Sylvi

Tuosta ajo-opetuksesta .... siitä kuitenkin jo jonkin aikaa kun on viimeksi ajanut. Miettinyt ja pohtinut sekä saanutkin jo kaksi ajettavaa, jotka eivät nyt sitten siihen tehtävään soveltuneetkaan. Helmikuun puolessa välissä löytyi nyt sitten Jeccateamiin opettajatar. Keulahevosena meillä toimii Sylvi nti joka kokeneena tammana osaa ravin sekä perus- että jatkokurssit. Sanni ajatellut meidän parasta ja Sylville laiteltiinkin kengät ja käytiin tänään sillä ekaa kertaa Jounin kanssa kurvailemassa. Kovin on herkkä tamma suustaan, niillä silkkihanskoilla siis ajettava. Sopii niin hyvin omaan ajotyyliin ja ajatteluun, mitä pienemmillä avuilla päästään etenemään sitä kevyempää se on ja kerkeää havainnoimaan muutakin. Sitä hevosen elekieltä, mitä hevonen kertoo ja niin edelleen. Muutaman kerran kun kurvaillaan niin pääsee korkkifamilyn poijaatkin tykittelemään tammalla. Kepiästi askel kulkee 2001 syntyneellä entisellä kilpurilla. Kuuliainen, nöyrä hevonen joka kuuntelee. Jeccatamin etuna voidaan pitää myös sitä, että tätä paljon rapsittu ja tutusteltu etukäteen, onhan tuo jo meidän kuvioihin ja juttuihin tottunut.




Väistämättä mieleni kuitenkin hiipii kaikkeen tulevaan, voi kuinka paljon meidän eskarilaisella on vielä opittavaa ja opeteltavaa. Tuossa Sylvillä kääntyessä palauttelin mieleeni ravihevosen pennillä kääntymisen taidon, sekin meidän pitänee kakaralle opettaa. Mielenkiintoinen ajanjakso siis alkamassa, ollaan siirtymässä eskarista eteenpäin.



Ja ettei elokuvan päätähti unohtuisi niin muutama sananen myös vuotikkaasta. Sitä nyt Jeccateamin voimin ajettu takaa. Alkaa tiimi toimimaan yhteen, kukin kuuntelee toista ja yhteistyö alkaa tuottamaan tulosta. Tämän huomaa hevosen käytöksestä sekä omastakin, kaaoksen ainekset nykyään pienemmät.Huumoria ja hyväntahtoisuuttahan meiltä kaikilta löytyy, autellaan toisia tarpeen mukaan.

Pientä uhmaa havaittavissa hevosenlapselta, meinaa ne takaset nousta jo turhankin korkealle. Nyt on oltava tarkkana ja huomauteltava sitten väärästä käytöksestä.Edelleen herkkusuu tämä elämänsä alussa oleva natikka on, lievää kärsimättömyyttä sekä tunteen paloa tulossa. Hillitsee kuitenkin hermonsa hyvin, edellenkään ei kuumu. Tätä nyt sitten jatkellaan sopivassa tahdissa, lepoa ja lapsuutta pitää likalla olla.

Niin ja sitten osteltu niitä varusteita. Nopeita päätöksiä meidän tiimi näköjään tekee ja osataan nyt sitten ne silatkin purkaa tarvittaessa vaikka atomeiksi. Hankintoja tehty kuitenkin suhteellisen maltillisesti vaikkakin mieli tekisi sitä ja tätä.

Apuja saatu tallilta aina tarvittaessa ja uutta voimaa sitä vaan kummasti löytyy aina jostain- parvessa on paree lentää :)

Vuosi 2014

 Niin se vuosikin vaihtui ja on aika siirtyä eskarista ekalleluokalle. Kakarakin täytti sen 1v. Paljon on mennyt vuosi antanut, toffeenyytti syntyi ja on nyt jo suuri tyttö. Paljon tehty, kuljettu ja rapsittu. Kaikella on oma tarkoituksensa, oma päämääränsä. Tässä kuvassa ollaan ekaa kertaa tutustumassa tallin ulkopuoliseen maailmaan, tosiaankin tammalle yllätys. Hienostihan tuo asian otti, kulkee kauniisti - ihmiseen luottaen.                                 

