Kesäkuussa ohjasajettu ahkerasti. Suunnitellusti siirryttiin yhteen appariin ja siitä ihan yksin ajamaan varsaa. Annan tämän tutkia maailmaa, rauhassa saa katsella ja löysin ohjin tosiaan edetään nämä lepokohdat vaikkakin töissä on koko ajan. Kuitenkin tuon tallipihan saa rauhassa mennä on tämäkin tie pienelle vielä pitkä. Eikä tosiaan montaa hetkeä hiljaa ole pikku pää, paljon kyselemistä ja paljon nähtävää. Ite oppinut hiljentymään varsan taakse, kesäilloissa fiilistelään . Alettu pikkuhiljaa myös tekemään tilanteita joissa varsa voi säikähtää ( koluteltu peltejä ja potkin hiekkaa kintereisiin) nyt ilman kärryjä hyvä katsoa ne reaktiot. Pikku spurtin näyttäisi ottava säikähdettyään. Apuja tarvitsee vielä apparilta ongelmakohtiin, tämäkin vähentynyt huomattavasti varsan itseluottamuksen kasvaessa. Rutiinit ovat tuoneet tulosta, Jecca kävelee pää rentona, korvat kuunteluasennossa.
Kärryt siirrettiin pellolle ja siinä valjastettiin Jecca. Tämä on nyt sitten kärryajelu 4, viime kerrallahan varsa meni aivan lukkoon.... itseäni jännitti niin paljon, että tuli sitten kimmahdeltua taasen Jounille. Tämä aivan täysin tarpeetonta, mutta eiköhän nuo pojat kestä treenarin tunnekouhut. Turhaa sitä on peitelläkkään niitä, varsa kyllä huomaa jokaisen liikkeen.
Kärryjen edessä tyttörukka tärisi, jäi siitä viime kerrasta tosiaan arvet pienen hevosen mieleen. Ensin ajoin varovasti eteenpäin, tämä ei kuitenkaan tuottanut tulosta vaan varsa tärisi entistä enemmän. Tein siis siten kuinka sydän sanoi, täydelinen hiljaisuus ja annettiin varsan itse päättää oma tahtinsa. Niin hyvä Sannin luotsaamana edetä, antaa tehdä itsenäisiä päätöksiä. Kunnioitukseni tätä pitkänlinjan ravi-ihmistä kohtaan kasvanut matkan varrella, hiljausuus ei ole aina pahasta. Tuon tunnelman kun olisi voinut säilöä, kaikki niin rauhallisia ja odottavaisia. Pienen hetken jälkeen Jecca valpastui, nosti korvansa pystyyn ja lähti liikkeelle.
Myös pojat kehittynyt tämän varsan mukana, pitkillä liinoila varmitamassa. Kiire ei ole mihinkään ja kaikilla se ymmärrys mitä varsalta nyt haetaan. Turvallisin mielin voin tuossa punaisilla istua, apu on lähellä.
Niitä hevosmiestaitoja... Sanni kulki Jecan edellä alussa, jättäytyi sitten lapojen kohdalle ja siitä varsan taakse kunnes varsa kulki itsenäisesti pellon ympäri.
Meidän loistava varikkotiimi. Porukassa aina mukana tekemässä useampi ihminen. Sanni ja Sune auttaneet koko matkan aikana ja jatkossakin tarvitaan vielä paljon apua, alussahan tässä tosiaankin ollaan.
Niin ja sitten niihin vauhdikkaampiin harjoituksiin ostettiin Jecalle hiittikärryt. Startin Springtails kärryt mellevillä ilmajousillaan ovat nyt sitten jeccateamin käytössä. Nämä kyllä varmana säästävät selkää, kilometrejähän sitten tulee enemmältikkin kun tuolle varsalle aletaan fysiikkaa ajamaan. Nyt jatkosuunnitelmina kävellä tuleva kärryttelymatka niin usein, että Jecca sen voi luottavaisesti kulkea ja sen jälkeen kärryt perään. Päätä tässä nyt tehdään hevoselle, fyysistä kuntoa harjoitellaan vasta paljon myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti