Hupsistasaatana huhtikuu meni jo

 Huhtikuussa päästiin vihdoin ja viimein tutustumaan työpaikalle Heimarin raviskalle. Pakattiin jeccateamin voimin likkanen traikkuun ja huristeltiin pelipaikalle. Matka meni hyvin, tosin oltiin laittomasti prinsessan kanssa vinkassa, matkustihan se ekaa kertaa ilman hevoskaveria. Paikanpäällä käytiin valjaspaikalla testaamassa köysien kunto, sen enempää ei ekalla kerralla. Niin odotan, että pääsee tuonne ovaalinmalliselle pyörittämään hittareita. Sitä aukeaa kokonaan uusi maailma, katotaan miten Jecca sen ottaa kun radalla on muitakin.

 Meidän havukka-ahon ajattelija valmistautumassa maailman laajenemiseen Sokojan ulkopuolelle. Niin jännä kun aina heinänkorsi suussa mietiskelee. Asiat ottaa pääsääntöisesti muutenkin rauhassa, helppo valjastaa ja ajaa. Hiittareilla nyt keväällä tarkoitus ajella enemmälti, toki sitä voimaa saadaan kun koppiksilla huristellaan menemään metsissä. Metsä kunnossa ja kesäkengät jaloissa, mikäs siinä on mennessä.

Aikataulusta ollaan nyt auttamattomasti jäljessä ja jeccateam joutuu miettimään jatkot. Laitellaanko varsa laitumelle kesäksi, suunnataanko siihen oppariin vai mitä tehään... ajatuksena on kuitenkin se ettei hevosen päätä ajeta tyhjäksi liian nuorena vaan edelleen ohjenuorana rauhassa edeten ja hevosen ehdoilla. Jokatapauksessa hyvin pärjätty tämän kanssa ja saatu varsa radalle asti, tästä jatkellaan hyvillä mielin kohti kevättä ja kesää .

Maaliskuun maneerit

 Maa näkyy ja sitten ei, lenkkiolosuhteet olleet hyvinkin vaihtelevat, lenkkikertoja sen 11 ja paljon lepoa. Tuskastuttavaa ajoittan kun ei pääse kunnolla harjoittelemaan. Toisaalta viikon paussi maaliskussa tehnyt hyvää likkaselle, pitäisi aina muistaa se levon merkitys ja opitun asian sisäistäminen. Levossa mietitty asia siirtyy sinne pitkäkestoiseen muistiin ja yht´ äkkiä meidän likka lentää. Askellus siis pidentynyt ja jonkinlaista ravurin työtä havaittavissa. Rytmit tsaikkaa edelleen sinne ja tänne kun likka innostuu, mutta kyllä se siitä. Ohjille alkanut painaa, tekee hyvää työtä ja vielä ainakin kuuntelee. Sellanen ääriinsä jännittynyt ajoittain, kohta mennään varmaan se kunnon kiitolaukkapätkä, sormet ja varpaat ristiin siis. Tamammaista äkäpäisyyttä havaittavissa, minä ite kausi taas menossa, tarkkana oltava koko ajan ja välillä tuntuu ettei sekään auta. Varsa vielä ja matkalla kohti aikuisuutta, teinin metkut ja kujeet vielä.

 Kärryjä pyöritellyt nyt sen yli sata kertaa ja lenkkiä tehty välillä kävellen ja välillä nopeammalla temmolla. Tässä tykitellyt 2 päivää peräkkäin. Vielä ei ole varsa henkisesti valmis, palautuminen liika pitkä. Aina oppii uutta ja hevosta kuunnellen treeniä jatketaan ja edetään.Päätä siis treenataan koko ajan fysiikan rinnalla, se ravurin työkalu kinttujen lisäksi. Kiiman oireet helpottaneet Karma/kamomilla yhdistelmällä, nyt tokasta selvittiin jo parin päivän hännän nostelulla. Maaliskuu laittaa kissatkin mouruamaan, miksei siis hevosetkin.

