perjantai 6. joulukuuta 2013

Tammamamma opettaa korkkifamilyä


Äidin voimaa ei pitäis koskaan mennä väheksymään. Tuntien taistelua aiheesta menen vinkkaan nätisti parhaimman tuloksen saatiin Artsin ehdotuksesta viedä ekana koppiin Killi ja sen jälkeen Jecca. Toimi hyvin, nätisti tyttö meni äitinsä perään, onhan Killi Jecalle elinehto. Ei siinä auttanut turhauttaminen, herkut ei kehut eikä muutkaan palkinnot. Äipän perään mennään ja katsotaan siitä mallia. Pari kutsua varsalle ja nti nätisti vinkassa, rauhallisena turvallisesti äidin vieressä.


Korkkifamily sensijaan aloittelee tiimityön perusteita. Jokainen hakee omaa paikkaansa, omaa rooliaan Jecan koulutuksessa. Minä tein alunperin virheen lastauksessa, vein varsan liian nopeasti vinkkaan jonka seurauksena nti pistää hantiin oikein tosissaan. Ei mitenkään pelkää, on vaan yksinkertaisesti päättänyt pitää vallan valtikkaa omissa pikku kavioissaan eikä ole siitä halukas luopumaan taiteluitta. Hyvä niin, tammalla omaa tahtoa ja tulta löytyy. Tosin huomaan tässä todellakin ajatuksen, että virheiden korjaukseen menee huomattavasti enemmän aikaa kuin asioiden opettelu heti oikein.... kasvattajan Virpin kanssa jutustelin asiasta, voisi olla tosiaankin parempi siirtää nämä lastaukset myöhempään ajankohtaan. Yhdistetään lastaus raviskalle menoon ja kaikkeen kivaan. Voisi olla parempi jättää nyt asia muhimaan pikkuvarsalle aivoihin kun se meni kivasti ja tuli positiivinen kokemus lastauksesta.

Nyt sitten jatketaan tipukävelyä eteenpäin, ei saa liikaa harppoa ja mennä asoiden edelle. Malttamattomuus kuuluu ehkäpä omiin luonteenpiirteisiini vahvasti ja nyt onkin ajankohtaista antaa Jecan olla varsa. Antaa tamman kasvaa ja vahvistua ja ennen kaikkea odottaa oikeaa ajnakohtaa uusien asioiden oppimiselle. Keskitytään nyt siihen perusluottamukseen enemmänkin ja pienten asioiden opsikeluun, aapisen alussa ollaan edelleen =)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti