Tämän pienen tamman rinnalla kuljettu siitä syntymästä asti, niin pienenä tässä kuvassa nukkuu ensimmäisiä uniaan. Pieni pala taivasta, jotain mitä odotettu niin pitkään. Perheitä yhdistävä tekijä, voimaa antava tekijä."Kulkija tuo vielä vain tyttönen on. Kevyet kädetkin häntä voi satuttaa ,silkkistä ihoa valmistakaa"
Joskus vain minäkin väsyn, voisin olla karsinan lattialla, pötköttää kevyttä unta Jecan vierellä.Tuulee, sataa, tulee lunta ja on kylmä - jatkettava on. Joskus nostaa oinasnaisen luonne esiin ja tulee kiukku, näin se elämä vaan menee.Eilen tuli kiukuteltua yhdelle kolmesta kuninkaasta Arille, onneksi ihmisen mieli on kuitenkin anteeksiantavainen ja muisti kovin valikoiva.Liekö omistussuhteissa tapahtuneet muutokset vaikuttaneet, mene ja tiedä.... tällä hetkellä olen kuitenkin se joka kantaa suurimman vastuun koulutuksesta ja tulevasta, vaikka kolmesta Jouni kehottikin ottamaan rauhallisesti. Ehkä minun aika hellittää, rauhoittua vähän.Näiden veljesten kanssa tieten turvallista jatkaa matkaa, oppia luottamaan kaikkkiin kolmeen pikkuhiljaa.Oma epävarmuus tekee tepposiaan, vaikkakin olen vahvan verkoston ympärille luonut.Sanni ja Sune auttavat, Sirpasta ja Kaisasta puhumattakaan. Jessica auttaa maastakäsinkoulutuksessa, Lotta lupautui ajo-opetukseen avuksi ja Nikke hoitaa kaviot.Siltikin mietin kuinka monta tuhatta toistoa tähän mennessä tarvittu, miten monta epäonnistumista sekä onnistumista. Kuinka monta tuntia onkaan kulunut tähän pisteeseen, kuinka monta vielä edessä. Edelleenkin vain on noustava ja jaksettava yrittää, kouluttaa tätä keskenkasvuista kakaraa tulevaan.
Herkkyyttä voisin kuvitella tässä tammasssa olevan riittämiin, onhan se osaltaa peilikuvani.Kontaktia ottaa, sitähän ollaan opeteltu ja haluttu Jecalta. Riimunnarussa kävelee kuunnellen.Kiukuttelua, pahantuulisuutta ja omaa tahtoa löytyy tarvittaessa. Tänään suuttui Artsille, veti herneen nenään tosissaan. Omia mielipiteitään kuitenkin lauhkeasti esittää, mököttää omassa nurkassaan- hyvä niin. Ei kuitenkaan jaksa olla pitkävihainen, leppyy ja syö porkkanansa kuitenkin, edelleen vähän närkästyneenä.Annetaan tyttösen vielä hakea lohtua äitiltä, pianhan senkin on lopetettava vieroituksen lähestyessä. Tavoitteena kouluttaa ja opastaa tästä varsasta kuitenkin vahva ja hyvä hevonen.
Rennosti vaan. Ajattelehan minkälaisen työn olette jo tehneet. Harvaa ravivarsaa opetetaan kuuntelemaan ihmisen aikeita. Ovat vain tamman mukana, kunnes alkaa työt ja sitten onkin edessä melkeinpä vain toimintaa, laitumella ne sitten pohtivat oppimaansa ja yrittävät ymmärtää mitä nuo ihmiset kaikealla mesoamisella halusivat. Näette suuren vaivan, kun tutustutte asioihin rauhassa ennen varsinaisen työnteon alkua. Jecca oppii valtavasti enemmän kuin moni muu rataa kiertävä heppanen.Aikaimoisia villivarsoja lyödään kärryn eteen. Hyvä tulee, siihen on vain uskottava! :)
VastaaPoistahitto vie kun en osaa tätä käyttää enkä ymmärrä lukea kommentteja, nooh tässä pitänee petrata :D tosiaankin kiitos itsellesi Lotta, sinähän tämän "hevosenlukutaidon" olet minulle olepttanut ja sen merkityksen. Paljon tämän kanssa kieltämättä ollaan puuhasteltu ja tulokset alkavat näkyä... eteenpäin vaan rennolla otteella eihän tästä nyt mitään hyvää ollaa tekemässä vaan parasta ;)
VastaaPoista