Kevät 2014, ekaluokkalainen

 Kovasti tätä neitiä on kuljeteltu pelloilla ja sen kanssa tutustuttu maailman menoihin. Ohjasajoa ja kävelyä harjoiteltu moneen otteeseen, pelloilla ja tiellä kävelty kohdattu se harrikkakin ja olihan siinä hepokatti tiellä poikittain. Hienosti kuitenkin selvitty tilanteesta kuin tilanteesta, tiimissä alkaa olemaan kokemusta enenevässä määrin. Hienoa kattoa poikien kehittymistä ja tilanteiden kohtaamista. Hyvä kun tuo meidän pikkuneiti välillä vikuroi ja temppuilee, siinähän sitä nimenomaan oppii hallitsemaan tilanteet.

 Punaista päälle ja Arin kanssa kävelemään, alkaa näyttämään jo melkein oikealta ravurilta

 Tässä kuvassa nyt näkee hyvin sen miten ohjasajossa ollaan menty vikaan. Apparit kulkee edessä ja ohjeistus tulee sitten myös sieltä eikä suinkaan ohjaajalta. Niin että ekallaluokalla tässä tosiaankin ollaan, kukaanhan ei ole koskaan ikuna varsaa opettanut ajolle. Virheistä kuitenkin opitaan ja etsitään niitä vaihtoehtoisia menetelmiä. Tukitverkostostamme Sanni on aina apuna ja neuvoo tarvittaessa. Antaa kuitenkin itselle mahdollisuuden ratkaista ja miettiä tilanteita. Itehän sitä on opittava ja oivallettava, muuten homma ei etene mihinkään.

 Päävehkeet päähän ja menoksi. Ihmeen hyvin antaa ne laittaa ja käyttäytyy muutenkin rauhallisesti valjastuksessa. Tämäkin pitää varsalle opettaa alusta asti oikein ettei sitten tule aikusena niitä ongelmia.Meillä edetään leukalenkki, pehmeät kuolaimet linjalla. Sekki ja potkuremmi ovat varusteina turvallisuuden takia. Katsotaan onko nämä riittävät varusteet, niitä sitten lisäillään tai poistetaan tarpeen mukaan.

Sitten se surullisen kuuluisa pötköttely =( Tamma vaan jotenkin lyhistyi kolmannella ajokertayrityksellä, meni omiin maailmoihinsa. Jeccateamin tekemä virhe tässä oli se ettei ohjasajoa oltu vieläkään kunnolla opetettu ja Jecca meni lukkoon. Remmejä siinä jouduttiin katkomaan ja valjastamaan varsa uudestaan tuossa samassa paikassa. Omat tunteet ja tuntemukset oli lujilla tuossa, varsalta vaadittiin sellaista mitä se ei vielä osannut. Jatkossa sitten pidänkin pääni kuninkaitten kanssa, maltti on kuitenkin valttia ja se via dolorosakin vielä kuljetaan ihan ilman työntöapua.

Nyt kun Jeccateam siirtynyt eskarista ekalle luokalle pitänee miettiä ja pohtia jatkoja. Seuraavaksi alkanee sitten "kisakalenterin" suunnittelu pitkällä tähtäyksellä, vaikka neiti vielä edes niitä rubiininpunaisia vedäkkään. Nopeasti se vaan on myös ensi kesä ja silloinhan Only To Fly voi olla jo siellä opparissa jos kaikki menee hyvin.

Nyt vaan tämä vuotikaskesä chillailua ja pientä treeniä, syssyllä aloitellaan sitten tositoimet =)

Opettajattaren suuri sydän

 Sylvi valmistautumassa kärryttelyyn, pienesti meinaa tamma sieraimista puhaltaa. Tämän hevosen kanssa voi  opetella niitä pieniä muutoksia ja vinkkejä hevosen kehonkielessä kukin niin halutessaan. Sylvillä silmien lisäksi turvan ja sierainten asennosta ja muodosta voi päätellä niin paljon. Epävarmuutta tuntiessaan tamma ei juurikaan liikahda muualta kuin tuosta turvasta. Niin mielenkiintoista, pitää vain osata herkistyä kuuntelemaan ja antaa ajan pysähtyä - sitähän se on. Sitkeästi se jaksaa meitä opettaa, vaikkakin usein on hevosesta nähtävissä ilme " että mitähän nyt taas", mitään ei kuitenkaan tehdä sellaista mistä tämä tamma ei selviäisi ja siitä  tykkäisi, hevosen ehdoilla edetään aina. Suurensuuret omenathan se saa joka kerta palkakseen ja ne Jeccateamin rapsit ja kehut. Niin ja jos tätä hevosta joku luulee " helpoksi" niin voin kertoa arvailun menevän todellakin sinne metsän puolelle. Onhan se lämminverinen tamma, tuittuisuutta löytyy tarvittaessa :) Itse vaan niin tykkään näiden lämpöisten kanssa puuhastella, koneet kuumenee hyvinkin nopeasti, mutta rauhoittuminenkin tapahtuu suht samalla temmolla. Itestähän se on suurimmaksi osaksi kiinni miten hevonen suhtautuu ja reagoi.

Jeccateam nyt tulee sitten jatkossa kärrejä laittelemaan useammin tämän upean tamman taakse. Tämä on nyt meille Sannin ja Sunen toimesta annettu ajo-opetukseen ja tätä kyllä kannattaa hyödyntää. Vaikkakin tamma on perusvarma ja hyvä ajettava, tulee niitä tilanteita mistä on vain selvittävä. Hevonen on kuitenkin eläin eikä sitä pomminvarmaa taida aikuisten oikeasti olla olemassakaan. Tuossa eilen Artsin ja Sannin kanssa puheltiinkin jatkoista. Nyt  pohjalle kilometrejä ja sitten ajankohdan ollessa oikea lähetään raviskalle Sylvin kanssa. Tämän asian kanssa ei nyt sitten kiirehditä.

Väliarviota Artsin kehittymisestä. Hiittisuoralla tamma mielellään vaihtaisi tempoa astetta kovemmalle, muttei sitä saa tehdä vaan ohjeistus tulee pikkuhiljaa todellakin sieltä ohjien toisesta päästä. Hyvä niin, Sylvin käytöksessä nähtävissä selkeää rauhoittumista.onhan sen hyvä olla ja juosta, näinhän se toimii. Ekoilla kerroilla tamma reppana oli hiestä märkänä, ei suinkaan fyysisen kuormittavuuden vuoksi vaan henkisen. Nyt askel ihan eri luokkaa, tamma rento ja fiilistelee meidän kanssa. Ohjat pidetään käynnissä löysällä, muistetaan se hevosen palkkaus. Tämä on sitä hevosen lukutaitoa ja kokonaisvaltaista ajamista, ei se riitä että siellä kärryillä vaan retkottaa. Kuitenkin tämäkin lenkki oli pituudeltaan sen n 10 km ja hevonen nautti selkeästi tekemisestä, korvat pystyssä kuuntelee ja katselee. Itse yritän nyt apparina pitää suukkua kiinni enemmän ja enemmän, vastuu tekemisestä siirtynee pikkuhiljaa Artsille. Ongelmanratkaisutaidot alkavat hioutumaan.

Nyt sitten kesän mittaan ajokilometrejä alle, kiire on vain tekosyy. Aikaa löytyy jos haluaa sitä löytyvän. Niin ja sitten tuo kuninkaista toinenkin niin halutessaan voipi lähteä ohjastuntumaa hakemaan. Syksyllä se on sitten Jecan kanssa kovaa menoa ja kokemusta tarvitaan itse kukin.