Vieroitus
Jecca nyt vieroitettu. Oli kaks yötä ilman äitiä omassa karsinassaan, jonka jälkeen Killi lähti takaisin kotiin Vaasaan Virpille. Yritettiin laittaa Jecca ja Lilli samaan karsinaan, jota Jecca ei hyväksynyt ollenkaan. Kiukutteli vaan Lillille, ajoi toista takaa ja etusilla löi. Ihmiselle puolestaan vaaraton, tosin päällä pukkiminen ja mielenosoittaminen yleensäkkin lisääntynyt. Omaa tahtoa ja jääräpäisyyttä alkaa ilmentymään Choctaw Braven jälkeläisten leiman mukaan. Hyvin popsii ruokansa ja on sopeutunut uuteen tilanteeseen, aloitellaan litralla Speedexiä + mineraalit aamuin illoin.Rauhallisena ollut koko prosessin ajan, Jecan tapauksessa siis nopea vieroitus toimi.
Niin paljon turhaa hössötystä ja ajatusten vaihtoa olikin tästä vieroituksesta. Mitä kaikkea voikaan tapahtua, mikä ikinä voikaan mennä pieleen... luonto kyllä hoitaa tehtävänsä, Killi ajoi Jecan pois ja se oli oikeastaan siinä. Tämän tähän astisen lyhen matkan varrella oppinut, että usein ihmismieli tekee asioista liian vaikeita, liian monimutkaisia. Virpin lausahdusta apuna käyttäen: "annetaan hevosen ajatella kun sillä on se suurempi pää" lienee enemmän kuin kerran ollut paikallaan.
Työ leikin varjolla
Tästä alkaa nyt sitten Jecan työskentely ravihevoseksi. Korkkifamily likan koulii yhdessä tukiverkoston kanssa kunnialla kisakentille ja jos ei niin sitten laitellaan ammattivalmennukseen. Itse huomaan oman pehmeyteni päätöksenteossa koskien Jeccaa, luulen sen ajattelevan enemmän kuin se osaa, miettivän maailman menoa. Ehkäpä hevonen tosiaankin keskittyy tähän hetkeen ; Carpe Diem. Tosin uskon hevosella olevan " tunteet" ei ne muuten noin erilaisia olisi. Jokainen persoona ja yksilö.
Sen puoli vuotta nyt tämän tammanplantun rinnalla kuljettu ja tehty siitä rohkea itsepäinen pikku hevonen, vaikkei se oikeasti mitenkään pieni ole. Suuri ja voimakas todellisuudessa, mutta annetaan Jecan nyt itse luulla olevansa pieni. Paljon jo koettu ja nähty, paljon osaa ja oppii koko ajan lisää. Työn tekee pääsääntöisesti nätisti, kuuntelee ja keskittyy nyt jo häiriötekijöiden läsnäollessa. Osaa käyttäytymisen aakkoset, tosin nyt vähän testaa ja kokeilee. Työskentelyn aikaa pidennetty asteittain, pitää osata olla , palkkauksena edelleenkin herkut sekä rapsit ja kehut. Iltaisin kävellään sitkeästi tallin käytävällä tutkimassa maailmaa, kerätään rohkeutta ja uusia kokemuksia. Ihmeen paljon sitä tallin perustavaroistakin saa koulutusmateriaalia kun mielikuvitustaan käyttää, aisansuojat toimivat mainioina " puomeina" tallin lattialla jne...
Ja sitten itselleni kovinkin tärkeään aiheeseen, suukotteluun ;) Tämän jalon taidon Jecca osannut jo jonkin aikaa niinkuin kaikki elämäni eläimet. Kokemattoman korvaan kuulostaa tieten aika oudolle, käytän kuitenkin tätäkin koulutusmielessä sekä fiilistelynä. Oikeastaan se on sama vaikka opetan eläimen sanomaan kissa, pallo tai sen kattovalaisin. Kontaktin luominen ja sen ylläpitäminen nyt vaan sattui tällä tavoin menemään luontevasti. Jecca osaa suukottaa, ottaa turvan avulla kontaktin ja selkeästi rauhoittuu saadessaan turvalla hipaista lahkeen syrjää.Tietää tehneensä oikein tai vaihtoehtoisesti hakee hyväksyntää toiminnalleen. Huomaan tämän parin päivän poissaolon jälkeen, tulee suukkosateen kanssa vaastaan, osoittaa sillä omat mielipiteensä, niitähän näillä tammoilla on riittämiin. Korkkifamilyn poikiakin suukottelee mieluusti, tosin otteet ovat usein vähän rajummat. Tällä tavalla kaikki siis hakee paikkansa, oman roolinsa tiimissä. Jokaisella oma tehtävänsä ja voin vakuuttaa, että ensi jouluna ollaan melkoisen pitkällä hevoseen koulutuksessa. Ei sitä kannata aloittelijana helpoimmasta aloittaa, varsassa sitä on haastetta kerrakseen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti