Siellähän se on jo luolamaalauksissa ihminen kuvattuna saalistajana ja hevonen saaliina. Nämä primitiiviset vaistot vieläkin vuosisatojen jalostuksesta huolimatta pikku varsan aivoihin piirtyneenä halusimme sitä tai emme. Tämän asian kanssa vaan on elettävä ja pyrittävä ohjaamaan ja opastamaan Jeccaa hallitsemaan oma pelkonsa.
Aiheena pelko niin lähellä omaa sydäntä, geeniperimältäänhän tämä on kuitenkin varsin herkkä ja monimuotoinen tiensä alkupäässä oleva lapsi. Koulutuksen edetessä näitä hevosen pelkoja pyritään kohtaamaan Jecan tahdissa. Tällä hetkellä varsa haluaa ja se saa ihmetellä pelkoa aiheuttavaa tekijää, pitkässä juoksussa tästä tulee varmasti olemaan hyötyä kun nyt saa käsitellä asiat rauhassa.
Vaatimustason noustessa ihmettelyn määrä vähenee ja silloin asiat kohdataan jo paljon reippaammin. Kaksivuotias osaa jo käsitellä pelkoa aiheuttavat asiat ihan eri tasolla. Yksivuotiaan aivoihin sama tilanne aiheuttaa aivomyrskyn jonka palautumiseen menee se oma aikansa. Kaksivuotias säikähtää hieman, yksivuotias joutuu vielä miettimään. Pelkokynnystä ei siis tahallisesti ylitetä vaan käytetään mielummin siedättämistä. Tässä rakennetaan nyt Jecan elinikäistä muistia ja niitä tapoja ja toimintamalleja mitkä se tulee muistamaan koko elinikänsä.
Suurensuurta ylpeyttä tunnen Jecasta rekan meidän takana ajaessa, jarrut suhisteli ja kovaa. Oliskohan sen kokonaisen 10 m varsa kävellyt rekan ( saalistajan) edessä, pikku ravipätkän kyllä otti ( pelkoreaktio) ja hallitsi hermonsa ja kuunteli ihmistä ( laumanohjaajaa) sitä oppimisen tulosta, ihmistä kannattaa kuunnella pelkoa aiheuttavissa tilanteissa selviytyäkseen saalistajan hampaista. Laumanjohtajaksi en itseäni määrittelisi, kuitenkaan en ole enkä osaa olla hevonen joten tuo ohjaaja ehkäpä ainakin omalla kohdallani kuvaavampi.
Alla olevat lyriikat kertonee puolestaan, pienillä asioilla edetään ja tehdään sitä kokonaisuutta päivä kerrallaan. Siitä syntymästähän lähtien tätä muokattu ja ohjailtu eteenpäin, sekunnit ja niden sadasosat pilkotaan sitten pienempiin osiin käänteisesti, nyt pikku palikoista rakennetaan perustaa.
Virheitähän sitä ollaan toki paljon tehty ja tullaan tekemään jatkossakin, niistä oppii aina uutta. Yritetään kuitenkin välttää sitä, ettei vuotikas maksa meidän tekemistä virheistä liian kovaa hintaa, se euro lienee riittävä. Neuvoja ja ohjeita kysytään lähes päivittäin joten pelon hinnasta maksaminen tuskin tulee olemaan vaarana tässä tiimissä, taustajoukot toimii.
" Kiirehdi, kiirehdi ettei aivot ehtis liikaa ahdistumaan. Pelkään ,että kaikki tähtää sokeasti vaan tulevaan. Mun nuolet ei lennä sinne asti, mä heitän leivän kerrallaan. Mitä elämä tuo se tulkoon minun luo, virhemahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo. Me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa joten rauha nyt tää maailma on vihaan kyllästynyt. Uskot kohtaloon tai et se on ihan sama kunhan ajattelet. Tää sekuntti itsensä kantakoon se on kaiken a ja o. Jos tuijotat vaan yhtä puuta voi koko metsä kadota, mut jos sä näet vain metsän et ehkä näe puuta hienointa "
-Haloo Helsinki, vihaan kyllästynyt-
Muistin ja oppimisen edellytykset ja niiden rakentaminen
Tutkimustulosten ( lähdettä en tiiä enkä siitä suuremmin välittäkkään) hevosen muisti jaetaan lyhytkestoiseen-, pitkäkestoiseen- ja työmuistiin. Lyhykäisyydessään selitettynä juurikin niillä pienillä töillä mitä ollaan tehty ( narujen kanssa leikitty ja tehty hevosen kropan ääriviivat tutuiksi, koputeltu kavioita sen 48 ekan tunnin aikana syntymän jälkeen jne) ne pienet asiat alkavat nyt palkitsemaan, Ainahan olen nämä pukenut kivasti pinkkiin, sitä pääsee usein helpommalla olevalla astetta tyhmempi kuin onkaan ja toisaalta mitäpä se haittaa. Itsemme tehty naurunalaiseksikin useaan otteeseen, se on sitä mitä kutsutaan riittäväksi itsetunnoksi ihmispuolella. Ajatusta on vaan aina niin paljon mukana ettei niitä kaikkia kerkeä selittämään. Taidettu kuitenkin Artsin kanssa olla tuon tammasen vierellä enemmän kuin tarpeeksi. Niin palkitseva ja antoisa harrastus ja tosiaan siellä Jecan pitkäkestoisessa muistissa ei ole mitään niin suurta epämiellyttävää mörköä kuin moni ihminen hevosilleen aiheuttaa. Taasen kerran kiittelen teitä Sanni ja Sune kun ootte meidän joskus jopa typerältä tuntuviin kysymyksiin jaksaneet vastailla. Samanhenkisessä porukassa vaan niin mukava ja anttoisa työskennellä.
Juttu etenee siis näin: Lyhytkestoinen muisti kestää muutamasta sekuunista muutamaan tuntiin, joten jos ei hevosta esim oikaise ei toivotusta käytöksestä heti, on sitä turhaa jälkeenpäin tehdä. Lyhytkestoista muistia voidaan vahvistaa positiivisilla kokemuksilla. Lyhytkestoinen muisti tallentuu hevosen pitkäkestoiseen muistiin ja hevonen kyllä muistaa. Näiden kahden tuloksena syntyy työmuisti jota tässä nyt sitten vahvistellaan ja kasvatellaan. Varsahan tämä vielä on ja varsan ehdoilla edetään, ensi vuonna samoihin aikoihin muisti ja sen kestävyys sekä työn kesto ovat jo paljon pidempiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti