Rubiininpunaisten ja totuuden edessä

 Kesäkuussa ohjasajettu ahkerasti. Suunnitellusti siirryttiin yhteen appariin ja siitä ihan yksin ajamaan varsaa. Annan tämän tutkia maailmaa, rauhassa saa katsella ja löysin ohjin tosiaan edetään nämä lepokohdat vaikkakin töissä on koko ajan. Kuitenkin tuon tallipihan saa rauhassa mennä on tämäkin tie pienelle vielä pitkä. Eikä tosiaan montaa hetkeä hiljaa ole pikku pää, paljon kyselemistä ja paljon nähtävää. Ite oppinut hiljentymään varsan taakse, kesäilloissa fiilistelään . Alettu pikkuhiljaa myös tekemään tilanteita joissa varsa voi säikähtää ( koluteltu peltejä ja potkin hiekkaa kintereisiin) nyt ilman kärryjä hyvä katsoa ne reaktiot. Pikku spurtin näyttäisi ottava säikähdettyään. Apuja tarvitsee vielä apparilta ongelmakohtiin, tämäkin vähentynyt huomattavasti varsan itseluottamuksen kasvaessa. Rutiinit ovat tuoneet tulosta, Jecca kävelee pää rentona, korvat kuunteluasennossa.

 Kärryt siirrettiin pellolle ja siinä valjastettiin Jecca. Tämä on nyt sitten kärryajelu 4, viime kerrallahan varsa meni aivan lukkoon.... itseäni jännitti niin paljon, että tuli sitten kimmahdeltua taasen Jounille. Tämä aivan täysin tarpeetonta, mutta eiköhän nuo pojat kestä treenarin tunnekouhut. Turhaa sitä on peitelläkkään niitä, varsa kyllä huomaa jokaisen liikkeen.

Kärryjen edessä tyttörukka tärisi, jäi siitä viime kerrasta tosiaan arvet pienen hevosen mieleen. Ensin ajoin varovasti eteenpäin, tämä ei kuitenkaan tuottanut tulosta vaan varsa tärisi entistä enemmän. Tein siis siten kuinka sydän sanoi, täydelinen hiljaisuus ja annettiin varsan itse päättää oma tahtinsa. Niin hyvä Sannin luotsaamana edetä, antaa tehdä itsenäisiä päätöksiä. Kunnioitukseni tätä pitkänlinjan ravi-ihmistä kohtaan kasvanut matkan varrella, hiljausuus ei ole aina pahasta. Tuon tunnelman kun olisi voinut säilöä, kaikki niin rauhallisia ja odottavaisia. Pienen hetken jälkeen Jecca valpastui, nosti korvansa pystyyn ja lähti liikkeelle.

 Myös pojat kehittynyt tämän varsan mukana, pitkillä liinoila varmitamassa. Kiire ei ole mihinkään ja kaikilla se ymmärrys mitä varsalta nyt haetaan. Turvallisin mielin voin tuossa punaisilla istua, apu on lähellä.

 Niitä hevosmiestaitoja... Sanni kulki Jecan edellä alussa, jättäytyi sitten lapojen kohdalle ja siitä varsan taakse kunnes varsa kulki itsenäisesti pellon ympäri.

 Meidän loistava varikkotiimi. Porukassa aina mukana tekemässä useampi ihminen. Sanni ja Sune auttaneet koko matkan aikana ja jatkossakin tarvitaan vielä paljon apua, alussahan tässä tosiaankin ollaan.

Niin ja sitten niihin vauhdikkaampiin harjoituksiin ostettiin Jecalle hiittikärryt. Startin Springtails kärryt mellevillä ilmajousillaan ovat nyt sitten jeccateamin käytössä. Nämä kyllä varmana säästävät selkää, kilometrejähän sitten tulee enemmältikkin kun tuolle varsalle aletaan fysiikkaa ajamaan. Nyt jatkosuunnitelmina kävellä tuleva kärryttelymatka niin usein, että Jecca sen voi luottavaisesti kulkea ja sen jälkeen kärryt perään. Päätä tässä nyt tehdään hevoselle, fyysistä kuntoa harjoitellaan vasta paljon myöhemmin.

Työtä ja lepoa, työssä lepoa

 Jecca ei nyt sitten lähde vuotikkaana laitumelle, sen sijaan pääsee uudelle laitumelle tallin pihaan. Tästä puolesta ja vastaan mielipiteitä, mutta niinhän se on jokaisen tehtävä mikä parhaalta tuntuu. Saapi tuo liikkua suuressa tarhassaan ja syödä vihreää, maasto on vaihtelevaa ja sitä tilaa on tosiaankin on. Niin hauska seurata näiden pikkuisten koheltamista, raviaskeleet ja kaikki muutkin askellajit vielä niin hakusessa. Kyllä se sieltä tempokin löytyy, nyt mennään iloisesti vaikkapa etusilla laukkaa ja takasilla ravia. Kakarahan tämä on ja saapi tuo vapaa-aikanaan vaikka vetää voltin jos niin haluaa.

Vihreä sekä päiväpuuron lisääminen ( Breeder 1 l) on saanut massun pyöristymään, kasvaa niin kohisten, että tarvitsee energiaa valtavat määrät. Nyt ruokanan menee Speedex, kaura ja Breeder yht 5 l ja Greenline sekä öljy. Vihreä tekee tehtävänsä, siinä on kaloreita ja vitamiineja. Neiti siis hyvässä kunnossa, karva kiiltää ja kimaltelee.

Tämän hetkiset tärkeimmät työvälineeni, ne punaiset ohjat. Kuolaimina käytetään nahkapäällysteisiä raviniveliä, leukalenkkiä ja sekkiä. Sekki on tosi löysällä, en halua että tämä kinnaa päänsä pilviin vaan käyttää etuosaa ja sitä kaulaansa rennosti. Näillä varusteilla ollaan nyt sitten edetty ja näyttäisi olevan riittävä.

Omien taitojen kehittyessä ja ylimääräisen jännittyneisyyden kadottua olen pikku hiljaa alkanut ymmärtämään levon merkityksen myös työssä. Löysillä ohjilla edetään, kuunnellaan ja katsellaan rauhassa pelottavat tai ihmetystä aiheuttavat asiat matkalla. Jotenkin niin takaraivossa tuo Jecan patsastelu ,että olen sitä turhankin pontevasti ajanut eteenpäin ja pitänyt liikkeessä. Nyt uskaltautunut fiilistelyyn, samaan aikaan on hevonen siinä edessä rentoutunut. 

Palkkana käytän edelleen löysiä ohjia.Tuntumalla mennään vaan ja ainoastaan ne työkohdat, muuten saa neiti rauhassa miettiä ja sisäistää asioita.Tipun askelilla eteenpäin, oppimassahan tässä kaikki ollaan.

Nyt siis edetään yhdellä apparilla, Artsi tuossa mun vieressä kävelee ja Jecca tekee itsenäistä työtä entistä enemmän. Sune ollut meidän mukana tukena ja turvana, ilo työskennellä kun apu on lähellä. Niin hyvä fiilis kun on tämä tukiverkosto takana. Sanni siinä meitä ohjaa matkan varrella, antaa kuitenkin itse oivaltaa ja joudutaan ite pähkäilemään ratkaisut. Niinhän se nimenomaan menee, on todellakin tiedettävä miksi hauki on kala. 

                                    

Jecca 1 v

Neiti nyt siis vuotikas, vauhdikas vuosi takana ja paljon on opittu ja menty eteenpäin. Herkkä tammahan tämä on , tarkkana on tuon pään kanssa oltava. Kokonaisuushan se hevonen on ja ravihevosen pää ratkaisee niin paljon radoilla. Päätä rakenneltu nyt tämä lilliputvaihe, fysiikkaa aletaan sitten rakentamaan vähän myöhemmin. Kiirus ei ole .