 Ravurin työtä juoksemisen lisäksi, ajatus että saataisiin tämä liinattua joskus kunnolla. Eka yritys menikin ihan nappiin kun poljettiin hankeen ympyrä ja harjoitus oli kestoltaan riittävän lyhyt. Toisella kerralla neitinen sitten päättikin tehdä pihassa omat kuviot, otti ja potkaisi. Mitenkään ei katunut tekosiaan ja se ei tosiaankaan olltu vahinko, tahallaan näppäs päästäkseen tilanteesta. Tarkkana siis oltava ja ne rajat laittaa kunnolla ettei pikkuneiti hypi silmille. Painimatsi tuon kokoisen neitisen kanssa vaan jo vaatii aikamoista egoa. Pahahan tämä ei ole, sellanen diiva kylläkin. Pilalle passatun prinsessan elkeet nähtävissä, aina oppii uutta. Hyvin kuitenkin kaikenkaikkiaan tämän ekan heppasen kanssa pärjätty, kyllä ne ainakin kerran koittaa ja ylpeä pikku jeccateam saa olla, saatu varsa toimimaan ilman minkäänlaista kokemusta opetusajosta. Jatkossa tarvitaan kyllä paljon apua, nöyrä pitää olla muttei nöyristellä. Joten suuri kiitos taasen kaikille oasianosaisille, ensi maaliskuussa ollaan taas astetta viisaampia.

Palaan maaliskuun otsikkoon ja etenkin sanaan maneeri. Maneeri on yksinkertaisuudessaan kaavamainen toimintatapa jota kannattaa ja pitää hyödyntää tulevaisuudessa entistä enemmän. Sekki kiinnitetään aina tietyltä puolelta jne, raveissa ei sitten enään arvota vaan tiimin pitää pystyä toimimaan nopeasti. Oma käytökseni  tässä tilanteessa tulee olemaan pomottava, luultavasti äkäilen mikäli joudutaan oikein paljon kertaamaan. Yritän parhaani mukaan hillitä itseni ja ohjata tiimin miespuolisia henkilöitä omien rajojeni mukaan, jonkun vaan on otettava se kusipään rooli jokaisessa tiimissä. Yrittäkää ajatella Capetown Hallin lipputamma Milady Leaderia tässä tilanteessa, tamma kuitenkin tahkonnut sen yli 85000 e. Joten jos oma käytökseni ei ole leidimäistä niin, rahalla saa ja hevosella pääsee. Avoimuus ollut ja tulee olemaan jatkossakin jeccateamin vahvuus ja tuittupäisyys on vaan luonteenpiirre ;)

Heimarin ravirata 26.3.2015

Keväällä nyt sitten aloitellaan raviskalle tutustuminen, ensin valjaspaikalle ja siitä sitten Jecan ehdoilla edetään. Mielenkiinnolla odotan miten tammanen reagoi kun maailmaa on Sokojan ulkopuolellakin. Tavoitteenahan on tänä vuonna se opetuslähtö suorittaa, mitään stressiä siitä en kuitenkaan ota. Hevosen ja omien tuntemuksien mukaan on edettävä, tämän oppinut. Liikaa kiirehtien ei tuu kuin sutta ja kun kyseessä lämpöinen tammavarsa niin kannattaa panostaa tosiaan tuohon pään hyvinvointiin. Rinkiä kerkiää pyörittämään kyllästymiseen asti, nyt panostus siihen hallittavuuteen ja tilanteiden rauhallisuuteen.