Jeccateamin pojat Artsi ja Jouni olleet niin suurena apuna. Pojat pelaamassa sunnuntaina Jecan kanssa palloa, tottuu siihen häärimiseen ja häiriöihin. Jecca ulkoilee nyt kahdestaan kaksi viikkoa nuoremman varsan kanssa. Turvaa hakevat toisistaan aitauksessaan, oppivat  ajan kanssa tulemaan toimeen omillaan. Kuljetellaan nyt sitten ainakin alussa tyttöjä kimpassa, pikkuhiljaa sitten totutellaan olemaan erilläänkin ettei tule liiallista läheisriippuvuutta, ravurin pitää osata toimia myös yksin.


Only To Fly ( Jecca) ja Summer Hope ( Lilli)

" Kaksi ylvästä ja nuorta varmoina on voimistaa, taivaankantta kohti kasvaneet. Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet, se ihme on kai vasta, oomme tänne selvinneet"

-Juha Tapio-

Joulunaikaan Jeccateamin Arikin kävi tammuskaa moikkaamassa. Taisi Jecca saada omenan jos toisenkin, hyvinhän nuo juttuun tulivat vaikkakin Aria nähdään harvemmin. Neiti näppärän korvat ovat tietenkin Killimäiseen tyyliin takana, propellikorvat eivät välttämättä tarkoita sitä miltä näyttää. On vain Choctaw Braven tammojen tavaramerkki. Näköjään tämä ominaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle, sitruuna pitää nielaista vieraamman ihmisen saapuessa paikalle. Tekee hyvää Jecalle olla myös muiden kanssa, siinähän tuo oppii sen sosiaalisen kanssakäymisenkin samalla.

Oma huone pitää siivota silloin tällöin myös seinistä. Tässä harjoitellaan häiriötä omassa karsinassa, vaikkakin annetaan Jecan pitää oma alueensa ja karsinansa niin sinne pitää myös ihmisen pystyä menemään. Koulutusta päivittäiset askareet, näitä tehty ja tullaan tekemään koko ajan. Huoneen oveen ei koputella, sinne vaan mennään ja tamman on otettava ihminen vastaan. Joskus kapinoinut ja tulee varmasti vielä sitä tekemään, sitähän se on hevosen elämä-tilanteessa ja hetkessä elämistä.

Jouni rääpäleen kanssa. Paljon on veljeksistä keskimmäinen puuhastellut Jecan kanssa. Oppinut puolen vuoden sisällä enemmän kuin moni muu aikuisen hevosen kanssa, varsaltahan tulee palaute hyvinkin nopeasti. Sitä hevosen elekieltä ja syyseuraus suhdetta harjoitellaan  kaikki tiimiläiset. Hevonenhan painaa sen päänsä alas vain ja ainoastaan omasta halustaa, ilman pakotetta silloin kun se luottaa ihmiseen Piiskalla nämä juoksee sen muutaman kerran ja se on sitten siinä, luottamus rakennetaan pitkällä aikajaksolla ilman sen kummempia temppuja.

Ottaa edelleen kontaktia turvallaan, tämä on se Jecan juttu. Peiniä liikkeitä jotka Jecalle tärkeitä. Artsilla ja Jecalla omanlainen suhde, omat jutut ja kuviot. Nyt 8 kk iässä höristelee Artsin nähdessään, ottanut turvaajan roolin itselleen Artsista. Kovassa koulussa ollut neiti kuitenkin, lepoa ja fiilistelyä unohtamatta.Meillä vaan on kertakaikkiaan hyvä tiimi, jokaisella oma paikkansa ja roolinsa. Nyt vain kevättä ja kärryjä kohti, matka jatkuu päivä kerrallaan.

Iso tyttö

Vieroitus
Jecca nyt vieroitettu. Oli kaks yötä ilman äitiä omassa karsinassaan, jonka jälkeen Killi lähti takaisin kotiin Vaasaan Virpille. Yritettiin laittaa Jecca ja Lilli samaan karsinaan, jota Jecca ei hyväksynyt ollenkaan. Kiukutteli vaan Lillille, ajoi toista takaa ja etusilla löi. Ihmiselle puolestaan vaaraton, tosin päällä pukkiminen ja mielenosoittaminen yleensäkkin lisääntynyt. Omaa tahtoa ja jääräpäisyyttä alkaa ilmentymään  Choctaw Braven jälkeläisten leiman mukaan. Hyvin popsii ruokansa ja on sopeutunut  uuteen tilanteeseen, aloitellaan litralla Speedexiä + mineraalit aamuin illoin.Rauhallisena ollut koko prosessin ajan, Jecan tapauksessa siis nopea vieroitus toimi.

Niin paljon turhaa hössötystä ja ajatusten vaihtoa olikin tästä vieroituksesta. Mitä kaikkea voikaan tapahtua, mikä ikinä voikaan mennä pieleen... luonto kyllä hoitaa tehtävänsä, Killi ajoi Jecan pois ja se oli oikeastaan siinä. Tämän tähän astisen lyhen matkan varrella oppinut, että usein ihmismieli tekee asioista liian vaikeita, liian monimutkaisia. Virpin lausahdusta apuna käyttäen: "annetaan hevosen ajatella kun sillä on se suurempi pää" lienee enemmän kuin kerran ollut paikallaan.

Työ leikin varjolla
Tästä alkaa nyt sitten Jecan työskentely ravihevoseksi. Korkkifamily likan koulii yhdessä tukiverkoston kanssa  kunnialla kisakentille ja jos ei niin sitten laitellaan ammattivalmennukseen. Itse huomaan oman pehmeyteni päätöksenteossa koskien Jeccaa, luulen sen ajattelevan enemmän kuin se osaa, miettivän maailman menoa. Ehkäpä hevonen tosiaankin keskittyy tähän hetkeen ; Carpe Diem. Tosin uskon hevosella olevan " tunteet" ei ne muuten noin erilaisia olisi. Jokainen persoona ja yksilö.

Sen puoli vuotta nyt tämän tammanplantun rinnalla kuljettu ja tehty siitä rohkea itsepäinen pikku hevonen, vaikkei se oikeasti mitenkään pieni ole. Suuri ja voimakas todellisuudessa, mutta annetaan Jecan nyt itse luulla olevansa pieni. Paljon jo koettu ja nähty, paljon osaa ja oppii koko ajan lisää. Työn tekee pääsääntöisesti nätisti, kuuntelee ja keskittyy nyt jo häiriötekijöiden läsnäollessa. Osaa käyttäytymisen aakkoset, tosin nyt vähän testaa ja kokeilee. Työskentelyn aikaa pidennetty asteittain, pitää osata olla , palkkauksena edelleenkin herkut sekä rapsit ja kehut. Iltaisin kävellään sitkeästi tallin käytävällä tutkimassa maailmaa, kerätään rohkeutta ja uusia kokemuksia. Ihmeen paljon sitä tallin perustavaroistakin saa koulutusmateriaalia kun mielikuvitustaan käyttää, aisansuojat toimivat mainioina " puomeina" tallin lattialla jne...

Ja sitten itselleni kovinkin tärkeään aiheeseen, suukotteluun ;) Tämän jalon taidon Jecca osannut jo jonkin aikaa niinkuin kaikki elämäni eläimet. Kokemattoman korvaan kuulostaa tieten aika oudolle, käytän kuitenkin tätäkin koulutusmielessä sekä fiilistelynä. Oikeastaan se on sama vaikka opetan eläimen sanomaan kissa, pallo tai sen kattovalaisin. Kontaktin luominen ja sen ylläpitäminen nyt vaan sattui tällä tavoin menemään luontevasti. Jecca osaa suukottaa, ottaa turvan avulla kontaktin ja selkeästi rauhoittuu saadessaan turvalla hipaista lahkeen syrjää.Tietää tehneensä oikein tai vaihtoehtoisesti hakee hyväksyntää toiminnalleen. Huomaan tämän parin päivän poissaolon jälkeen, tulee  suukkosateen kanssa vaastaan, osoittaa sillä omat mielipiteensä, niitähän näillä tammoilla on riittämiin. Korkkifamilyn poikiakin suukottelee mieluusti, tosin otteet ovat usein vähän rajummat. Tällä tavalla kaikki siis hakee paikkansa, oman roolinsa tiimissä. Jokaisella oma tehtävänsä ja voin vakuuttaa, että ensi jouluna ollaan melkoisen pitkällä hevoseen koulutuksessa. Ei sitä kannata aloittelijana helpoimmasta aloittaa, varsassa sitä on haastetta kerrakseen <3

