Iso tyttö jo

Jäällä juoksua

 Tammikuussa haettu ravivarmuutta Bäcklandintieltä. Jäistä tietä pitkin niin huippu päästellä, siellä on sitä baanaa missä harjoitella rumpalin kinttuja. Jeccamaiseen tyyliin ensin pysähdeltiin ja ihmeteltiin maailman menoa ekat kerrat. Pienen palautuksen ja spänkien jälkeen likkanen tosiaan alkoi liikkumaan ja alkaa ravitempo löytymään sekä se pikkuravi muuttunut astetta lennokkaampaan menoon. Välillä menty kiitolaukkaa ja sotkettu noitten kinttujen kanssa siksakkia milloin mitäkin säikähtäen. Käsissä pysyy kuitenkin ja on kuulolla eikä ainakaan vielä ole sellaseen paniikkiin mennyt vaan kuuntelee ohjausta. Ite niin nautin tekemisestä ja jonkinlainen luottamus tähän heppaseen vaikkakin se voisi hyppyyttää niin halutessaan mihin vaan koko kolmikon. Kieltämättä ajoittain tekis mieli tykitellä vähän kovempaa, no se maltti on nyt valttia. Vauhtia ei vielä ajeta, ainut missä annan jonkinlaista lisävauhtia on kun alkaa vauhti hiipumaan niin että kaviot kopsii toisiinsa tai on epävarma. Kaksivuotiaana ei enään saa ihmetellä vaan mennä reippaasti eteenpäin, ravilla ei ihan kaikkia maailman ihmetyksiä kerkeä kattelemaan.

Only To Fly 2 v

Töitä tämä aina tehnyt täysillä, työmotivaatiota tuntuu olevan. Lenkin jälkeen on rento ja entistä varmempi tekemisestään. Ihan kuten mikä tahansa nisäkäs on tämäkin ylpeä saavutuksistaan ja kehuista. Oppinut sen pennin päällä kääntymisen alkeetkin ja annan sen ihan ite tehdä käännökset ja tien päähän pysähdykset. Palkkaus on kuitenkin se mihin luotan ja se, että hevosella on positiivinen ote työskentelyyn, hampaat irvessä on aivan turha edes yrittää. Niin hauska seurata neitisen diivailua, pienistä asiosta nousee itsetunto taivaisiin.Toki tarvitsee ajoittain pientä palauttelua, käyttäytyä pitää osata kaikesta huolimatta. Tammikuussa koitettiin palautuskävelyä ilman sekkiä, katotaan miten se lähtee menemää... jos kaikki menee hyvin, niin saa sitten kotiin kävellä ilman, palkkausta sekin sekä selän lihasten venyttelyä. Juostessa sekkiä tarvitaan tueksi, silloin sitä ei oteta pois.

Jouni Ja Jecca joulukuu 2014

Poijat tais mittailla missinmittoja joulukuussa, oliskohan se ollut nyt sen 151 cm / 154 cm. Peräkorkea siis eikä ihan pikkanen enään. Muuten psynyt terveenä, ruoka maistuu ja kasvaa pohistaa kovaa kyytiä. Niiin ja eka kiimakin tammikuussa, alkaa olee siis heppanen eikä ihan varsa. Pikkuhiljaa kasvaa ja kehittyy sekä fyysisesti että psyykkisesti. Vuodesta 2015 taitaa tulla melkoisen mielenkiintoinen ja kevään tultua sitten aloitellaan raviskalla harjoittelut jos kaikki menee hyvin. Nyt päästään niin paljon eteenpäin tämän projektin kanssa, eka vuosi mennyt siihen perusasioiden opiskeluun ja nyt alkaa sitten se ravihevosen oikea työ.

On se vielä lapsi

Neiti lumiparran kanssa siis jatkellaan hyvillä mielin eteenpäin. Lapsihan se vielä on ja vaatii paljon oppia ennekuin sinne oppariin asti päästään, mutta hyvin on tämä vuosi lähtenyt käyntiin. Sitä kevättä ja lämpöä odotellessa.