Keväällä 2015 paljon ohjelmaa ja tuloksellisuutta. Meillä terve kaksivuotias jolla kaikki edellytykset kisata kunhan nyt maltetaan mieli. Stigin sanoin " ja mä soitan kitaraa, soitan soinnut väärinpäin. Mut ei se haittaa ollenkaan, sulle kelpaan juuri näin". Paljon töppäilty ja tullaan töppäilemään mutta soiva peli tästä vielä tehdään :)

Kaksivuotias kiimapylly

 Tammikuussa  ( 28.1) alkoi teinitamman eka kiima. Talliin tuli uusi tamma joka laukaisi neitiselle oikein kunnon kiiman, ne aiemmat olivat vain häivähdystä siitä mitä tämä oli. Kiima kesti kaikenkaikkiaan lähes kolme viikkoa. Neitinen kuseksi pitkin tallin käytäviä, vilkutteli ja pysähteli. Alussa nojaili vain vähän mutta loppua kohden nojailu meni niin pahaksi, että alkoi olla jo ihmiselle vaarallista. Tuolla pepulla kun nojaa niin ihminen on tosiaankin välissä. Jeccateam alkoi siis olla jo huolissaan tamman hyvinvoinnista, hormonit niin sekaisin likkasella.  Jouni taisi käydä läpi lähes kaiken saatavissa olevan tiedon hevosen ruokinnasta ja mitkä ainesosat voisivat lieventää kiiman oireita. Päädyttiin sitten kokeilemaan luonnonmukaista vaihtoehtoa mielummin kuin lääkkeellistä. Karmapullo vaniljalla siis tilattiin sekä lisäksi mielen myrskyjä rauhoittamaan yrttinä Kamomilla. Tuota Moody Maren tuoteselostetta kun selailin niin kamomillalla on rauhoittava vaikutus. Toki oltais kaikki mahdolliset yrtit ja seokset aloiteltu, mutta Sanni meitä tapansa mukaa rauhoitteli. Eihän sitä tosiaan tiedä mikä auttaa jos kaikki heti laittaa turvan alle. Jeccahan kyllä kaiken syö mitä sille annetaan, ruokahalu siis pysyi muuttumattomana koko kiiman ajan. Jatkoa ajatellen pidetään mielessä kuitenkin tuo munkinpippuri, aika osuva nimi muutes kiiman oireita helpottamaan ;) Näillä nyt kuitenkin mennään, meidän prinsessa on tehty ruusunmarjasta ja kamomillasta. Toivotaan, että tämä eka kiima nyt oli astetta rajumpi ja seuraavasta selvittäisiin vähän pienemmillä mielenkuohuilla.

Only To Fly kevät 2015

 Työmoraali pysyi kuitenki koko kiiman ajan ja näitä pikkuharjoitteita pitäisi muistaa tehdä enemmänkin, tässä harjoitellaan vinkan perässä olemista. Tärkeä taito tämäkin, ainahan ei ole valjaspaikkaa tarjolla radoilla. Kärryjä pyöritellyt nyt sen 90 krt ja koiteltiin hiittejäkin helmikuussa 2015. Eipä tuon likkasen työskentelyssä moittimista ole, ravi menee välillä laukalle mutta se kuuluu asiaan. Harjoittelee uutta ja vauhteja on alkanut kasvattamaan. Ohjenuorana edelleen, että saa itse tehdä ja sisäistää asiat. Vaatimustasoa kuitenkin nostellaan koko ajan, hevosen ehdoilla edeten. Ihan turhaa kiirehtiä, ei siitä tuu kuin sutta.

Kiireettömästi tehdyn hevosen pieniä suuria iloja, rubiininpunaisissa tosiaan voi nauttia maisemia katsellen kävelypätkät. Jeccahan kävelee pitkillä ohjilla, se aivan matelee eteenpäin. Hyvä niin, asiat on tehty oikein kun hevonen rauhoittuu ja nollaa päänsä kävelyn ajaksi. Kevättä kohti siis mennään, saapi pingviiniasusteen riisua ja naatiskella työn tuloksista.

Iso tyttö jo

Jäällä juoksua

 Tammikuussa haettu ravivarmuutta Bäcklandintieltä. Jäistä tietä pitkin niin huippu päästellä, siellä on sitä baanaa missä harjoitella rumpalin kinttuja. Jeccamaiseen tyyliin ensin pysähdeltiin ja ihmeteltiin maailman menoa ekat kerrat. Pienen palautuksen ja spänkien jälkeen likkanen tosiaan alkoi liikkumaan ja alkaa ravitempo löytymään sekä se pikkuravi muuttunut astetta lennokkaampaan menoon. Välillä menty kiitolaukkaa ja sotkettu noitten kinttujen kanssa siksakkia milloin mitäkin säikähtäen. Käsissä pysyy kuitenkin ja on kuulolla eikä ainakaan vielä ole sellaseen paniikkiin mennyt vaan kuuntelee ohjausta. Ite niin nautin tekemisestä ja jonkinlainen luottamus tähän heppaseen vaikkakin se voisi hyppyyttää niin halutessaan mihin vaan koko kolmikon. Kieltämättä ajoittain tekis mieli tykitellä vähän kovempaa, no se maltti on nyt valttia. Vauhtia ei vielä ajeta, ainut missä annan jonkinlaista lisävauhtia on kun alkaa vauhti hiipumaan niin että kaviot kopsii toisiinsa tai on epävarma. Kaksivuotiaana ei enään saa ihmetellä vaan mennä reippaasti eteenpäin, ravilla ei ihan kaikkia maailman ihmetyksiä kerkeä kattelemaan.

Only To Fly 2 v

Töitä tämä aina tehnyt täysillä, työmotivaatiota tuntuu olevan. Lenkin jälkeen on rento ja entistä varmempi tekemisestään. Ihan kuten mikä tahansa nisäkäs on tämäkin ylpeä saavutuksistaan ja kehuista. Oppinut sen pennin päällä kääntymisen alkeetkin ja annan sen ihan ite tehdä käännökset ja tien päähän pysähdykset. Palkkaus on kuitenkin se mihin luotan ja se, että hevosella on positiivinen ote työskentelyyn, hampaat irvessä on aivan turha edes yrittää. Niin hauska seurata neitisen diivailua, pienistä asiosta nousee itsetunto taivaisiin.Toki tarvitsee ajoittain pientä palauttelua, käyttäytyä pitää osata kaikesta huolimatta. Tammikuussa koitettiin palautuskävelyä ilman sekkiä, katotaan miten se lähtee menemää... jos kaikki menee hyvin, niin saa sitten kotiin kävellä ilman, palkkausta sekin sekä selän lihasten venyttelyä. Juostessa sekkiä tarvitaan tueksi, silloin sitä ei oteta pois.

Jouni Ja Jecca joulukuu 2014

Poijat tais mittailla missinmittoja joulukuussa, oliskohan se ollut nyt sen 151 cm / 154 cm. Peräkorkea siis eikä ihan pikkanen enään. Muuten psynyt terveenä, ruoka maistuu ja kasvaa pohistaa kovaa kyytiä. Niiin ja eka kiimakin tammikuussa, alkaa olee siis heppanen eikä ihan varsa. Pikkuhiljaa kasvaa ja kehittyy sekä fyysisesti että psyykkisesti. Vuodesta 2015 taitaa tulla melkoisen mielenkiintoinen ja kevään tultua sitten aloitellaan raviskalla harjoittelut jos kaikki menee hyvin. Nyt päästään niin paljon eteenpäin tämän projektin kanssa, eka vuosi mennyt siihen perusasioiden opiskeluun ja nyt alkaa sitten se ravihevosen oikea työ.

On se vielä lapsi

Neiti lumiparran kanssa siis jatkellaan hyvillä mielin eteenpäin. Lapsihan se vielä on ja vaatii paljon oppia ennekuin sinne oppariin asti päästään, mutta hyvin on tämä vuosi lähtenyt käyntiin. Sitä kevättä ja lämpöä odotellessa.