Tammamamma opettaa korkkifamilyä

Äidin voimaa ei pitäis koskaan mennä väheksymään. Tuntien taistelua aiheesta menen vinkkaan nätisti parhaimman tuloksen saatiin Artsin ehdotuksesta viedä ekana koppiin Killi ja sen jälkeen Jecca. Toimi hyvin, nätisti tyttö meni äitinsä perään, onhan Killi Jecalle elinehto. Ei siinä auttanut turhauttaminen, herkut ei kehut eikä muutkaan palkinnot. Äipän perään mennään ja katsotaan siitä mallia. Pari kutsua varsalle ja nti nätisti vinkassa, rauhallisena turvallisesti äidin vieressä.


Korkkifamily sensijaan aloittelee tiimityön perusteita. Jokainen hakee omaa paikkaansa, omaa rooliaan Jecan koulutuksessa. Minä tein alunperin virheen lastauksessa, vein varsan liian nopeasti vinkkaan jonka seurauksena nti pistää hantiin oikein tosissaan. Ei mitenkään pelkää, on vaan yksinkertaisesti päättänyt pitää vallan valtikkaa omissa pikku kavioissaan eikä ole siitä halukas luopumaan taiteluitta. Hyvä niin, tammalla omaa tahtoa ja tulta löytyy. Tosin huomaan tässä todellakin ajatuksen, että virheiden korjaukseen menee huomattavasti enemmän aikaa kuin asioiden opettelu heti oikein.... kasvattajan Virpin kanssa jutustelin asiasta, voisi olla tosiaankin parempi siirtää nämä lastaukset myöhempään ajankohtaan. Yhdistetään lastaus raviskalle menoon ja kaikkeen kivaan. Voisi olla parempi jättää nyt asia muhimaan pikkuvarsalle aivoihin kun se meni kivasti ja tuli positiivinen kokemus lastauksesta.

Nyt sitten jatketaan tipukävelyä eteenpäin, ei saa liikaa harppoa ja mennä asoiden edelle. Malttamattomuus kuuluu ehkäpä omiin luonteenpiirteisiini vahvasti ja nyt onkin ajankohtaista antaa Jecan olla varsa. Antaa tamman kasvaa ja vahvistua ja ennen kaikkea odottaa oikeaa ajnakohtaa uusien asioiden oppimiselle. Keskitytään nyt siihen perusluottamukseen enemmänkin ja pienten asioiden opsikeluun, aapisen alussa ollaan edelleen =)

Ekat raviaskeleet ääniohjauksessa

Jecca nyt sen 5  kk ja otettiin eka raviharjoitus. Pihalle siis pimeään kun tätä päivänvaloa ei nyt vaan yksinkertaisesti riitä työpäivän jälkeen. Kahdella riimunnarulla lähdettiin liikkeelle, totuteltiin silmät hämärään. Pienesti puhalsi, onhan se jännittävää lähteä pimeään pikku pakkasessa kun maakin nirskuu kavioiden alla.... lauman suoma turva puuttui, nyt on vaan luotettava ihmiseen. Kokoaa itsensä kyllä niin hienosti, turvalla tunnustelee Jeccamaiseen tyyliinsä.

Siispä harjoitteen pariin. Artsin kanssa kummallakin puolella suunnitelman mukaisesti sekä pohjatyöt tehneenä. Toinen ohjaa, toinen toimii varmistajana, että hevonen kanssa sitten tarvittaessa pysähtyy ja tilanne on hallittu sekä turvallinen kaikille kolmelle.

Kävely, ääniohjauksella siirtyminen askellajista toiseen. Tämä sujui Jecalta loistavasti, ei kuumunut vaan kuunteli ohjeistusta vaikka ei tätä koskaan aiemmin ollut tehnytkään. Tuon kolmen metrin ravispurtin aikana vaan pitää meidän muistaa niin hurjan monta asiaa ;) Ääniohjaus, ravi, siirtyminen takaisin käyntiin paineella riimunnaruissa/ ääniohjauksella (ohjastuntuma) paineen poisto naruista ja sitten tulevaisuudessa ohjista ( palkka) sekä sanallinen kehuminen ja hevosen oivaltaminen. Paljon asioita pienellä matkalla, ylpeänä voin vaan todeta että sehän osaa <3

Nämä niitä tämän harrastuksen helmiä, muutaman sekunnin onnistuminen tuo vaan niin suurta iloa, tuntikausien työskentely tuottaa tulosta ja tästä hyvä jatkaa =)

" Ruma ankanpoikanen"

 Only To Fly tässä ekaa kertaa ulkona päivän vanhana. Toffeenvärisestä ruipelosta se kaikki alkaa, synnytyskanavastahan on jollain lailla maailmaan ulos sukellettava... tällaisena luonto katsonut parhaakseen muokata hevosenlapsi. Etujalat ja pää sieltä ekaks tulee ulos ja loppuosa perässä. Fiksua, kertakaikkiaan fiksua luontoäidin ajattelu. Luisesta ulkomuodostaan huolimatta tämä on ollut niin rakas alusta asti, kyllä se siitä pyöreyttä saa kunhan kerkee.

 Korvat kuin aasilla, turpa kuin muulilla. Kahden viikon ikäisenä väritys sama, pyöreyttä ja suloisuutta tullut lisää. Rupeaa näyttämään kermanekulta, taisi tässä vaiheessa saada uuden lempinimenkin " Nekkis".

 Neiti näppärä omassa elementissään, jotenkin tykkää poseerata kameralle. Naatiskelee huomiosta ylitse kaiken. Toffeen vaalea kesäväritys jatkunee, massunalus vaalean vaalea ja jalat vielä tässä vaiheessa vaaleat.

 Talvikarva näyttäisi olevan hieman tummempi, tosin silmien ympärystä kuoriutuu nyt toiseen kertaan. Korvien koko suhteessa muuhun päähän nyt enemmän hevosen mallinen kuin aasin/ muuulin ;) Kakara kuitenkin edelleenkin vaikka paljon tuo osaa, kovassa koulussa ollut.

 Ja patsastelu jatkuu... tässä kuvassa ei tuo takakorkeus näy asennosta johtuen. Jecca tykännyt aina kiipeillä ja mahtailla, hyvä niin. Ihmistähän tuo kunnioittaa ja se riittää vallan mainiosti. Jalat  nyt pikimustat, saas nähä onko se sitten kopio Killistä..... niin ja se korkeus 131/138 cm etuosaa alkanut kasvattaa, siihen tullut lisää massaa ja voimaa, kaula ei ole enään niin ruipeloinen.

 Blue Cafe
Emänsä väritys hyvin suurella todennäköisyydellä tulee tammavarsallakin olemaan, tosin tuo talvikarvan tummuus voisi viitata myös isään. Sellainen hassu tumma läiskä nyt selän päällä, mielenkiinnolla odotan tätä jotseneksi tuloa.

Capetown Hall
Onkin sitten huomattavasti tummempi. Jecassa nähtävissä myös isänsä  vaaleat kohdat mitkä Killiltä puuttuvat kokonaan takajaloista. Kassotaan ja ihmetellään, kaunis se on on sitten minkävärisenä tahansa. Tunnistajahan sen sitten loppukädessä päättää ja määrittää.. vois kuitenkin olettaa prn ja se siima. Pyörre likalla on otsalla joten senkin saattaa tunnistaja huomata ja kirjoitella ylös, mutta lyhyellä lyhennemäärällä kuitenkin selvitään.

Lapsen energiaa

 Lapsi lähestyy hevosta niin vilpittömästi, onhan varsa toki pinkissä riimussaan ja pehmeässä karvassaan varsin valloittava olento. Tähän samaan olotilaan siirtyy välittömästi myös hevosenlapsi, uteliaisuuteen ja avoimuuteen. Kunpa me aikuisetkin osaisimme säilyttää, tai edes hetkeksi saavuttaa tuon hetkessä elämisen taidon... Pinja tyttö toimikin malliesimerkkinä Jecalle lapsesta, rauhallinen reipas tyttö kertakaikkiaan. Itsekkin oppinut suhtautumaan tuohon varsaan turhankin luottavaisesti, toki Pinjan apuna oli kaksi aikuista miestä ja päässä kypärä. Varovaisuutta toki ilmeni, onhan kysessä Jecalle aivan uusi ihminen.

Annetaan varsan rauhassa tutustua, liika paineistus ja hössötys on täysin tarpeetonta. Annetaan  riimunnarun verran pakomatkaa. Tätä ei sidota liian tiukasti, annetaan mahdollisuus pakoon, ketjuissa valjastamiseen on vielä aikaa.

Pää tuntuisi olevan Jecalle arka paikka, milleppä hevoselle se ei olisi. Tässäkin menty huimia askelia eteenpäin, nyt jo antaa vieraankin silittää eikä väistä.

 Tutussa seurassa voi jo rentoutua ja katsella ympärilleen, Jounihan on jo tuttu ja turvallinen. Miten yllättävän paljon hevonen seuraa ja tarkkailee maailmaa, myös äipän tilanne pitää ajoittain tarkistaa.Tähän perustuukin sitomattomuus, Jecca pystyy niin halutessaan katselemaan ympäristöään aivan eri tavalla, reagoimaan ihmisen kuitenkin määrittäessä tilan.

Kameran linssin takaa tilanteita helppo ikuistaa ja jos uskallusta riittäisi niin videointihan toimisi hyvänä apuvälineenä oppimisen kannalta.

 Sijaistoimintaa hevosella esiintyy yllättävän paljon, nämäkin loimet tutkittu enemmän kuin kerran. Hämmentävässä tilanteessa kääntää pään ja " keksii tekemistä" yleensä juuri tuollaista haistelua ja kirputtamista. Häiriökäyttäytymiseen toki puututaan, puuta ei saa purra.

 Sietokyvyn ylittyessä tai mentäessä äärirajoille uudessa asiassa Jecca usein turvautuu juurikin läheisiin ihmisiin, Artsin käsi toiminee tässä suojana. Pieni hetkellinen turvalla painaminen ja taas voidaan jatkaa. Oikea ajoitus tärkeää: milloin varsa pyytää apuja, onnistuu Artsilta niin loistavasti, lukee hevosta.Korvien asennosta voi päätellä miten paljon informaatiota ne keräävät tässäkin kuvassa, kumpikin rekisteröi sivulla tapahtuvia asioita.  Harjoitteet edelleen lyhyitä, nämä pienet hetket kuitenkin Jecan kannalta niin merkityksellisiä. Pyritään pitämään hevosen sielukkuus ja oman tilan käyttöoikeus, opittua avuttomuutta ei tälle haluta.
Jecca näyttää niin suurelle Pinjan vieressä, tokihan se on jo tammuska kasvanutkin. Tällä hetkellä sen 131/138 neljän  kuukauden ikäisenä.. pienestä se on lähdettävä. Leikkihän on vielä päivätyötä lasten, tässä tapauksessa kummankin. Suurta iloa tuottaa kuitenkin juuri nämä arjen pienet hetket, hetkeksi voi silmät ummistaa.

Sannin ajatuksia lainatakseni" lapsen energiataso on niin alhainen, lapsi ei vaadi eikä pyydä mitään, on vain läsnä"

Tätä ajatusta itsekkin nyt käyttänyt toki Jeccaa luotsitaan suunnitelmallisesti, kaikella on oma tarkoituksensa. Loputtomiin tätä ei jatketa, luodaan nyt vain kivijalka talolle, vaatimustaso nousee sitten kun siihen on aika.