Sinänsä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä läpileikkaus hevosen päästä. Kovin ne on tosiaan pienet nuo aivot suhteessa muuhun päähän, vanha sanonta ( anna hevosen ajatella kun sillä on suurempi pää) pitää varmaan osittain paikkansa, se yksinkertainen tie on tosiaankin helpompi. Onko se oikea vai väärä saa ihan jokainen omissa aivoissaan arvottaa haluamallaan tavalla. Ihan vain noista mittasuhteista päätellen voisi kuitenkin mietintöjä tehdä, puhumattakaan aivojen hienoimmista toiminnoista jotka tuskin muita lukijoita kiinnostaa yhtä paljon kuin blogin kirjoittajaa. Joten lyhykäisyydessään poimintaa ihmisen aivojen rakenteesta ja toiminnasta.
" Alkukantaisimman osan ( aivorungon ) päälle kehttyivät tunnekeskukset. Tunne on aina ajatusta voimakkaampaa. Nisäkkäille kehittyi aivorunkoa ympäröivä limbinen järjestelmä joka toi tunteet aivotoimintaan. Limbinen järjestelmä mahdollistaa oppimisen ja muistin"
Näistä muutamasta sanasesta poimintoja sinne hevosen arkipäivään ja elämään. Jeccaneitihän on lokakuussa keksinyt kaikenlaista pikkukivaa. On menty kiitolaukkaa pikitiellä, filmailtu omaa kipua ja oltu draamaprinsessoja, kieltäydytty portille tulemisen, kiukuteltu tallin uudelle tammatulokkaalle ja sitä rataa.
Tamma siis osaa, valitsee kenelle kiukuttelee, ketä mielistelee jne joten kovasti olen kyllä sillä kannnalla, että ne tunteet ja ajatukset tosiaankin sieltä liskon kokoisista aivoista löytyy. Tosiaan keksi nyt sen, että on hurjan kipeä lautasten päältä. Ihan häikäilemättömästi monotti tallin seinää, kuunteli mitä sanotaan ja miten reagoidaan jos takasella paukuttaa. Varoo potkimasta ihmisen puoleisella jalalla, ei se halua ketään vahingoittaa. Tarkkana siis oltava, rajoja tämä neitinen tarvitsee. Korostaen sanaa neitinen, alkaa likka olemaan enemmän aikuisen tamman mallia kuin kakaraa. Ihan kyllä vilpittömästi sitä mieltä, että tällä kuten varmaan kaikilla tammoilla on niitä hyviä ja huonoja päivä esim ruunapoikasia enemmän. Kuten nainenkin, tämän sukupuolen edustaja hevosissakin näyttäisi olevan varsin monimutkainen ja vaikea kapistus. Kaikesta pitää vääntää ja kääntää jos siihen annetaan Jecalle mahdollisuus. Joten jos nyt sattuu, että se jalkanen tulee pipiksi niin sitten kumpikin kinttu sidotaan ettei pääse filmaamalla esittämään itseään kipeämmäksi kuin on.
Kaiken tämän härdellin keskellä tapahtunut edistystä ja positiivisia asioita. Tammalle tullut miellyttämisenhalu. Lenkillä tosiaan tekee sen mitä pyydetään ja selkeästi nauttii kehuista ja on satasella mukana toiminnassa. Ravi kulkee Jeccamaiseen tyyliin välillä ollaan jo jonkinasteisessa lennokkuudessa ja ravihevosen takaset voi jo horisontissa nähdä.
Varustekokeiluja tullaan nyt sitten tekemään y-rinteremmin muodossa, katotaan miten se likkaselle passaa. Leveä rintaremmi lyhyillä liinoilla ollut nyt käytössä. Ajatuksena tämän vaihdoksen kanssa ollut, että saataisiin tuo etupää paremmin käyttöön.Katotaan miten se Jecalle passaa ja jos ei käy niin suunnitelmia muutellaan. Paljonhan meillä mietitän asioita ja vaikakin puen ajatukseni usein blondimaiseen pinkkeyteen niin kyllä siellä asiaa on pohjalla. Mitään vielä en tiedä, mutta eilinen keskustelutuokio 40 vuotta ravihevosia valmentaneen ravimiehen kanssa vahvisti omia ajatuksiani. Henkilöä en koskaan ollut tavannut kertoi, että oikein ollaan tehty ja kukaan ei koskaan ole valmis hevosten kanssa. Tyhmä on se joka niin luulee. Tämähän ollut aina oma näkemykseni, aina oppii uutta jos silmät ja mielen pitää avoimena. Tokikaan nyt en itse mitään ole sen suuremmin sooloillut, Sanni kultahan siellä taustalla aina tukemassa. Avoimuus tässä asiassa valttia, porukalla tehdään sitä ravihevosta.
Lokakuussa ollut sen 50 kertaa kärryjen edessä kaiken kaikkiaan. Sitäsuntätä nyt kokeillut itsevarmuuden kasvaessa, kenguruloikat tulleet tutuiksi ja sitä kiitolaukkaa siis harjoiteltu. Käsissä se pysyy ja vaatimustasoa nostellaan koko ajan. Nyt sitä ei saa piippuun ajaa vaan maltillisesti tehtävä asiat että pää kestää. Oma pää kestänyt nuo kaikki temppuilut, mitää kammoa tms ei mihinkään ole tullut. Ehkäpä luotan tuohon tammaseen liikaakin, mutta jos ja kun jotain sattuu niin se on sen ajan murhe.Tai no olihan se yksi notkahdus kun joutui naarasleijonakin nöyrtymään. Tamma siis pysähtyi keskelle tietä ja alkoi peruuttamaan suoraan kohti ojaa ja minä en sitten sitä ajanut eteenpäin vaan aloin piipittämään. Jouni onneksi pelasti tilanteen ja talutti neitiä hetkisen. Tämä juurikin sitä omaa kokemattomuutta ja epävarmuutta asioissa. No kyllä se sieltä tulee kilometrien myötä rutiinit omaankin tekemiseen. Appareita siis vielä tarvitaan, yksin ei nyt vielä kannata lähteä huristelemaan vaikkakin mieli tekisi.
Hiomaton timattihan tämä neiti vielä on, lyijykynän viivat vielä näkyvissä nimikyltissä. Kaksivuotiskauden häämöttäessä sitä nyt sitten sitä peruskuntoa ajamaan, rauhassa tehdään tätä projektia. Yritysen ja erehdysten kautta edetään vielä monet kerrat. Ne vastuuvalmentajapaperithan kävin Kaustiselta hakemassa. Siitä sitten kuullut sitä sun tätä keljuilua, jatkossa kukin kuskoon omaan laariinsa. Jos ei pysty tsempaamaan toista niin saa puolestani pitää mölyt mahassa. Itse sitä mieltä, että toisia pitää tukea eikä minullakaan ole mitään syytä kuunnella tuollaisia puheita, keskustelun ja palautteen pitää olla rakentavaa ja eteenpäin vievää. Näin se on aina toiminut ja tulee jatkossakin toimimaan. Huumorilla tätä jatketaan kuten ennenkin. Kuten jo sanottua oma kokemukseni on niin rajallinen, mutta innostus asiaan lienee aika lähellä sitä sataa prosenttia.Kauhean herkkähän loppujen lopuksi ja toivon ettei tätä innostuksen määrää viedä pois turhilla puheilla. Tätä meidän pikkutiimiä tsempannut eteenpäin ja hyvin ollaan tavoitteisiin päästy. Poijaat Artsi ja Jouni kehittynyt niin huimasti,tiimin miehethän meidän kahden naaraspuolisen kanssa joutuuvat painimaan ja iskut ottamaan vastaan. Hyvin kyllä selviävät ja kolmikon tietomäärä kasvaa tamman mukana, kiirusta ei ole. Kuitenkin tuon tamman vierellä seisty ja seistään vielä monet kerrat vesisateessa. Jouni sen kerran niin hyvin kiteyttyikin kun sateella lähdettiin ajamaan ettei sadetta edes huomaa kun ajatukset keskittyy tekemiseen ja Jeccaan.
Näihin oinasnaisen suorasanaisiin kirjotuksiin päättelen lokakuun, kohta se on joulu ja toivotaan nyt että sitä lunta saataisiin marraskuussa maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti