Rubiininpunaisten ja totuuden edessä

 Kesäkuussa ohjasajettu ahkerasti. Suunnitellusti siirryttiin yhteen appariin ja siitä ihan yksin ajamaan varsaa. Annan tämän tutkia maailmaa, rauhassa saa katsella ja löysin ohjin tosiaan edetään nämä lepokohdat vaikkakin töissä on koko ajan. Kuitenkin tuon tallipihan saa rauhassa mennä on tämäkin tie pienelle vielä pitkä. Eikä tosiaan montaa hetkeä hiljaa ole pikku pää, paljon kyselemistä ja paljon nähtävää. Ite oppinut hiljentymään varsan taakse, kesäilloissa fiilistelään . Alettu pikkuhiljaa myös tekemään tilanteita joissa varsa voi säikähtää ( koluteltu peltejä ja potkin hiekkaa kintereisiin) nyt ilman kärryjä hyvä katsoa ne reaktiot. Pikku spurtin näyttäisi ottava säikähdettyään. Apuja tarvitsee vielä apparilta ongelmakohtiin, tämäkin vähentynyt huomattavasti varsan itseluottamuksen kasvaessa. Rutiinit ovat tuoneet tulosta, Jecca kävelee pää rentona, korvat kuunteluasennossa.

 Kärryt siirrettiin pellolle ja siinä valjastettiin Jecca. Tämä on nyt sitten kärryajelu 4, viime kerrallahan varsa meni aivan lukkoon.... itseäni jännitti niin paljon, että tuli sitten kimmahdeltua taasen Jounille. Tämä aivan täysin tarpeetonta, mutta eiköhän nuo pojat kestä treenarin tunnekouhut. Turhaa sitä on peitelläkkään niitä, varsa kyllä huomaa jokaisen liikkeen.

Kärryjen edessä tyttörukka tärisi, jäi siitä viime kerrasta tosiaan arvet pienen hevosen mieleen. Ensin ajoin varovasti eteenpäin, tämä ei kuitenkaan tuottanut tulosta vaan varsa tärisi entistä enemmän. Tein siis siten kuinka sydän sanoi, täydelinen hiljaisuus ja annettiin varsan itse päättää oma tahtinsa. Niin hyvä Sannin luotsaamana edetä, antaa tehdä itsenäisiä päätöksiä. Kunnioitukseni tätä pitkänlinjan ravi-ihmistä kohtaan kasvanut matkan varrella, hiljausuus ei ole aina pahasta. Tuon tunnelman kun olisi voinut säilöä, kaikki niin rauhallisia ja odottavaisia. Pienen hetken jälkeen Jecca valpastui, nosti korvansa pystyyn ja lähti liikkeelle.

 Myös pojat kehittynyt tämän varsan mukana, pitkillä liinoila varmitamassa. Kiire ei ole mihinkään ja kaikilla se ymmärrys mitä varsalta nyt haetaan. Turvallisin mielin voin tuossa punaisilla istua, apu on lähellä.

 Niitä hevosmiestaitoja... Sanni kulki Jecan edellä alussa, jättäytyi sitten lapojen kohdalle ja siitä varsan taakse kunnes varsa kulki itsenäisesti pellon ympäri.

 Meidän loistava varikkotiimi. Porukassa aina mukana tekemässä useampi ihminen. Sanni ja Sune auttaneet koko matkan aikana ja jatkossakin tarvitaan vielä paljon apua, alussahan tässä tosiaankin ollaan.

Niin ja sitten niihin vauhdikkaampiin harjoituksiin ostettiin Jecalle hiittikärryt. Startin Springtails kärryt mellevillä ilmajousillaan ovat nyt sitten jeccateamin käytössä. Nämä kyllä varmana säästävät selkää, kilometrejähän sitten tulee enemmältikkin kun tuolle varsalle aletaan fysiikkaa ajamaan. Nyt jatkosuunnitelmina kävellä tuleva kärryttelymatka niin usein, että Jecca sen voi luottavaisesti kulkea ja sen jälkeen kärryt perään. Päätä tässä nyt tehdään hevoselle, fyysistä kuntoa harjoitellaan vasta paljon myöhemmin.

Työtä ja lepoa, työssä lepoa

 Jecca ei nyt sitten lähde vuotikkaana laitumelle, sen sijaan pääsee uudelle laitumelle tallin pihaan. Tästä puolesta ja vastaan mielipiteitä, mutta niinhän se on jokaisen tehtävä mikä parhaalta tuntuu. Saapi tuo liikkua suuressa tarhassaan ja syödä vihreää, maasto on vaihtelevaa ja sitä tilaa on tosiaankin on. Niin hauska seurata näiden pikkuisten koheltamista, raviaskeleet ja kaikki muutkin askellajit vielä niin hakusessa. Kyllä se sieltä tempokin löytyy, nyt mennään iloisesti vaikkapa etusilla laukkaa ja takasilla ravia. Kakarahan tämä on ja saapi tuo vapaa-aikanaan vaikka vetää voltin jos niin haluaa.

Vihreä sekä päiväpuuron lisääminen ( Breeder 1 l) on saanut massun pyöristymään, kasvaa niin kohisten, että tarvitsee energiaa valtavat määrät. Nyt ruokanan menee Speedex, kaura ja Breeder yht 5 l ja Greenline sekä öljy. Vihreä tekee tehtävänsä, siinä on kaloreita ja vitamiineja. Neiti siis hyvässä kunnossa, karva kiiltää ja kimaltelee.

Tämän hetkiset tärkeimmät työvälineeni, ne punaiset ohjat. Kuolaimina käytetään nahkapäällysteisiä raviniveliä, leukalenkkiä ja sekkiä. Sekki on tosi löysällä, en halua että tämä kinnaa päänsä pilviin vaan käyttää etuosaa ja sitä kaulaansa rennosti. Näillä varusteilla ollaan nyt sitten edetty ja näyttäisi olevan riittävä.

Omien taitojen kehittyessä ja ylimääräisen jännittyneisyyden kadottua olen pikku hiljaa alkanut ymmärtämään levon merkityksen myös työssä. Löysillä ohjilla edetään, kuunnellaan ja katsellaan rauhassa pelottavat tai ihmetystä aiheuttavat asiat matkalla. Jotenkin niin takaraivossa tuo Jecan patsastelu ,että olen sitä turhankin pontevasti ajanut eteenpäin ja pitänyt liikkeessä. Nyt uskaltautunut fiilistelyyn, samaan aikaan on hevonen siinä edessä rentoutunut. 

Palkkana käytän edelleen löysiä ohjia.Tuntumalla mennään vaan ja ainoastaan ne työkohdat, muuten saa neiti rauhassa miettiä ja sisäistää asioita.Tipun askelilla eteenpäin, oppimassahan tässä kaikki ollaan.

Nyt siis edetään yhdellä apparilla, Artsi tuossa mun vieressä kävelee ja Jecca tekee itsenäistä työtä entistä enemmän. Sune ollut meidän mukana tukena ja turvana, ilo työskennellä kun apu on lähellä. Niin hyvä fiilis kun on tämä tukiverkosto takana. Sanni siinä meitä ohjaa matkan varrella, antaa kuitenkin itse oivaltaa ja joudutaan ite pähkäilemään ratkaisut. Niinhän se nimenomaan menee, on todellakin tiedettävä miksi hauki on kala. 

                                    

Jecca 1 v

Neiti nyt siis vuotikas, vauhdikas vuosi takana ja paljon on opittu ja menty eteenpäin. Herkkä tammahan tämä on , tarkkana on tuon pään kanssa oltava. Kokonaisuushan se hevonen on ja ravihevosen pää ratkaisee niin paljon radoilla. Päätä rakenneltu nyt tämä lilliputvaihe, fysiikkaa aletaan sitten rakentamaan vähän myöhemmin. Kiirus ei ole .

Kevät 2014, ekaluokkalainen

 Kovasti tätä neitiä on kuljeteltu pelloilla ja sen kanssa tutustuttu maailman menoihin. Ohjasajoa ja kävelyä harjoiteltu moneen otteeseen, pelloilla ja tiellä kävelty kohdattu se harrikkakin ja olihan siinä hepokatti tiellä poikittain. Hienosti kuitenkin selvitty tilanteesta kuin tilanteesta, tiimissä alkaa olemaan kokemusta enenevässä määrin. Hienoa kattoa poikien kehittymistä ja tilanteiden kohtaamista. Hyvä kun tuo meidän pikkuneiti välillä vikuroi ja temppuilee, siinähän sitä nimenomaan oppii hallitsemaan tilanteet.

 Punaista päälle ja Arin kanssa kävelemään, alkaa näyttämään jo melkein oikealta ravurilta

 Tässä kuvassa nyt näkee hyvin sen miten ohjasajossa ollaan menty vikaan. Apparit kulkee edessä ja ohjeistus tulee sitten myös sieltä eikä suinkaan ohjaajalta. Niin että ekallaluokalla tässä tosiaankin ollaan, kukaanhan ei ole koskaan ikuna varsaa opettanut ajolle. Virheistä kuitenkin opitaan ja etsitään niitä vaihtoehtoisia menetelmiä. Tukitverkostostamme Sanni on aina apuna ja neuvoo tarvittaessa. Antaa kuitenkin itselle mahdollisuuden ratkaista ja miettiä tilanteita. Itehän sitä on opittava ja oivallettava, muuten homma ei etene mihinkään.

 Päävehkeet päähän ja menoksi. Ihmeen hyvin antaa ne laittaa ja käyttäytyy muutenkin rauhallisesti valjastuksessa. Tämäkin pitää varsalle opettaa alusta asti oikein ettei sitten tule aikusena niitä ongelmia.Meillä edetään leukalenkki, pehmeät kuolaimet linjalla. Sekki ja potkuremmi ovat varusteina turvallisuuden takia. Katsotaan onko nämä riittävät varusteet, niitä sitten lisäillään tai poistetaan tarpeen mukaan.

Sitten se surullisen kuuluisa pötköttely =( Tamma vaan jotenkin lyhistyi kolmannella ajokertayrityksellä, meni omiin maailmoihinsa. Jeccateamin tekemä virhe tässä oli se ettei ohjasajoa oltu vieläkään kunnolla opetettu ja Jecca meni lukkoon. Remmejä siinä jouduttiin katkomaan ja valjastamaan varsa uudestaan tuossa samassa paikassa. Omat tunteet ja tuntemukset oli lujilla tuossa, varsalta vaadittiin sellaista mitä se ei vielä osannut. Jatkossa sitten pidänkin pääni kuninkaitten kanssa, maltti on kuitenkin valttia ja se via dolorosakin vielä kuljetaan ihan ilman työntöapua.

Nyt kun Jeccateam siirtynyt eskarista ekalle luokalle pitänee miettiä ja pohtia jatkoja. Seuraavaksi alkanee sitten "kisakalenterin" suunnittelu pitkällä tähtäyksellä, vaikka neiti vielä edes niitä rubiininpunaisia vedäkkään. Nopeasti se vaan on myös ensi kesä ja silloinhan Only To Fly voi olla jo siellä opparissa jos kaikki menee hyvin.

Nyt vaan tämä vuotikaskesä chillailua ja pientä treeniä, syssyllä aloitellaan sitten tositoimet =)

Opettajattaren suuri sydän

 Sylvi valmistautumassa kärryttelyyn, pienesti meinaa tamma sieraimista puhaltaa. Tämän hevosen kanssa voi  opetella niitä pieniä muutoksia ja vinkkejä hevosen kehonkielessä kukin niin halutessaan. Sylvillä silmien lisäksi turvan ja sierainten asennosta ja muodosta voi päätellä niin paljon. Epävarmuutta tuntiessaan tamma ei juurikaan liikahda muualta kuin tuosta turvasta. Niin mielenkiintoista, pitää vain osata herkistyä kuuntelemaan ja antaa ajan pysähtyä - sitähän se on. Sitkeästi se jaksaa meitä opettaa, vaikkakin usein on hevosesta nähtävissä ilme " että mitähän nyt taas", mitään ei kuitenkaan tehdä sellaista mistä tämä tamma ei selviäisi ja siitä  tykkäisi, hevosen ehdoilla edetään aina. Suurensuuret omenathan se saa joka kerta palkakseen ja ne Jeccateamin rapsit ja kehut. Niin ja jos tätä hevosta joku luulee " helpoksi" niin voin kertoa arvailun menevän todellakin sinne metsän puolelle. Onhan se lämminverinen tamma, tuittuisuutta löytyy tarvittaessa :) Itse vaan niin tykkään näiden lämpöisten kanssa puuhastella, koneet kuumenee hyvinkin nopeasti, mutta rauhoittuminenkin tapahtuu suht samalla temmolla. Itestähän se on suurimmaksi osaksi kiinni miten hevonen suhtautuu ja reagoi.

Jeccateam nyt tulee sitten jatkossa kärrejä laittelemaan useammin tämän upean tamman taakse. Tämä on nyt meille Sannin ja Sunen toimesta annettu ajo-opetukseen ja tätä kyllä kannattaa hyödyntää. Vaikkakin tamma on perusvarma ja hyvä ajettava, tulee niitä tilanteita mistä on vain selvittävä. Hevonen on kuitenkin eläin eikä sitä pomminvarmaa taida aikuisten oikeasti olla olemassakaan. Tuossa eilen Artsin ja Sannin kanssa puheltiinkin jatkoista. Nyt  pohjalle kilometrejä ja sitten ajankohdan ollessa oikea lähetään raviskalle Sylvin kanssa. Tämän asian kanssa ei nyt sitten kiirehditä.

Väliarviota Artsin kehittymisestä. Hiittisuoralla tamma mielellään vaihtaisi tempoa astetta kovemmalle, muttei sitä saa tehdä vaan ohjeistus tulee pikkuhiljaa todellakin sieltä ohjien toisesta päästä. Hyvä niin, Sylvin käytöksessä nähtävissä selkeää rauhoittumista.onhan sen hyvä olla ja juosta, näinhän se toimii. Ekoilla kerroilla tamma reppana oli hiestä märkänä, ei suinkaan fyysisen kuormittavuuden vuoksi vaan henkisen. Nyt askel ihan eri luokkaa, tamma rento ja fiilistelee meidän kanssa. Ohjat pidetään käynnissä löysällä, muistetaan se hevosen palkkaus. Tämä on sitä hevosen lukutaitoa ja kokonaisvaltaista ajamista, ei se riitä että siellä kärryillä vaan retkottaa. Kuitenkin tämäkin lenkki oli pituudeltaan sen n 10 km ja hevonen nautti selkeästi tekemisestä, korvat pystyssä kuuntelee ja katselee. Itse yritän nyt apparina pitää suukkua kiinni enemmän ja enemmän, vastuu tekemisestä siirtynee pikkuhiljaa Artsille. Ongelmanratkaisutaidot alkavat hioutumaan.

Nyt sitten kesän mittaan ajokilometrejä alle, kiire on vain tekosyy. Aikaa löytyy jos haluaa sitä löytyvän. Niin ja sitten tuo kuninkaista toinenkin niin halutessaan voipi lähteä ohjastuntumaa hakemaan. Syksyllä se on sitten Jecan kanssa kovaa menoa ja kokemusta tarvitaan itse kukin.

Nassutusten

Jecca 9 kk

 Jeccaneiti sen vajaa 1vee ja alkaa olla uhmaikä päällä. Tarvitsee nyt niitä rajoja ja johdonmukaisuutta. Tosiasioiden edessä seisty tamman voimien sekä älykkyyden kasvaessa. Sepä ei enään olekkaan aivan kuutamolla vaan osaa ratkaista ongelmia itsenäisesti sekä kykenee suunnitelmalliseen toimintaan vaikkakaan tähän ei pitäisi kirjatiedon mukaan hevoslapsen pystya. Täydellisenä esimerkkinä voitaisiin käyttää tuota oman tilan hallintaa, käänsi takapään kuninkaita kohti joka ei ole sallittavaa. Lisäksi osaa ennakoida tilanteita ja asioita entistä enemmän ja yrittää nyt sitten Jeccateamia juoksuttaa oman halunsa mukaan. Jos nyt kuitenkin pidättäydyttäisiin siinä, että se ohjeistus tulee sieltä riimunnarun toisesta päästä.

 Ohjasajoa ollaan nyt harjoiteltu, pikkusen meinaa neiti olla kovapäinen, haluaisi itse johtaa laumaa ja kaaoksen aineksia sekoitella. Pikkuhiljaa kuitenkin tottunut ajatukseen ja ajoittain jopa tykännyt tekemisestä. Pieniä pätkiä nyt menty tallin pihassa ja harjoiteltu siinä samalla tiimin yhteistyötä. Alkaapi tämäkin toimimaan, Jeccateamin etuna voidaan pitää sitä avoimuutta ja asioista keskustelua.

 Työn vastapainoksi kävelyä ja fiilistelyä, kakarahan tämä vielä on.Vaikkakin Jecca on pikkuravuri niin psyykkisen hyvinvoinnin kannalta nämä harjoitteet erityisen tärkeitä. Koulutuksellisesta näkökulmasta katsottaessa tutustutaan tulevaan lenkkirataan sekä harjoitellaan samalla sitä luottamusta. Tie oli tässä niin liukas, että kengättömät kaviot lipsui kunnolla. Kuitenkin se olin minä joka neitin pyöräytti takaisin tallin pihaan ilman minkäänlaista sähläystä. Pitkällä liinalla Jecca pystyy tekemään osittain omia päätöksiä sekä tasapainottelemaan epätasaisella alustalla. Johdon on kuitenkin oltava siellä narun toisessa päässä.

 Ja sitten sitä työtä.... Nikke kävi pitämässä Artsille kengityksen alkeiskurssin, Sylvi toimi uskollisena opettajattarena. Kokeneen tamman kanssa meidän etuoikeus harjoitella. Jeccateamissa nyt siis yksi joka osaa hätätapauksessa näppästä likalle kengän jalkaan. Vuolut ja muun kengityksen huolehtii sitten ammatti-ihminen. Mielenkiintoinen matka siis tulossa tämänkin suhteen, jätän kiltisti tämän osa-alueen Artsille.

 Sitä pitoa talvella, hokit alle ja menoksi. Pojat nämä aina tarkistaneet Sylviltä ennen ja jälkeen lenkin. Hyvä niin, turvallisuus ennenkaikkea. Kassotaan millaisiin kengitysratkaisuihin sitten Jecan kanssa päädytään. Tällä hetkellä kaviot ja niiden asennot ok, Nikke niitä säännöllisesti katsonut ja ohjannut Jeccateamia.

 Tätähän se on meidän tiimin toiminta. Nassutusten ollaan monien asioiden edessä, kuuntelemisen jaloa taitoa oppien. Niinkuin on metsässäkin monia polkuja, on meillä kaikilla oma tapamme ohjata Jeccaa.

Yksi meidän tallin suurista pesoonista Sirpa ohjannut Artstia ymmärtämään juurikin metsän hiljaisuudessa kuuluvat vivahteet. Opettajana Sirpan lisäksi toiminut Kassu joka omalla rauhallisuudellaan mahdollistaa yksityiskohtien hiomisen. Tämän kaksikon työskentelyä ilo seurata, tekemisen ilo ja tunteet niin nähtävissä.

 Tiimin kolmaskin ohjaaja ollut keväällä oppikoulussa. Sylvin ratasta kävi Jouni pyörittämässä ja opettelemassa ajon perusasioita. Tässä vaiheessahan opitaan ne alkeet, hienosäätöön on vielä matkaa.Ekalla lenkillä opeteltiin katsomaan hevosen kehonkieltä, ennakoimaan ympäristön tekijöitä ja toiminaan oman osaamisensa rajoissa.

Hiljentyminen asioiden edessä auttaa usein ymmärtämään päämäärän ja suunnan mihin ollaan menossa. Jeccateam kävi Jessican ja Aten opissa maastakäsinohjauksessa. Tärkeintä ei todellakaan ole ne temput ja kuviot vaan se, että hevosella ja ihmisellä on hyvä olla. Jokainen meistä on persoona ja tekee työtä omalla tyylillään, Jeccaa on turha yrittää huijata. Hevosen kanssa on lupa itkeä ja nauraa- olemalla rehellinen itselleen päästään loistaviin lopputuloksiin.

Sylvi

Tuosta ajo-opetuksesta .... siitä kuitenkin jo jonkin aikaa kun on viimeksi ajanut. Miettinyt ja pohtinut sekä saanutkin jo kaksi ajettavaa, jotka eivät nyt sitten siihen tehtävään soveltuneetkaan. Helmikuun puolessa välissä löytyi nyt sitten Jeccateamiin opettajatar. Keulahevosena meillä toimii Sylvi nti joka kokeneena tammana osaa ravin sekä perus- että jatkokurssit. Sanni ajatellut meidän parasta ja Sylville laiteltiinkin kengät ja käytiin tänään sillä ekaa kertaa Jounin kanssa kurvailemassa. Kovin on herkkä tamma suustaan, niillä silkkihanskoilla siis ajettava. Sopii niin hyvin omaan ajotyyliin ja ajatteluun, mitä pienemmillä avuilla päästään etenemään sitä kevyempää se on ja kerkeää havainnoimaan muutakin. Sitä hevosen elekieltä, mitä hevonen kertoo ja niin edelleen. Muutaman kerran kun kurvaillaan niin pääsee korkkifamilyn poijaatkin tykittelemään tammalla. Kepiästi askel kulkee 2001 syntyneellä entisellä kilpurilla. Kuuliainen, nöyrä hevonen joka kuuntelee. Jeccatamin etuna voidaan pitää myös sitä, että tätä paljon rapsittu ja tutusteltu etukäteen, onhan tuo jo meidän kuvioihin ja juttuihin tottunut.




Väistämättä mieleni kuitenkin hiipii kaikkeen tulevaan, voi kuinka paljon meidän eskarilaisella on vielä opittavaa ja opeteltavaa. Tuossa Sylvillä kääntyessä palauttelin mieleeni ravihevosen pennillä kääntymisen taidon, sekin meidän pitänee kakaralle opettaa. Mielenkiintoinen ajanjakso siis alkamassa, ollaan siirtymässä eskarista eteenpäin.



Ja ettei elokuvan päätähti unohtuisi niin muutama sananen myös vuotikkaasta. Sitä nyt Jeccateamin voimin ajettu takaa. Alkaa tiimi toimimaan yhteen, kukin kuuntelee toista ja yhteistyö alkaa tuottamaan tulosta. Tämän huomaa hevosen käytöksestä sekä omastakin, kaaoksen ainekset nykyään pienemmät.Huumoria ja hyväntahtoisuuttahan meiltä kaikilta löytyy, autellaan toisia tarpeen mukaan.

Pientä uhmaa havaittavissa hevosenlapselta, meinaa ne takaset nousta jo turhankin korkealle. Nyt on oltava tarkkana ja huomauteltava sitten väärästä käytöksestä.Edelleen herkkusuu tämä elämänsä alussa oleva natikka on, lievää kärsimättömyyttä sekä tunteen paloa tulossa. Hillitsee kuitenkin hermonsa hyvin, edellenkään ei kuumu. Tätä nyt sitten jatkellaan sopivassa tahdissa, lepoa ja lapsuutta pitää likalla olla.

Niin ja sitten osteltu niitä varusteita. Nopeita päätöksiä meidän tiimi näköjään tekee ja osataan nyt sitten ne silatkin purkaa tarvittaessa vaikka atomeiksi. Hankintoja tehty kuitenkin suhteellisen maltillisesti vaikkakin mieli tekisi sitä ja tätä.

