Hupsistasaatana huhtikuu meni jo

 Huhtikuussa päästiin vihdoin ja viimein tutustumaan työpaikalle Heimarin raviskalle. Pakattiin jeccateamin voimin likkanen traikkuun ja huristeltiin pelipaikalle. Matka meni hyvin, tosin oltiin laittomasti prinsessan kanssa vinkassa, matkustihan se ekaa kertaa ilman hevoskaveria. Paikanpäällä käytiin valjaspaikalla testaamassa köysien kunto, sen enempää ei ekalla kerralla. Niin odotan, että pääsee tuonne ovaalinmalliselle pyörittämään hittareita. Sitä aukeaa kokonaan uusi maailma, katotaan miten Jecca sen ottaa kun radalla on muitakin.

 Meidän havukka-ahon ajattelija valmistautumassa maailman laajenemiseen Sokojan ulkopuolelle. Niin jännä kun aina heinänkorsi suussa mietiskelee. Asiat ottaa pääsääntöisesti muutenkin rauhassa, helppo valjastaa ja ajaa. Hiittareilla nyt keväällä tarkoitus ajella enemmälti, toki sitä voimaa saadaan kun koppiksilla huristellaan menemään metsissä. Metsä kunnossa ja kesäkengät jaloissa, mikäs siinä on mennessä.

Aikataulusta ollaan nyt auttamattomasti jäljessä ja jeccateam joutuu miettimään jatkot. Laitellaanko varsa laitumelle kesäksi, suunnataanko siihen oppariin vai mitä tehään... ajatuksena on kuitenkin se ettei hevosen päätä ajeta tyhjäksi liian nuorena vaan edelleen ohjenuorana rauhassa edeten ja hevosen ehdoilla. Jokatapauksessa hyvin pärjätty tämän kanssa ja saatu varsa radalle asti, tästä jatkellaan hyvillä mielin kohti kevättä ja kesää .

Maaliskuun maneerit

 Maa näkyy ja sitten ei, lenkkiolosuhteet olleet hyvinkin vaihtelevat, lenkkikertoja sen 11 ja paljon lepoa. Tuskastuttavaa ajoittan kun ei pääse kunnolla harjoittelemaan. Toisaalta viikon paussi maaliskussa tehnyt hyvää likkaselle, pitäisi aina muistaa se levon merkitys ja opitun asian sisäistäminen. Levossa mietitty asia siirtyy sinne pitkäkestoiseen muistiin ja yht´ äkkiä meidän likka lentää. Askellus siis pidentynyt ja jonkinlaista ravurin työtä havaittavissa. Rytmit tsaikkaa edelleen sinne ja tänne kun likka innostuu, mutta kyllä se siitä. Ohjille alkanut painaa, tekee hyvää työtä ja vielä ainakin kuuntelee. Sellanen ääriinsä jännittynyt ajoittain, kohta mennään varmaan se kunnon kiitolaukkapätkä, sormet ja varpaat ristiin siis. Tamammaista äkäpäisyyttä havaittavissa, minä ite kausi taas menossa, tarkkana oltava koko ajan ja välillä tuntuu ettei sekään auta. Varsa vielä ja matkalla kohti aikuisuutta, teinin metkut ja kujeet vielä.

 Kärryjä pyöritellyt nyt sen yli sata kertaa ja lenkkiä tehty välillä kävellen ja välillä nopeammalla temmolla. Tässä tykitellyt 2 päivää peräkkäin. Vielä ei ole varsa henkisesti valmis, palautuminen liika pitkä. Aina oppii uutta ja hevosta kuunnellen treeniä jatketaan ja edetään.Päätä siis treenataan koko ajan fysiikan rinnalla, se ravurin työkalu kinttujen lisäksi. Kiiman oireet helpottaneet Karma/kamomilla yhdistelmällä, nyt tokasta selvittiin jo parin päivän hännän nostelulla. Maaliskuu laittaa kissatkin mouruamaan, miksei siis hevosetkin.

 Ravurin työtä juoksemisen lisäksi, ajatus että saataisiin tämä liinattua joskus kunnolla. Eka yritys menikin ihan nappiin kun poljettiin hankeen ympyrä ja harjoitus oli kestoltaan riittävän lyhyt. Toisella kerralla neitinen sitten päättikin tehdä pihassa omat kuviot, otti ja potkaisi. Mitenkään ei katunut tekosiaan ja se ei tosiaankaan olltu vahinko, tahallaan näppäs päästäkseen tilanteesta. Tarkkana siis oltava ja ne rajat laittaa kunnolla ettei pikkuneiti hypi silmille. Painimatsi tuon kokoisen neitisen kanssa vaan jo vaatii aikamoista egoa. Pahahan tämä ei ole, sellanen diiva kylläkin. Pilalle passatun prinsessan elkeet nähtävissä, aina oppii uutta. Hyvin kuitenkin kaikenkaikkiaan tämän ekan heppasen kanssa pärjätty, kyllä ne ainakin kerran koittaa ja ylpeä pikku jeccateam saa olla, saatu varsa toimimaan ilman minkäänlaista kokemusta opetusajosta. Jatkossa tarvitaan kyllä paljon apua, nöyrä pitää olla muttei nöyristellä. Joten suuri kiitos taasen kaikille oasianosaisille, ensi maaliskuussa ollaan taas astetta viisaampia.

Palaan maaliskuun otsikkoon ja etenkin sanaan maneeri. Maneeri on yksinkertaisuudessaan kaavamainen toimintatapa jota kannattaa ja pitää hyödyntää tulevaisuudessa entistä enemmän. Sekki kiinnitetään aina tietyltä puolelta jne, raveissa ei sitten enään arvota vaan tiimin pitää pystyä toimimaan nopeasti. Oma käytökseni  tässä tilanteessa tulee olemaan pomottava, luultavasti äkäilen mikäli joudutaan oikein paljon kertaamaan. Yritän parhaani mukaan hillitä itseni ja ohjata tiimin miespuolisia henkilöitä omien rajojeni mukaan, jonkun vaan on otettava se kusipään rooli jokaisessa tiimissä. Yrittäkää ajatella Capetown Hallin lipputamma Milady Leaderia tässä tilanteessa, tamma kuitenkin tahkonnut sen yli 85000 e. Joten jos oma käytökseni ei ole leidimäistä niin, rahalla saa ja hevosella pääsee. Avoimuus ollut ja tulee olemaan jatkossakin jeccateamin vahvuus ja tuittupäisyys on vaan luonteenpiirre ;)

Heimarin ravirata 26.3.2015

Keväällä nyt sitten aloitellaan raviskalle tutustuminen, ensin valjaspaikalle ja siitä sitten Jecan ehdoilla edetään. Mielenkiinnolla odotan miten tammanen reagoi kun maailmaa on Sokojan ulkopuolellakin. Tavoitteenahan on tänä vuonna se opetuslähtö suorittaa, mitään stressiä siitä en kuitenkaan ota. Hevosen ja omien tuntemuksien mukaan on edettävä, tämän oppinut. Liikaa kiirehtien ei tuu kuin sutta ja kun kyseessä lämpöinen tammavarsa niin kannattaa panostaa tosiaan tuohon pään hyvinvointiin. Rinkiä kerkiää pyörittämään kyllästymiseen asti, nyt panostus siihen hallittavuuteen ja tilanteiden rauhallisuuteen.

Keväällä 2015 paljon ohjelmaa ja tuloksellisuutta. Meillä terve kaksivuotias jolla kaikki edellytykset kisata kunhan nyt maltetaan mieli. Stigin sanoin " ja mä soitan kitaraa, soitan soinnut väärinpäin. Mut ei se haittaa ollenkaan, sulle kelpaan juuri näin". Paljon töppäilty ja tullaan töppäilemään mutta soiva peli tästä vielä tehdään :)

Kaksivuotias kiimapylly

 Tammikuussa  ( 28.1) alkoi teinitamman eka kiima. Talliin tuli uusi tamma joka laukaisi neitiselle oikein kunnon kiiman, ne aiemmat olivat vain häivähdystä siitä mitä tämä oli. Kiima kesti kaikenkaikkiaan lähes kolme viikkoa. Neitinen kuseksi pitkin tallin käytäviä, vilkutteli ja pysähteli. Alussa nojaili vain vähän mutta loppua kohden nojailu meni niin pahaksi, että alkoi olla jo ihmiselle vaarallista. Tuolla pepulla kun nojaa niin ihminen on tosiaankin välissä. Jeccateam alkoi siis olla jo huolissaan tamman hyvinvoinnista, hormonit niin sekaisin likkasella.  Jouni taisi käydä läpi lähes kaiken saatavissa olevan tiedon hevosen ruokinnasta ja mitkä ainesosat voisivat lieventää kiiman oireita. Päädyttiin sitten kokeilemaan luonnonmukaista vaihtoehtoa mielummin kuin lääkkeellistä. Karmapullo vaniljalla siis tilattiin sekä lisäksi mielen myrskyjä rauhoittamaan yrttinä Kamomilla. Tuota Moody Maren tuoteselostetta kun selailin niin kamomillalla on rauhoittava vaikutus. Toki oltais kaikki mahdolliset yrtit ja seokset aloiteltu, mutta Sanni meitä tapansa mukaa rauhoitteli. Eihän sitä tosiaan tiedä mikä auttaa jos kaikki heti laittaa turvan alle. Jeccahan kyllä kaiken syö mitä sille annetaan, ruokahalu siis pysyi muuttumattomana koko kiiman ajan. Jatkoa ajatellen pidetään mielessä kuitenkin tuo munkinpippuri, aika osuva nimi muutes kiiman oireita helpottamaan ;) Näillä nyt kuitenkin mennään, meidän prinsessa on tehty ruusunmarjasta ja kamomillasta. Toivotaan, että tämä eka kiima nyt oli astetta rajumpi ja seuraavasta selvittäisiin vähän pienemmillä mielenkuohuilla.

Only To Fly kevät 2015

 Työmoraali pysyi kuitenki koko kiiman ajan ja näitä pikkuharjoitteita pitäisi muistaa tehdä enemmänkin, tässä harjoitellaan vinkan perässä olemista. Tärkeä taito tämäkin, ainahan ei ole valjaspaikkaa tarjolla radoilla. Kärryjä pyöritellyt nyt sen 90 krt ja koiteltiin hiittejäkin helmikuussa 2015. Eipä tuon likkasen työskentelyssä moittimista ole, ravi menee välillä laukalle mutta se kuuluu asiaan. Harjoittelee uutta ja vauhteja on alkanut kasvattamaan. Ohjenuorana edelleen, että saa itse tehdä ja sisäistää asiat. Vaatimustasoa kuitenkin nostellaan koko ajan, hevosen ehdoilla edeten. Ihan turhaa kiirehtiä, ei siitä tuu kuin sutta.

Kiireettömästi tehdyn hevosen pieniä suuria iloja, rubiininpunaisissa tosiaan voi nauttia maisemia katsellen kävelypätkät. Jeccahan kävelee pitkillä ohjilla, se aivan matelee eteenpäin. Hyvä niin, asiat on tehty oikein kun hevonen rauhoittuu ja nollaa päänsä kävelyn ajaksi. Kevättä kohti siis mennään, saapi pingviiniasusteen riisua ja naatiskella työn tuloksista.

Iso tyttö jo

Jäällä juoksua

 Tammikuussa haettu ravivarmuutta Bäcklandintieltä. Jäistä tietä pitkin niin huippu päästellä, siellä on sitä baanaa missä harjoitella rumpalin kinttuja. Jeccamaiseen tyyliin ensin pysähdeltiin ja ihmeteltiin maailman menoa ekat kerrat. Pienen palautuksen ja spänkien jälkeen likkanen tosiaan alkoi liikkumaan ja alkaa ravitempo löytymään sekä se pikkuravi muuttunut astetta lennokkaampaan menoon. Välillä menty kiitolaukkaa ja sotkettu noitten kinttujen kanssa siksakkia milloin mitäkin säikähtäen. Käsissä pysyy kuitenkin ja on kuulolla eikä ainakaan vielä ole sellaseen paniikkiin mennyt vaan kuuntelee ohjausta. Ite niin nautin tekemisestä ja jonkinlainen luottamus tähän heppaseen vaikkakin se voisi hyppyyttää niin halutessaan mihin vaan koko kolmikon. Kieltämättä ajoittain tekis mieli tykitellä vähän kovempaa, no se maltti on nyt valttia. Vauhtia ei vielä ajeta, ainut missä annan jonkinlaista lisävauhtia on kun alkaa vauhti hiipumaan niin että kaviot kopsii toisiinsa tai on epävarma. Kaksivuotiaana ei enään saa ihmetellä vaan mennä reippaasti eteenpäin, ravilla ei ihan kaikkia maailman ihmetyksiä kerkeä kattelemaan.

Only To Fly 2 v

Töitä tämä aina tehnyt täysillä, työmotivaatiota tuntuu olevan. Lenkin jälkeen on rento ja entistä varmempi tekemisestään. Ihan kuten mikä tahansa nisäkäs on tämäkin ylpeä saavutuksistaan ja kehuista. Oppinut sen pennin päällä kääntymisen alkeetkin ja annan sen ihan ite tehdä käännökset ja tien päähän pysähdykset. Palkkaus on kuitenkin se mihin luotan ja se, että hevosella on positiivinen ote työskentelyyn, hampaat irvessä on aivan turha edes yrittää. Niin hauska seurata neitisen diivailua, pienistä asiosta nousee itsetunto taivaisiin.Toki tarvitsee ajoittain pientä palauttelua, käyttäytyä pitää osata kaikesta huolimatta. Tammikuussa koitettiin palautuskävelyä ilman sekkiä, katotaan miten se lähtee menemää... jos kaikki menee hyvin, niin saa sitten kotiin kävellä ilman, palkkausta sekin sekä selän lihasten venyttelyä. Juostessa sekkiä tarvitaan tueksi, silloin sitä ei oteta pois.

Jouni Ja Jecca joulukuu 2014

Poijat tais mittailla missinmittoja joulukuussa, oliskohan se ollut nyt sen 151 cm / 154 cm. Peräkorkea siis eikä ihan pikkanen enään. Muuten psynyt terveenä, ruoka maistuu ja kasvaa pohistaa kovaa kyytiä. Niiin ja eka kiimakin tammikuussa, alkaa olee siis heppanen eikä ihan varsa. Pikkuhiljaa kasvaa ja kehittyy sekä fyysisesti että psyykkisesti. Vuodesta 2015 taitaa tulla melkoisen mielenkiintoinen ja kevään tultua sitten aloitellaan raviskalla harjoittelut jos kaikki menee hyvin. Nyt päästään niin paljon eteenpäin tämän projektin kanssa, eka vuosi mennyt siihen perusasioiden opiskeluun ja nyt alkaa sitten se ravihevosen oikea työ.

On se vielä lapsi

Neiti lumiparran kanssa siis jatkellaan hyvillä mielin eteenpäin. Lapsihan se vielä on ja vaatii paljon oppia ennekuin sinne oppariin asti päästään, mutta hyvin on tämä vuosi lähtenyt käyntiin. Sitä kevättä ja lämpöä odotellessa.

Kohta kaksi

Blue Cafe marraskuu 2013

 Äideiltä tyttärille

Vuosi vierähtänyt tammamamman lähdöstä, niin se aika menee. Killiähän se vuosi kerittiin rapsuttelemaan ja opettelemaan tamman käytöstä. Pitkällisen projektin tarkoituksenahan oli nimenomaan oppia tammalta ne luonteenpiirteet ja tavat jotka se tulee väistämättä siirtämään varsaan. Lukuisien tuntien rapsuttelut palkitsevat kyllä ajallaan, kärsivällisyys on todellakin tässä kohtaan hyve.

Eilen  metsässä työn tulokset nähtävissä. Jeccaneiti toimi silkkihanskoin, meni lumisten puiden alta epäröimättä ihmisen niin pyytäessä. Jonkinasteinen luottamus siis heräämässä. Ajatukset ja  tunteet todellakin pinnassa, ne naruheiluttelut tamman kylkiin todellakin auttaneet. Pikku pyrähdyksellä oksien alta, eipä tuo paljoa hetkahtanut vaikka lumi ja oksat paukkui kylkiin. Jecca tosiaankin ylitti itsensä, pelotta meni kohti tuntematonta kaikki se puhaltaminen ja hermostuminen oli poissa. Ehkäpä  lenkkien lukemattomat tuumailutuokiot auttaneet asiaa, kun on saanut rauhassa sisäistää asiat. Syksyn aikana nostettu vaatimustasoa pikkuhiljaa, menty pikkuravilla pelottavat kohdat eikä niin paljoa ole annettu enää aikaa tuumailuun. Tämä alkaa nyt näkymään Jecan käytöksessä, itsevarmuus varsalla kohonnut huomattavasti. Siellä kisakentillähän ei sitten enään tuumailla ja tamman kääntyessä kaksivuotiaaksi alkaa pikkuhiljaa se työskentely, eskari alkaa olla ohi. Rubiininpunaisia pyörittänyt n 60 kertaa joten perusasiat alkaa olla hallussa.

Only To Fly 1,5 v

Työ ja vapaa-aika

Tehnyt sen selkeän eron alusta asti vapaan ja työn välillä. Kotitallillahan tämä on ihan täydellinen draamaprinsessa, kestä lie oppinsa ammentanut tässä suhteessa ;) Riepottelee pitkin tallin käytäviä, haluaa omenansa ja diivailee koko rahan edestä. Suuttuu sekunnin välein ja leppyy seuraavaksi. Hyvänähän tätä on pidetty, miljoona suukkoa taitaa saada päivittäin ja sulattanut myös kimpan miespuolisten sydämet räpsysilmillään. Näinhän se juurikin pitää olla, vapaalla saa olla kotikissa verkkareissa, Jecca kyllä sen sitten näyttääkin, alkanut pienesti hoitamaan takaisin ja " kovan tytön" herkkä puoli kuoriutuu esille silmänräpäyksien ajan. Pieniä kapinan merkkejä aina nähtävissä, päällä pökkii niin että veri tirraa huulista. Tätä nyt sitten alkanut ottaa pois, rutistellut sitä kaulasta ja koulutuksellisesta näkökulmasta alistanut omaan tahtooni ja kitkenyt epätoivottua käytöstä hyvällä pois. Tallin hiljaisuudessa tamma painanutkin pään alas ja alkaa tuittupää tasaantumaan. Tipun askelilla tässäkin asiassa niinkuin monessa muussakin.

Työtä sen sijaan tekee täysillä, ihan eri hevonen valjastuksen jälkeen. Selkeästi nauttii tekemisestä, haluaa oppia ja on lenkkien jälkeen tyyni ja rauhallinen. Lenkeillä herkällä tuntumalla, tekee pääsääntöisesti pyydetyt asiat . Varsan kehitykseen kuuluvat kapinoinnit toki tulleet tutuiksi viimeisen vuoden aikana, mutta nehän kuuluvat asiaan. Toistaiseksi kuitenkin pysynyt käsissä vaikka meno ollut vähän hurjempaakin ajoittan. Ravitempo löytynyt ja lennkeilee nyt sen n 6 km. Täsät siis jatkellaan kohti kasivuotiskautta hyvin mielin.

Ekat kengät

Marraskuussa neitinen sai allensa ekat kengät, kuudella hokilla per kavio varustettuna. Pikku rauhoituksella hoidettiin eka kengitys ja hyvinhän se sujui. Meidän kengittäjähän laittanut aina likan jalat joten itse kengitys ei ajallisesti kestänyt kauaa. Parin päivän harjoittelun jälkeen Jecca tosiaan löysi pidon kengistä ja ravikin muuttui eteenpäin vievämmäksi- Itehän näitä kenkiä vastustin viimeiseen asti, mutta myönnettäköön että kyllä ne loistavat ovat. Muutenkin meillä loistava kengittäjä, tietää ja tuntee sekä hevosen että omistajat joten yhteistyö sujunut aina huumorilla. Tämä maailman komein pidetään jeccateamissa siis jatkosakin, Hyvin on työnsä tehnyt ja tietotaitoa  löytyy kiperiinkin kysymyksiin.

Tästä siis jatkellaan kohti vuotta 2015. Kiitos kaikille taustajoukoille, monet pulmat ratkaistu teidän avulla- niinhän se menee että parvessa on paree lentää =)

Repaleinen lokakuu

 Läpileikkausta

Sinänsä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä läpileikkaus hevosen päästä. Kovin ne on tosiaan pienet nuo aivot suhteessa muuhun päähän, vanha sanonta ( anna hevosen ajatella kun sillä on suurempi pää) pitää varmaan osittain paikkansa, se yksinkertainen tie on tosiaankin helpompi. Onko se oikea vai väärä saa ihan jokainen omissa aivoissaan arvottaa haluamallaan tavalla. Ihan vain noista mittasuhteista päätellen voisi kuitenkin mietintöjä tehdä, puhumattakaan aivojen hienoimmista toiminnoista jotka tuskin muita lukijoita kiinnostaa yhtä paljon kuin blogin kirjoittajaa. Joten lyhykäisyydessään poimintaa ihmisen aivojen rakenteesta ja toiminnasta.

" Alkukantaisimman osan ( aivorungon ) päälle kehttyivät tunnekeskukset. Tunne on aina ajatusta voimakkaampaa. Nisäkkäille kehittyi aivorunkoa ympäröivä limbinen järjestelmä joka toi tunteet aivotoimintaan. Limbinen järjestelmä mahdollistaa oppimisen ja muistin"

Näistä muutamasta sanasesta poimintoja sinne hevosen arkipäivään ja elämään. Jeccaneitihän on lokakuussa keksinyt kaikenlaista pikkukivaa. On menty kiitolaukkaa pikitiellä, filmailtu omaa kipua ja oltu draamaprinsessoja, kieltäydytty portille tulemisen, kiukuteltu tallin uudelle tammatulokkaalle ja sitä rataa.

Tamma siis osaa, valitsee kenelle kiukuttelee, ketä mielistelee jne joten kovasti olen kyllä sillä kannnalla, että ne tunteet ja ajatukset tosiaankin sieltä liskon kokoisista aivoista löytyy. Tosiaan keksi nyt sen, että on hurjan kipeä lautasten päältä. Ihan häikäilemättömästi monotti tallin seinää, kuunteli mitä sanotaan ja miten reagoidaan jos takasella paukuttaa. Varoo potkimasta ihmisen puoleisella jalalla, ei se halua ketään vahingoittaa. Tarkkana siis oltava, rajoja tämä neitinen tarvitsee. Korostaen sanaa neitinen, alkaa likka olemaan enemmän aikuisen tamman mallia kuin kakaraa. Ihan kyllä vilpittömästi sitä mieltä, että tällä kuten varmaan kaikilla tammoilla on niitä hyviä ja huonoja päivä esim ruunapoikasia enemmän. Kuten nainenkin, tämän sukupuolen edustaja hevosissakin näyttäisi olevan varsin monimutkainen ja vaikea kapistus. Kaikesta pitää vääntää ja kääntää jos siihen annetaan Jecalle mahdollisuus. Joten jos nyt sattuu, että se jalkanen tulee pipiksi niin sitten kumpikin kinttu sidotaan ettei pääse filmaamalla esittämään itseään kipeämmäksi kuin on.

Kaiken tämän härdellin keskellä tapahtunut edistystä ja positiivisia asioita. Tammalle tullut miellyttämisenhalu. Lenkillä tosiaan tekee sen mitä pyydetään ja selkeästi nauttii kehuista ja on satasella mukana toiminnassa. Ravi kulkee Jeccamaiseen tyyliin välillä ollaan jo jonkinasteisessa lennokkuudessa ja ravihevosen takaset voi jo horisontissa nähdä.

Varustekokeiluja

 Varustekokeiluja tullaan nyt sitten tekemään y-rinteremmin muodossa, katotaan miten se likkaselle passaa. Leveä rintaremmi lyhyillä liinoilla ollut nyt käytössä. Ajatuksena tämän vaihdoksen kanssa ollut, että saataisiin tuo etupää paremmin käyttöön.Katotaan miten se Jecalle passaa ja jos ei käy niin suunnitelmia muutellaan. Paljonhan meillä mietitän asioita ja vaikakin puen ajatukseni usein blondimaiseen pinkkeyteen niin kyllä siellä asiaa on pohjalla. Mitään vielä en tiedä, mutta eilinen keskustelutuokio 40 vuotta ravihevosia valmentaneen ravimiehen kanssa vahvisti omia ajatuksiani. Henkilöä en koskaan ollut tavannut kertoi, että oikein ollaan tehty ja kukaan ei koskaan ole valmis hevosten kanssa. Tyhmä on se joka niin luulee. Tämähän ollut aina oma näkemykseni, aina oppii uutta jos silmät ja mielen pitää avoimena. Tokikaan nyt en itse mitään ole sen suuremmin sooloillut, Sanni kultahan siellä taustalla aina tukemassa. Avoimuus tässä asiassa valttia, porukalla tehdään sitä ravihevosta.

Lokakuussa ollut sen 50 kertaa kärryjen edessä kaiken kaikkiaan. Sitäsuntätä nyt kokeillut itsevarmuuden kasvaessa, kenguruloikat tulleet tutuiksi ja sitä kiitolaukkaa siis harjoiteltu. Käsissä se pysyy ja vaatimustasoa nostellaan koko ajan. Nyt sitä ei saa piippuun ajaa vaan maltillisesti tehtävä asiat että pää kestää. Oma pää kestänyt nuo kaikki temppuilut, mitää kammoa tms ei mihinkään ole tullut. Ehkäpä luotan tuohon tammaseen liikaakin, mutta jos ja kun jotain sattuu niin se on sen ajan murhe.Tai no olihan se yksi notkahdus kun joutui naarasleijonakin nöyrtymään. Tamma siis pysähtyi keskelle tietä ja alkoi peruuttamaan suoraan kohti ojaa ja minä en sitten sitä ajanut eteenpäin vaan aloin piipittämään. Jouni onneksi pelasti tilanteen ja talutti neitiä hetkisen. Tämä juurikin sitä omaa kokemattomuutta ja epävarmuutta asioissa. No kyllä se sieltä tulee kilometrien myötä rutiinit omaankin tekemiseen. Appareita siis vielä tarvitaan, yksin ei nyt vielä kannata lähteä huristelemaan vaikkakin mieli tekisi.

Vuodatusta

Hiomaton timattihan tämä neiti vielä on, lyijykynän viivat vielä näkyvissä nimikyltissä. Kaksivuotiskauden häämöttäessä sitä nyt sitten sitä peruskuntoa ajamaan, rauhassa tehdään tätä projektia. Yritysen ja erehdysten kautta edetään vielä monet kerrat. Ne vastuuvalmentajapaperithan kävin Kaustiselta hakemassa. Siitä sitten kuullut sitä sun tätä keljuilua, jatkossa kukin kuskoon omaan laariinsa. Jos ei pysty tsempaamaan toista niin saa puolestani pitää mölyt mahassa. Itse sitä mieltä, että toisia pitää tukea eikä minullakaan ole mitään syytä kuunnella tuollaisia puheita, keskustelun ja palautteen pitää olla rakentavaa ja eteenpäin vievää. Näin se on aina toiminut ja tulee jatkossakin toimimaan. Huumorilla tätä jatketaan kuten ennenkin. Kuten jo sanottua oma kokemukseni on niin rajallinen, mutta innostus asiaan lienee aika lähellä sitä sataa prosenttia.Kauhean herkkähän loppujen lopuksi ja toivon ettei tätä innostuksen määrää viedä pois turhilla puheilla. Tätä meidän pikkutiimiä tsempannut eteenpäin ja hyvin ollaan tavoitteisiin päästy. Poijaat Artsi ja Jouni kehittynyt niin huimasti,tiimin miehethän meidän kahden naaraspuolisen kanssa joutuuvat painimaan ja iskut ottamaan vastaan. Hyvin kyllä selviävät ja kolmikon tietomäärä kasvaa tamman mukana, kiirusta ei ole.  Kuitenkin tuon  tamman vierellä seisty ja seistään vielä monet kerrat vesisateessa. Jouni sen kerran niin hyvin kiteyttyikin kun sateella lähdettiin ajamaan ettei sadetta edes huomaa kun ajatukset keskittyy tekemiseen ja Jeccaan.

Näihin oinasnaisen suorasanaisiin kirjotuksiin päättelen lokakuun, kohta se on joulu ja toivotaan nyt että sitä lunta saataisiin marraskuussa maahan.

Pelon hinta ja muistin eri tasot

 

Siellähän se on jo luolamaalauksissa ihminen kuvattuna saalistajana ja hevonen saaliina. Nämä primitiiviset vaistot vieläkin vuosisatojen jalostuksesta huolimatta pikku varsan aivoihin piirtyneenä halusimme sitä tai emme. Tämän asian kanssa vaan on elettävä ja pyrittävä ohjaamaan ja opastamaan Jeccaa hallitsemaan oma pelkonsa.

Aiheena pelko niin lähellä omaa sydäntä, geeniperimältäänhän tämä on kuitenkin varsin herkkä ja monimuotoinen tiensä alkupäässä oleva lapsi. Koulutuksen edetessä näitä hevosen pelkoja pyritään kohtaamaan Jecan tahdissa. Tällä hetkellä varsa haluaa ja se saa ihmetellä pelkoa aiheuttavaa tekijää, pitkässä juoksussa tästä tulee varmasti olemaan hyötyä kun nyt saa käsitellä asiat rauhassa.

Vaatimustason noustessa ihmettelyn määrä vähenee ja silloin asiat kohdataan jo paljon reippaammin. Kaksivuotias osaa jo käsitellä pelkoa aiheuttavat asiat ihan eri tasolla. Yksivuotiaan aivoihin sama tilanne aiheuttaa aivomyrskyn jonka palautumiseen menee se oma aikansa. Kaksivuotias säikähtää hieman, yksivuotias joutuu vielä miettimään. Pelkokynnystä ei siis tahallisesti ylitetä vaan käytetään mielummin siedättämistä. Tässä rakennetaan nyt Jecan elinikäistä muistia ja niitä tapoja ja toimintamalleja mitkä se tulee muistamaan koko elinikänsä.

Suurensuurta ylpeyttä tunnen Jecasta rekan meidän takana ajaessa, jarrut suhisteli ja kovaa. Oliskohan sen kokonaisen 10 m varsa kävellyt rekan ( saalistajan) edessä, pikku ravipätkän kyllä otti ( pelkoreaktio) ja hallitsi hermonsa ja kuunteli ihmistä ( laumanohjaajaa) sitä oppimisen tulosta, ihmistä kannattaa kuunnella pelkoa aiheuttavissa tilanteissa selviytyäkseen saalistajan hampaista. Laumanjohtajaksi en itseäni määrittelisi, kuitenkaan en ole enkä osaa olla hevonen joten tuo ohjaaja ehkäpä ainakin omalla kohdallani kuvaavampi.

Alla olevat lyriikat kertonee puolestaan, pienillä asioilla edetään ja tehdään sitä kokonaisuutta päivä kerrallaan. Siitä syntymästähän lähtien tätä muokattu ja ohjailtu eteenpäin, sekunnit ja niden sadasosat pilkotaan sitten pienempiin osiin käänteisesti, nyt pikku palikoista rakennetaan perustaa.

Virheitähän sitä ollaan toki paljon tehty ja tullaan tekemään jatkossakin, niistä oppii aina uutta. Yritetään kuitenkin välttää sitä, ettei vuotikas maksa meidän tekemistä virheistä liian kovaa hintaa, se euro lienee riittävä. Neuvoja ja ohjeita kysytään lähes päivittäin joten pelon hinnasta maksaminen tuskin tulee olemaan vaarana tässä tiimissä, taustajoukot toimii.


" Kiirehdi, kiirehdi ettei aivot ehtis liikaa ahdistumaan. Pelkään ,että kaikki tähtää sokeasti vaan tulevaan. Mun nuolet ei lennä sinne asti, mä heitän leivän kerrallaan. Mitä elämä tuo se tulkoon minun luo, virhemahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo. Me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa joten rauha nyt tää  maailma on vihaan kyllästynyt. Uskot kohtaloon tai et se on ihan sama kunhan ajattelet. Tää sekuntti itsensä kantakoon se on kaiken a ja o. Jos tuijotat vaan yhtä puuta voi koko metsä kadota, mut jos sä näet vain metsän et ehkä näe puuta hienointa " 

-Haloo Helsinki, vihaan kyllästynyt-


Muistin ja oppimisen edellytykset ja niiden rakentaminen

Tutkimustulosten ( lähdettä en tiiä enkä siitä suuremmin välittäkkään) hevosen muisti jaetaan lyhytkestoiseen-, pitkäkestoiseen- ja työmuistiin. Lyhykäisyydessään selitettynä juurikin niillä pienillä töillä mitä ollaan tehty ( narujen kanssa leikitty ja tehty hevosen kropan ääriviivat tutuiksi, koputeltu kavioita sen 48 ekan tunnin aikana syntymän jälkeen jne) ne pienet asiat alkavat nyt palkitsemaan, Ainahan olen nämä pukenut kivasti pinkkiin, sitä pääsee usein helpommalla olevalla astetta tyhmempi kuin onkaan ja toisaalta mitäpä se haittaa. Itsemme tehty naurunalaiseksikin useaan otteeseen, se on sitä mitä kutsutaan riittäväksi itsetunnoksi ihmispuolella. Ajatusta on vaan aina niin paljon mukana ettei niitä kaikkia kerkeä selittämään. Taidettu kuitenkin Artsin kanssa olla tuon tammasen vierellä enemmän kuin tarpeeksi. Niin palkitseva ja antoisa harrastus ja tosiaan siellä Jecan pitkäkestoisessa muistissa ei ole mitään niin suurta epämiellyttävää mörköä  kuin moni ihminen hevosilleen aiheuttaa. Taasen kerran kiittelen teitä Sanni ja Sune kun ootte meidän joskus jopa typerältä tuntuviin kysymyksiin jaksaneet  vastailla. Samanhenkisessä porukassa vaan niin mukava ja anttoisa työskennellä.

Juttu etenee siis näin: Lyhytkestoinen muisti kestää muutamasta sekuunista muutamaan tuntiin, joten jos ei hevosta esim oikaise ei toivotusta käytöksestä heti, on sitä turhaa jälkeenpäin tehdä. Lyhytkestoista muistia voidaan vahvistaa positiivisilla kokemuksilla. Lyhytkestoinen muisti tallentuu hevosen pitkäkestoiseen muistiin ja hevonen kyllä muistaa. Näiden kahden tuloksena syntyy työmuisti jota tässä nyt sitten vahvistellaan ja kasvatellaan. Varsahan tämä vielä on ja varsan ehdoilla edetään, ensi vuonna samoihin aikoihin muisti ja sen kestävyys sekä työn kesto ovat jo paljon pidempiä.