Iso tyttö

Vieroitus
Jecca nyt vieroitettu. Oli kaks yötä ilman äitiä omassa karsinassaan, jonka jälkeen Killi lähti takaisin kotiin Vaasaan Virpille. Yritettiin laittaa Jecca ja Lilli samaan karsinaan, jota Jecca ei hyväksynyt ollenkaan. Kiukutteli vaan Lillille, ajoi toista takaa ja etusilla löi. Ihmiselle puolestaan vaaraton, tosin päällä pukkiminen ja mielenosoittaminen yleensäkkin lisääntynyt. Omaa tahtoa ja jääräpäisyyttä alkaa ilmentymään  Choctaw Braven jälkeläisten leiman mukaan. Hyvin popsii ruokansa ja on sopeutunut  uuteen tilanteeseen, aloitellaan litralla Speedexiä + mineraalit aamuin illoin.Rauhallisena ollut koko prosessin ajan, Jecan tapauksessa siis nopea vieroitus toimi.

Niin paljon turhaa hössötystä ja ajatusten vaihtoa olikin tästä vieroituksesta. Mitä kaikkea voikaan tapahtua, mikä ikinä voikaan mennä pieleen... luonto kyllä hoitaa tehtävänsä, Killi ajoi Jecan pois ja se oli oikeastaan siinä. Tämän tähän astisen lyhen matkan varrella oppinut, että usein ihmismieli tekee asioista liian vaikeita, liian monimutkaisia. Virpin lausahdusta apuna käyttäen: "annetaan hevosen ajatella kun sillä on se suurempi pää" lienee enemmän kuin kerran ollut paikallaan.

Työ leikin varjolla
Tästä alkaa nyt sitten Jecan työskentely ravihevoseksi. Korkkifamily likan koulii yhdessä tukiverkoston kanssa  kunnialla kisakentille ja jos ei niin sitten laitellaan ammattivalmennukseen. Itse huomaan oman pehmeyteni päätöksenteossa koskien Jeccaa, luulen sen ajattelevan enemmän kuin se osaa, miettivän maailman menoa. Ehkäpä hevonen tosiaankin keskittyy tähän hetkeen ; Carpe Diem. Tosin uskon hevosella olevan " tunteet" ei ne muuten noin erilaisia olisi. Jokainen persoona ja yksilö.

Sen puoli vuotta nyt tämän tammanplantun rinnalla kuljettu ja tehty siitä rohkea itsepäinen pikku hevonen, vaikkei se oikeasti mitenkään pieni ole. Suuri ja voimakas todellisuudessa, mutta annetaan Jecan nyt itse luulla olevansa pieni. Paljon jo koettu ja nähty, paljon osaa ja oppii koko ajan lisää. Työn tekee pääsääntöisesti nätisti, kuuntelee ja keskittyy nyt jo häiriötekijöiden läsnäollessa. Osaa käyttäytymisen aakkoset, tosin nyt vähän testaa ja kokeilee. Työskentelyn aikaa pidennetty asteittain, pitää osata olla , palkkauksena edelleenkin herkut sekä rapsit ja kehut. Iltaisin kävellään sitkeästi tallin käytävällä tutkimassa maailmaa, kerätään rohkeutta ja uusia kokemuksia. Ihmeen paljon sitä tallin perustavaroistakin saa koulutusmateriaalia kun mielikuvitustaan käyttää, aisansuojat toimivat mainioina " puomeina" tallin lattialla jne...

Ja sitten itselleni kovinkin tärkeään aiheeseen, suukotteluun ;) Tämän jalon taidon Jecca osannut jo jonkin aikaa niinkuin kaikki elämäni eläimet. Kokemattoman korvaan kuulostaa tieten aika oudolle, käytän kuitenkin tätäkin koulutusmielessä sekä fiilistelynä. Oikeastaan se on sama vaikka opetan eläimen sanomaan kissa, pallo tai sen kattovalaisin. Kontaktin luominen ja sen ylläpitäminen nyt vaan sattui tällä tavoin menemään luontevasti. Jecca osaa suukottaa, ottaa turvan avulla kontaktin ja selkeästi rauhoittuu saadessaan turvalla hipaista lahkeen syrjää.Tietää tehneensä oikein tai vaihtoehtoisesti hakee hyväksyntää toiminnalleen. Huomaan tämän parin päivän poissaolon jälkeen, tulee  suukkosateen kanssa vaastaan, osoittaa sillä omat mielipiteensä, niitähän näillä tammoilla on riittämiin. Korkkifamilyn poikiakin suukottelee mieluusti, tosin otteet ovat usein vähän rajummat. Tällä tavalla kaikki siis hakee paikkansa, oman roolinsa tiimissä. Jokaisella oma tehtävänsä ja voin vakuuttaa, että ensi jouluna ollaan melkoisen pitkällä hevoseen koulutuksessa. Ei sitä kannata aloittelijana helpoimmasta aloittaa, varsassa sitä on haastetta kerrakseen <3

Tammamamma opettaa korkkifamilyä

Äidin voimaa ei pitäis koskaan mennä väheksymään. Tuntien taistelua aiheesta menen vinkkaan nätisti parhaimman tuloksen saatiin Artsin ehdotuksesta viedä ekana koppiin Killi ja sen jälkeen Jecca. Toimi hyvin, nätisti tyttö meni äitinsä perään, onhan Killi Jecalle elinehto. Ei siinä auttanut turhauttaminen, herkut ei kehut eikä muutkaan palkinnot. Äipän perään mennään ja katsotaan siitä mallia. Pari kutsua varsalle ja nti nätisti vinkassa, rauhallisena turvallisesti äidin vieressä.


Korkkifamily sensijaan aloittelee tiimityön perusteita. Jokainen hakee omaa paikkaansa, omaa rooliaan Jecan koulutuksessa. Minä tein alunperin virheen lastauksessa, vein varsan liian nopeasti vinkkaan jonka seurauksena nti pistää hantiin oikein tosissaan. Ei mitenkään pelkää, on vaan yksinkertaisesti päättänyt pitää vallan valtikkaa omissa pikku kavioissaan eikä ole siitä halukas luopumaan taiteluitta. Hyvä niin, tammalla omaa tahtoa ja tulta löytyy. Tosin huomaan tässä todellakin ajatuksen, että virheiden korjaukseen menee huomattavasti enemmän aikaa kuin asioiden opettelu heti oikein.... kasvattajan Virpin kanssa jutustelin asiasta, voisi olla tosiaankin parempi siirtää nämä lastaukset myöhempään ajankohtaan. Yhdistetään lastaus raviskalle menoon ja kaikkeen kivaan. Voisi olla parempi jättää nyt asia muhimaan pikkuvarsalle aivoihin kun se meni kivasti ja tuli positiivinen kokemus lastauksesta.

Nyt sitten jatketaan tipukävelyä eteenpäin, ei saa liikaa harppoa ja mennä asoiden edelle. Malttamattomuus kuuluu ehkäpä omiin luonteenpiirteisiini vahvasti ja nyt onkin ajankohtaista antaa Jecan olla varsa. Antaa tamman kasvaa ja vahvistua ja ennen kaikkea odottaa oikeaa ajnakohtaa uusien asioiden oppimiselle. Keskitytään nyt siihen perusluottamukseen enemmänkin ja pienten asioiden opsikeluun, aapisen alussa ollaan edelleen =)