Apuja saatu tallilta aina tarvittaessa ja uutta voimaa sitä vaan kummasti löytyy aina jostain- parvessa on paree lentää :)

Vuosi 2014

 Niin se vuosikin vaihtui ja on aika siirtyä eskarista ekalleluokalle. Kakarakin täytti sen 1v. Paljon on mennyt vuosi antanut, toffeenyytti syntyi ja on nyt jo suuri tyttö. Paljon tehty, kuljettu ja rapsittu. Kaikella on oma tarkoituksensa, oma päämääränsä. Tässä kuvassa ollaan ekaa kertaa tutustumassa tallin ulkopuoliseen maailmaan, tosiaankin tammalle yllätys. Hienostihan tuo asian otti, kulkee kauniisti - ihmiseen luottaen.                                 

Jeccateamin pojat Artsi ja Jouni olleet niin suurena apuna. Pojat pelaamassa sunnuntaina Jecan kanssa palloa, tottuu siihen häärimiseen ja häiriöihin. Jecca ulkoilee nyt kahdestaan kaksi viikkoa nuoremman varsan kanssa. Turvaa hakevat toisistaan aitauksessaan, oppivat  ajan kanssa tulemaan toimeen omillaan. Kuljetellaan nyt sitten ainakin alussa tyttöjä kimpassa, pikkuhiljaa sitten totutellaan olemaan erilläänkin ettei tule liiallista läheisriippuvuutta, ravurin pitää osata toimia myös yksin.


Only To Fly ( Jecca) ja Summer Hope ( Lilli)

" Kaksi ylvästä ja nuorta varmoina on voimistaa, taivaankantta kohti kasvaneet. Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet, se ihme on kai vasta, oomme tänne selvinneet"

-Juha Tapio-

Joulunaikaan Jeccateamin Arikin kävi tammuskaa moikkaamassa. Taisi Jecca saada omenan jos toisenkin, hyvinhän nuo juttuun tulivat vaikkakin Aria nähdään harvemmin. Neiti näppärän korvat ovat tietenkin Killimäiseen tyyliin takana, propellikorvat eivät välttämättä tarkoita sitä miltä näyttää. On vain Choctaw Braven tammojen tavaramerkki. Näköjään tämä ominaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle, sitruuna pitää nielaista vieraamman ihmisen saapuessa paikalle. Tekee hyvää Jecalle olla myös muiden kanssa, siinähän tuo oppii sen sosiaalisen kanssakäymisenkin samalla.

Oma huone pitää siivota silloin tällöin myös seinistä. Tässä harjoitellaan häiriötä omassa karsinassa, vaikkakin annetaan Jecan pitää oma alueensa ja karsinansa niin sinne pitää myös ihmisen pystyä menemään. Koulutusta päivittäiset askareet, näitä tehty ja tullaan tekemään koko ajan. Huoneen oveen ei koputella, sinne vaan mennään ja tamman on otettava ihminen vastaan. Joskus kapinoinut ja tulee varmasti vielä sitä tekemään, sitähän se on hevosen elämä-tilanteessa ja hetkessä elämistä.

Jouni rääpäleen kanssa. Paljon on veljeksistä keskimmäinen puuhastellut Jecan kanssa. Oppinut puolen vuoden sisällä enemmän kuin moni muu aikuisen hevosen kanssa, varsaltahan tulee palaute hyvinkin nopeasti. Sitä hevosen elekieltä ja syyseuraus suhdetta harjoitellaan  kaikki tiimiläiset. Hevonenhan painaa sen päänsä alas vain ja ainoastaan omasta halustaa, ilman pakotetta silloin kun se luottaa ihmiseen Piiskalla nämä juoksee sen muutaman kerran ja se on sitten siinä, luottamus rakennetaan pitkällä aikajaksolla ilman sen kummempia temppuja.

Ottaa edelleen kontaktia turvallaan, tämä on se Jecan juttu. Peiniä liikkeitä jotka Jecalle tärkeitä. Artsilla ja Jecalla omanlainen suhde, omat jutut ja kuviot. Nyt 8 kk iässä höristelee Artsin nähdessään, ottanut turvaajan roolin itselleen Artsista. Kovassa koulussa ollut neiti kuitenkin, lepoa ja fiilistelyä unohtamatta.Meillä vaan on kertakaikkiaan hyvä tiimi, jokaisella oma paikkansa ja roolinsa. Nyt vain kevättä ja kärryjä kohti, matka jatkuu päivä kerrallaan.