa kertaa Jounin kanssa kurvailemassa. Kovin on herkkä tamma suustaan, niillä silkkihanskoilla siis ajettava. Sopii niin hyvin omaan ajotyyliin ja ajatteluun, mitä pienemmillä avuilla päästään etenemään sitä kevyempää se on ja kerkeää havainnoimaan muutakin. Sitä hevosen elekieltä, mitä hevonen kertoo ja niin edelleen. Muutaman kerran kun kurvaillaan niin pääsee korkkifamilyn poijaatkin tykittelemään tammalla. Kepiästi askel kulkee 2001 syntyneellä entisellä kilpurilla. Kuuliainen, nöyrä hevonen joka kuuntelee. Jeccatamin etuna voidaan pitää myös sitä, että tätä paljon rapsittu ja tutusteltu etukäteen, onhan tuo jo meidän kuvioihin ja juttuihin tottunut.




Väistämättä mieleni kuitenkin hiipii kaikkeen tulevaan, voi kuinka paljon meidän eskarilaisella on vielä opittavaa ja opeteltavaa. Tuossa Sylvillä kääntyessä palauttelin mieleeni ravihevosen pennillä kääntymisen taidon, sekin meidän pitänee kakaralle opettaa. Mielenkiintoinen ajanjakso siis alkamassa, ollaan siirtymässä eskarista eteenpäin.



Ja ettei elokuvan päätähti unohtuisi niin muutama sananen myös vuotikkaasta. Sitä nyt Jeccateamin voimin ajettu takaa. Alkaa tiimi toimimaan yhteen, kukin kuuntelee toista ja yhteistyö alkaa tuottamaan tulosta. Tämän huomaa hevosen käytöksestä sekä omastakin, kaaoksen ainekset nykyään pienemmät.Huumoria ja hyväntahtoisuuttahan meiltä kaikilta löytyy, autellaan toisia tarpeen mukaan.

Pientä uhmaa havaittavissa hevosenlapselta, meinaa ne takaset nousta jo turhankin korkealle. Nyt on oltava tarkkana ja huomauteltava sitten väärästä käytöksestä.Edelleen herkkusuu tämä elämänsä alussa oleva natikka on, lievää kärsimättömyyttä sekä tunteen paloa tulossa. Hillitsee kuitenkin hermonsa hyvin, edellenkään ei kuumu. Tätä nyt sitten jatkellaan sopivassa tahdissa, lepoa ja lapsuutta pitää likalla olla.

Niin ja sitten osteltu niitä varusteita. Nopeita päätöksiä meidän tiimi näköjään tekee ja osataan nyt sitten ne silatkin purkaa tarvittaessa vaikka atomeiksi. Hankintoja tehty kuitenkin suhteellisen maltillisesti vaikkakin mieli tekisi sitä ja tätä.

Apuja saatu tallilta aina tarvittaessa ja uutta voimaa sitä vaan kummasti löytyy aina jostain- parvessa on paree lentää :)

Vuosi 2014

 Niin se vuosikin vaihtui ja on aika siirtyä eskarista ekalleluokalle. Kakarakin täytti sen 1v. Paljon on mennyt vuosi antanut, toffeenyytti syntyi ja on nyt jo suuri tyttö. Paljon tehty, kuljettu ja rapsittu. Kaikella on oma tarkoituksensa, oma päämääränsä. Tässä kuvassa ollaan ekaa kertaa tutustumassa tallin ulkopuoliseen maailmaan, tosiaankin tammalle yllätys. Hienostihan tuo asian otti, kulkee kauniisti - ihmiseen luottaen.                                 

Jeccateamin pojat Artsi ja Jouni olleet niin suurena apuna. Pojat pelaamassa sunnuntaina Jecan kanssa palloa, tottuu siihen häärimiseen ja häiriöihin. Jecca ulkoilee nyt kahdestaan kaksi viikkoa nuoremman varsan kanssa. Turvaa hakevat toisistaan aitauksessaan, oppivat  ajan kanssa tulemaan toimeen omillaan. Kuljetellaan nyt sitten ainakin alussa tyttöjä kimpassa, pikkuhiljaa sitten totutellaan olemaan erilläänkin ettei tule liiallista läheisriippuvuutta, ravurin pitää osata toimia myös yksin.


Only To Fly ( Jecca) ja Summer Hope ( Lilli)

" Kaksi ylvästä ja nuorta varmoina on voimistaa, taivaankantta kohti kasvaneet. Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet, se ihme on kai vasta, oomme tänne selvinneet"

-Juha Tapio-

Joulunaikaan Jeccateamin Arikin kävi tammuskaa moikkaamassa. Taisi Jecca saada omenan jos toisenkin, hyvinhän nuo juttuun tulivat vaikkakin Aria nähdään harvemmin. Neiti näppärän korvat ovat tietenkin Killimäiseen tyyliin takana, propellikorvat eivät välttämättä tarkoita sitä miltä näyttää. On vain Choctaw Braven tammojen tavaramerkki. Näköjään tämä ominaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle, sitruuna pitää nielaista vieraamman ihmisen saapuessa paikalle. Tekee hyvää Jecalle olla myös muiden kanssa, siinähän tuo oppii sen sosiaalisen kanssakäymisenkin samalla.

Oma huone pitää siivota silloin tällöin myös seinistä. Tässä harjoitellaan häiriötä omassa karsinassa, vaikkakin annetaan Jecan pitää oma alueensa ja karsinansa niin sinne pitää myös ihmisen pystyä menemään. Koulutusta päivittäiset askareet, näitä tehty ja tullaan tekemään koko ajan. Huoneen oveen ei koputella, sinne vaan mennään ja tamman on otettava ihminen vastaan. Joskus kapinoinut ja tulee varmasti vielä sitä tekemään, sitähän se on hevosen elämä-tilanteessa ja hetkessä elämistä.

Jouni rääpäleen kanssa. Paljon on veljeksistä keskimmäinen puuhastellut Jecan kanssa. Oppinut puolen vuoden sisällä enemmän kuin moni muu aikuisen hevosen kanssa, varsaltahan tulee palaute hyvinkin nopeasti. Sitä hevosen elekieltä ja syyseuraus suhdetta harjoitellaan  kaikki tiimiläiset. Hevonenhan painaa sen päänsä alas vain ja ainoastaan omasta halustaa, ilman pakotetta silloin kun se luottaa ihmiseen Piiskalla nämä juoksee sen muutaman kerran ja se on sitten siinä, luottamus rakennetaan pitkällä aikajaksolla ilman sen kummempia temppuja.

Ottaa edelleen kontaktia turvallaan, tämä on se Jecan juttu. Peiniä liikkeitä jotka Jecalle tärkeitä. Artsilla ja Jecalla omanlainen suhde, omat jutut ja kuviot. Nyt 8 kk iässä höristelee Artsin nähdessään, ottanut turvaajan roolin itselleen Artsista. Kovassa koulussa ollut neiti kuitenkin, lepoa ja fiilistelyä unohtamatta.Meillä vaan on kertakaikkiaan hyvä tiimi, jokaisella oma paikkansa ja roolinsa. Nyt vain kevättä ja kärryjä kohti, matka jatkuu päivä kerrallaan.