Kolean kesäkuun jälkeen saapui älykuuma heinäkuu paarmoineen kaikkineen. Niitä pörrääviä vihulaisia sitten riittääkin vaikka ulkomaille veisi, päivällä paarmat ja iltasella hyttyset. Töissäkin pitäis jossain välissä käydä joten yötreenaaminen ei tule meidän kohdalla kysymykseen. Vihreää sen sijaan riittää, massu pullollaan likka nautiskelee yövuoroista. Hevoset siis olleet koko heinäkuun sisällä päivät ja yöt ulkona. Hyvin massukin kesti uuden laitumen vitamiinpommit, parin päivän murinan jälkeen tasoittui.
Jeccaneiti saapi nyt sitten naatiskella ansaitusta kesälomastaan, töitä kuitenkin jotuu tekemään trooppisesta ilmastosta ja kolmenkympin helteestä huolimatta niissä rajoissa minkä jaksaminen antaa periksi. Koitettu tuota ohjasajoa nyt muutaman kerran, paarmat kiusanneet tosissaan. Sitkeesti tyttö kuitenkin jaksaa harjoitella, tekee pyydetyn työn. Pakkohan se on kun kerran lähtee niin pieni rundi pyörähtää, periks ei saa antaa ja Jecalle kyllä niin suuri hymiö tarrakirjaan. Alkaa luottamaan ja kunnioittamaan yhä enenevässä määrin. Tästä esimerkkinä voitanee pitää noita jännittäviä kohtia, Artsi antaa tarvittaessa apuja ja ihmisen jalanjälkiä kulkee ihan mihin vain. Huomaa, että varsan pää kehittynyt huimaa vauhtia, muistaa opitut asiat ja lenkkiä illan tunteina ja hyttysmyrkyn voimin pidennelty pikkuhiljaa. Tässähän nyt ei tosiaankaan ole kyse kilometrimäärästä vaan ainoastaan siitä, että Jecan on helpompi sitten kärryn kanssa kulkea tuttu ja turvallinen reitti.Hieno tamma sitä on kasvamassa Sokojalla.
Porkkanatottista haroiteltu jonkin verran. Tätä pitäis tieten ottaa ja treenata enemmänkin, tahtoo olla että meinaa välillä nuoruuden innostuksissa Jeccaneidiltä unohtua ne ihmisen näkymättömät suojarajat. Pikkulikkahan tämä vielä on, että eihän nyt ihan kaikkea voi neitiltä vaatiakkaan vielä, hienosti pelittää eikä kellekkään pahaa tee tempperamenttisesta luonteestaan huolimatta. Perustottiksen, peruutukset jne hallitsee ihan kympin arvoisesti, jos ei nyt satu änkyräpäällä olemaan. Kevyille avuillehan tämä on opetettu, ei tartte koko voimalla pyytää väistämään. Vastareaktiota jos haluaa niin toki niinkin voi tehdä, mutta Jecca voittaa sen köydenvedon varmasti.
Treenivaljaat nyt sitten olleet naulassa kesäkuuta enemmän. Palaillaan helteiden jälkeen enemmälti näiden pariin. Toisaalta vaatinut omalta päältä jonkinlaista suhtautumista asiaan, tallin paarmattomuudessa sitten nosteltu kavioita ja rapsittu. Kengittäjältä saatiin positiivista palautetta, Jecca käyttäytyy vuolujen ajan hyvin. Asiaa kolikon toiselta puolelta ajateltuna, ohjasajettu niin paljon likkaa että pikku breikki ei liene ollenkaan pahasta.
Paarmanpollukat eivät pääse tähän kulkuvälineeseen laisinkaan. Sannin ja Sunen telitraileri takaa pehmeät kyydit pienille kulkijoille. Meteliä kopissa kyllä riittää, unohdettiin sitten ne korvat peittää. Ehkäpä se oli onni onnettomuudessa, vähemmän muistettavaa tulevilla ravireissuilla ja pakkoko se on jos ei taho. Ite sitä mieltä, että vaikka tulpat ottaa enimmät äänet pois niin kehoon tulevat äänet moninkertaistuvat, että jos ja mikäli vaan voin ja pystyn Jecan siitä hermostumatta pitää korvat luomuna niin ne pidän. Tilanne nyt tällä hetkellä tämä, peitellään jos tarve vaatii. Joo mutta tosiaan kumpikin varsa teki strömsö suorituksen, menivät sisälle ja ulos ja käyttäytyivät liikkuvassa trailerissa hyvin. Treenithän aloitelttiin varovasti mellaveden voimin, seuraavaksi luukut kiinni ja viidennellä kerralla Volvon kone hurruttamaan. Sanni, joka osaa vinkkaa vetää vei meidät kylätalolle ja takas. Sirpa oli Lillin tukena ja minä toimin meidän likan kanssa. Nappisuoritus siis, onnistumsen riemua kaikin puolin.
Elokuussa jatkellaan samoilla linjoilla, helteet nyt toivottavasti hellittää. Tavoitteena viedä tuleva vermolainen tutustumaan Heimarin ravirataan nyt aluksi, jostainhan se on aloitettava kisarinkiin tutustuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti