Kevät 2014, ekaluokkalainen

 Kovasti tätä neitiä on kuljeteltu pelloilla ja sen kanssa tutustuttu maailman menoihin. Ohjasajoa ja kävelyä harjoiteltu moneen otteeseen, pelloilla ja tiellä kävelty kohdattu se harrikkakin ja olihan siinä hepokatti tiellä poikittain. Hienosti kuitenkin selvitty tilanteesta kuin tilanteesta, tiimissä alkaa olemaan kokemusta enenevässä määrin. Hienoa kattoa poikien kehittymistä ja tilanteiden kohtaamista. Hyvä kun tuo meidän pikkuneiti välillä vikuroi ja temppuilee, siinähän sitä nimenomaan oppii hallitsemaan tilanteet.

 Punaista päälle ja Arin kanssa kävelemään, alkaa näyttämään jo melkein oikealta ravurilta

 Tässä kuvassa nyt näkee hyvin sen miten ohjasajossa ollaan menty vikaan. Apparit kulkee edessä ja ohjeistus tulee sitten myös sieltä eikä suinkaan ohjaajalta. Niin että ekallaluokalla tässä tosiaankin ollaan, kukaanhan ei ole koskaan ikuna varsaa opettanut ajolle. Virheistä kuitenkin opitaan ja etsitään niitä vaihtoehtoisia menetelmiä. Tukitverkostostamme Sanni on aina apuna ja neuvoo tarvittaessa. Antaa kuitenkin itselle mahdollisuuden ratkaista ja miettiä tilanteita. Itehän sitä on opittava ja oivallettava, muuten homma ei etene mihinkään.

 Päävehkeet päähän ja menoksi. Ihmeen hyvin antaa ne laittaa ja käyttäytyy muutenkin rauhallisesti valjastuksessa. Tämäkin pitää varsalle opettaa alusta asti oikein ettei sitten tule aikusena niitä ongelmia.Meillä edetään leukalenkki, pehmeät kuolaimet linjalla. Sekki ja potkuremmi ovat varusteina turvallisuuden takia. Katsotaan onko nämä riittävät varusteet, niitä sitten lisäillään tai poistetaan tarpeen mukaan.

Sitten se surullisen kuuluisa pötköttely =( Tamma vaan jotenkin lyhistyi kolmannella ajokertayrityksellä, meni omiin maailmoihinsa. Jeccateamin tekemä virhe tässä oli se ettei ohjasajoa oltu vieläkään kunnolla opetettu ja Jecca meni lukkoon. Remmejä siinä jouduttiin katkomaan ja valjastamaan varsa uudestaan tuossa samassa paikassa. Omat tunteet ja tuntemukset oli lujilla tuossa, varsalta vaadittiin sellaista mitä se ei vielä osannut. Jatkossa sitten pidänkin pääni kuninkaitten kanssa, maltti on kuitenkin valttia ja se via dolorosakin vielä kuljetaan ihan ilman työntöapua.

Nyt kun Jeccateam siirtynyt eskarista ekalle luokalle pitänee miettiä ja pohtia jatkoja. Seuraavaksi alkanee sitten "kisakalenterin" suunnittelu pitkällä tähtäyksellä, vaikka neiti vielä edes niitä rubiininpunaisia vedäkkään. Nopeasti se vaan on myös ensi kesä ja silloinhan Only To Fly voi olla jo siellä opparissa jos kaikki menee hyvin.

Nyt vaan tämä vuotikaskesä chillailua ja pientä treeniä, syssyllä aloitellaan sitten tositoimet =)

Opettajattaren suuri sydän

 Sylvi valmistautumassa kärryttelyyn, pienesti meinaa tamma sieraimista puhaltaa. Tämän hevosen kanssa voi  opetella niitä pieniä muutoksia ja vinkkejä hevosen kehonkielessä kukin niin halutessaan. Sylvillä silmien lisäksi turvan ja sierainten asennosta ja muodosta voi päätellä niin paljon. Epävarmuutta tuntiessaan tamma ei juurikaan liikahda muualta kuin tuosta turvasta. Niin mielenkiintoista, pitää vain osata herkistyä kuuntelemaan ja antaa ajan pysähtyä - sitähän se on. Sitkeästi se jaksaa meitä opettaa, vaikkakin usein on hevosesta nähtävissä ilme " että mitähän nyt taas", mitään ei kuitenkaan tehdä sellaista mistä tämä tamma ei selviäisi ja siitä  tykkäisi, hevosen ehdoilla edetään aina. Suurensuuret omenathan se saa joka kerta palkakseen ja ne Jeccateamin rapsit ja kehut. Niin ja jos tätä hevosta joku luulee " helpoksi" niin voin kertoa arvailun menevän todellakin sinne metsän puolelle. Onhan se lämminverinen tamma, tuittuisuutta löytyy tarvittaessa :) Itse vaan niin tykkään näiden lämpöisten kanssa puuhastella, koneet kuumenee hyvinkin nopeasti, mutta rauhoittuminenkin tapahtuu suht samalla temmolla. Itestähän se on suurimmaksi osaksi kiinni miten hevonen suhtautuu ja reagoi.

Jeccateam nyt tulee sitten jatkossa kärrejä laittelemaan useammin tämän upean tamman taakse. Tämä on nyt meille Sannin ja Sunen toimesta annettu ajo-opetukseen ja tätä kyllä kannattaa hyödyntää. Vaikkakin tamma on perusvarma ja hyvä ajettava, tulee niitä tilanteita mistä on vain selvittävä. Hevonen on kuitenkin eläin eikä sitä pomminvarmaa taida aikuisten oikeasti olla olemassakaan. Tuossa eilen Artsin ja Sannin kanssa puheltiinkin jatkoista. Nyt  pohjalle kilometrejä ja sitten ajankohdan ollessa oikea lähetään raviskalle Sylvin kanssa. Tämän asian kanssa ei nyt sitten kiirehditä.

Väliarviota Artsin kehittymisestä. Hiittisuoralla tamma mielellään vaihtaisi tempoa astetta kovemmalle, muttei sitä saa tehdä vaan ohjeistus tulee pikkuhiljaa todellakin sieltä ohjien toisesta päästä. Hyvä niin, Sylvin käytöksessä nähtävissä selkeää rauhoittumista.onhan sen hyvä olla ja juosta, näinhän se toimii. Ekoilla kerroilla tamma reppana oli hiestä märkänä, ei suinkaan fyysisen kuormittavuuden vuoksi vaan henkisen. Nyt askel ihan eri luokkaa, tamma rento ja fiilistelee meidän kanssa. Ohjat pidetään käynnissä löysällä, muistetaan se hevosen palkkaus. Tämä on sitä hevosen lukutaitoa ja kokonaisvaltaista ajamista, ei se riitä että siellä kärryillä vaan retkottaa. Kuitenkin tämäkin lenkki oli pituudeltaan sen n 10 km ja hevonen nautti selkeästi tekemisestä, korvat pystyssä kuuntelee ja katselee. Itse yritän nyt apparina pitää suukkua kiinni enemmän ja enemmän, vastuu tekemisestä siirtynee pikkuhiljaa Artsille. Ongelmanratkaisutaidot alkavat hioutumaan.

Nyt sitten kesän mittaan ajokilometrejä alle, kiire on vain tekosyy. Aikaa löytyy jos haluaa sitä löytyvän. Niin ja sitten tuo kuninkaista toinenkin niin halutessaan voipi lähteä ohjastuntumaa hakemaan. Syksyllä se on sitten Jecan kanssa kovaa menoa ja kokemusta tarvitaan itse kukin.

Nassutusten

Jecca 9 kk

 Jeccaneiti sen vajaa 1vee ja alkaa olla uhmaikä päällä. Tarvitsee nyt niitä rajoja ja johdonmukaisuutta. Tosiasioiden edessä seisty tamman voimien sekä älykkyyden kasvaessa. Sepä ei enään olekkaan aivan kuutamolla vaan osaa ratkaista ongelmia itsenäisesti sekä kykenee suunnitelmalliseen toimintaan vaikkakaan tähän ei pitäisi kirjatiedon mukaan hevoslapsen pystya. Täydellisenä esimerkkinä voitaisiin käyttää tuota oman tilan hallintaa, käänsi takapään kuninkaita kohti joka ei ole sallittavaa. Lisäksi osaa ennakoida tilanteita ja asioita entistä enemmän ja yrittää nyt sitten Jeccateamia juoksuttaa oman halunsa mukaan. Jos nyt kuitenkin pidättäydyttäisiin siinä, että se ohjeistus tulee sieltä riimunnarun toisesta päästä.

 Ohjasajoa ollaan nyt harjoiteltu, pikkusen meinaa neiti olla kovapäinen, haluaisi itse johtaa laumaa ja kaaoksen aineksia sekoitella. Pikkuhiljaa kuitenkin tottunut ajatukseen ja ajoittain jopa tykännyt tekemisestä. Pieniä pätkiä nyt menty tallin pihassa ja harjoiteltu siinä samalla tiimin yhteistyötä. Alkaapi tämäkin toimimaan, Jeccateamin etuna voidaan pitää sitä avoimuutta ja asioista keskustelua.

 Työn vastapainoksi kävelyä ja fiilistelyä, kakarahan tämä vielä on.Vaikkakin Jecca on pikkuravuri niin psyykkisen hyvinvoinnin kannalta nämä harjoitteet erityisen tärkeitä. Koulutuksellisesta näkökulmasta katsottaessa tutustutaan tulevaan lenkkirataan sekä harjoitellaan samalla sitä luottamusta. Tie oli tässä niin liukas, että kengättömät kaviot lipsui kunnolla. Kuitenkin se olin minä joka neitin pyöräytti takaisin tallin pihaan ilman minkäänlaista sähläystä. Pitkällä liinalla Jecca pystyy tekemään osittain omia päätöksiä sekä tasapainottelemaan epätasaisella alustalla. Johdon on kuitenkin oltava siellä narun toisessa päässä.

 Ja sitten sitä työtä.... Nikke kävi pitämässä Artsille kengityksen alkeiskurssin, Sylvi toimi uskollisena opettajattarena. Kokeneen tamman kanssa meidän etuoikeus harjoitella. Jeccateamissa nyt siis yksi joka osaa hätätapauksessa näppästä likalle kengän jalkaan. Vuolut ja muun kengityksen huolehtii sitten ammatti-ihminen. Mielenkiintoinen matka siis tulossa tämänkin suhteen, jätän kiltisti tämän osa-alueen Artsille.

 Sitä pitoa talvella, hokit alle ja menoksi. Pojat nämä aina tarkistaneet Sylviltä ennen ja jälkeen lenkin. Hyvä niin, turvallisuus ennenkaikkea. Kassotaan millaisiin kengitysratkaisuihin sitten Jecan kanssa päädytään. Tällä hetkellä kaviot ja niiden asennot ok, Nikke niitä säännöllisesti katsonut ja ohjannut Jeccateamia.

 Tätähän se on meidän tiimin toiminta. Nassutusten ollaan monien asioiden edessä, kuuntelemisen jaloa taitoa oppien. Niinkuin on metsässäkin monia polkuja, on meillä kaikilla oma tapamme ohjata Jeccaa.

Yksi meidän tallin suurista pesoonista Sirpa ohjannut Artstia ymmärtämään juurikin metsän hiljaisuudessa kuuluvat vivahteet. Opettajana Sirpan lisäksi toiminut Kassu joka omalla rauhallisuudellaan mahdollistaa yksityiskohtien hiomisen. Tämän kaksikon työskentelyä ilo seurata, tekemisen ilo ja tunteet niin nähtävissä.

 Tiimin kolmaskin ohjaaja ollut keväällä oppikoulussa. Sylvin ratasta kävi Jouni pyörittämässä ja opettelemassa ajon perusasioita. Tässä vaiheessahan opitaan ne alkeet, hienosäätöön on vielä matkaa.Ekalla lenkillä opeteltiin katsomaan hevosen kehonkieltä, ennakoimaan ympäristön tekijöitä ja toiminaan oman osaamisensa rajoissa.

Hiljentyminen asioiden edessä auttaa usein ymmärtämään päämäärän ja suunnan mihin ollaan menossa. Jeccateam kävi Jessican ja Aten opissa maastakäsinohjauksessa. Tärkeintä ei todellakaan ole ne temput ja kuviot vaan se, että hevosella ja ihmisellä on hyvä olla. Jokainen meistä on persoona ja tekee työtä omalla tyylillään, Jeccaa on turha yrittää huijata. Hevosen kanssa on lupa itkeä ja nauraa- olemalla rehellinen itselleen päästään loistaviin lopputuloksiin.

Sylvi

Tuosta ajo-opetuksesta .... siitä kuitenkin jo jonkin aikaa kun on viimeksi ajanut. Miettinyt ja pohtinut sekä saanutkin jo kaksi ajettavaa, jotka eivät nyt sitten siihen tehtävään soveltuneetkaan. Helmikuun puolessa välissä löytyi nyt sitten Jeccateamiin opettajatar. Keulahevosena meillä toimii Sylvi nti joka kokeneena tammana osaa ravin sekä perus- että jatkokurssit. Sanni ajatellut meidän parasta ja Sylville laiteltiinkin kengät ja käytiin tänään sillä ekaa kertaa Jounin kanssa kurvailemassa. Kovin on herkkä tamma suustaan, niillä silkkihanskoilla siis ajettava. Sopii niin hyvin omaan ajotyyliin ja ajatteluun, mitä pienemmillä avuilla päästään etenemään sitä kevyempää se on ja kerkeää havainnoimaan muutakin. Sitä hevosen elekieltä, mitä hevonen kertoo ja niin edelleen. Muutaman kerran kun kurvaillaan niin pääsee korkkifamilyn poijaatkin tykittelemään tammalla. Kepiästi askel kulkee 2001 syntyneellä entisellä kilpurilla. Kuuliainen, nöyrä hevonen joka kuuntelee. Jeccatamin etuna voidaan pitää myös sitä, että tätä paljon rapsittu ja tutusteltu etukäteen, onhan tuo jo meidän kuvioihin ja juttuihin tottunut.




Väistämättä mieleni kuitenkin hiipii kaikkeen tulevaan, voi kuinka paljon meidän eskarilaisella on vielä opittavaa ja opeteltavaa. Tuossa Sylvillä kääntyessä palauttelin mieleeni ravihevosen pennillä kääntymisen taidon, sekin meidän pitänee kakaralle opettaa. Mielenkiintoinen ajanjakso siis alkamassa, ollaan siirtymässä eskarista eteenpäin.



Ja ettei elokuvan päätähti unohtuisi niin muutama sananen myös vuotikkaasta. Sitä nyt Jeccateamin voimin ajettu takaa. Alkaa tiimi toimimaan yhteen, kukin kuuntelee toista ja yhteistyö alkaa tuottamaan tulosta. Tämän huomaa hevosen käytöksestä sekä omastakin, kaaoksen ainekset nykyään pienemmät.Huumoria ja hyväntahtoisuuttahan meiltä kaikilta löytyy, autellaan toisia tarpeen mukaan.

Pientä uhmaa havaittavissa hevosenlapselta, meinaa ne takaset nousta jo turhankin korkealle. Nyt on oltava tarkkana ja huomauteltava sitten väärästä käytöksestä.Edelleen herkkusuu tämä elämänsä alussa oleva natikka on, lievää kärsimättömyyttä sekä tunteen paloa tulossa. Hillitsee kuitenkin hermonsa hyvin, edellenkään ei kuumu. Tätä nyt sitten jatkellaan sopivassa tahdissa, lepoa ja lapsuutta pitää likalla olla.

Niin ja sitten osteltu niitä varusteita. Nopeita päätöksiä meidän tiimi näköjään tekee ja osataan nyt sitten ne silatkin purkaa tarvittaessa vaikka atomeiksi. Hankintoja tehty kuitenkin suhteellisen maltillisesti vaikkakin mieli tekisi sitä ja tätä.

Apuja saatu tallilta aina tarvittaessa ja uutta voimaa sitä vaan kummasti löytyy aina jostain- parvessa on paree lentää :)

Vuosi 2014

 Niin se vuosikin vaihtui ja on aika siirtyä eskarista ekalleluokalle. Kakarakin täytti sen 1v. Paljon on mennyt vuosi antanut, toffeenyytti syntyi ja on nyt jo suuri tyttö. Paljon tehty, kuljettu ja rapsittu. Kaikella on oma tarkoituksensa, oma päämääränsä. Tässä kuvassa ollaan ekaa kertaa tutustumassa tallin ulkopuoliseen maailmaan, tosiaankin tammalle yllätys. Hienostihan tuo asian otti, kulkee kauniisti - ihmiseen luottaen.                                 

Jeccateamin pojat Artsi ja Jouni olleet niin suurena apuna. Pojat pelaamassa sunnuntaina Jecan kanssa palloa, tottuu siihen häärimiseen ja häiriöihin. Jecca ulkoilee nyt kahdestaan kaksi viikkoa nuoremman varsan kanssa. Turvaa hakevat toisistaan aitauksessaan, oppivat  ajan kanssa tulemaan toimeen omillaan. Kuljetellaan nyt sitten ainakin alussa tyttöjä kimpassa, pikkuhiljaa sitten totutellaan olemaan erilläänkin ettei tule liiallista läheisriippuvuutta, ravurin pitää osata toimia myös yksin.


Only To Fly ( Jecca) ja Summer Hope ( Lilli)

" Kaksi ylvästä ja nuorta varmoina on voimistaa, taivaankantta kohti kasvaneet. Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet, se ihme on kai vasta, oomme tänne selvinneet"

-Juha Tapio-

Joulunaikaan Jeccateamin Arikin kävi tammuskaa moikkaamassa. Taisi Jecca saada omenan jos toisenkin, hyvinhän nuo juttuun tulivat vaikkakin Aria nähdään harvemmin. Neiti näppärän korvat ovat tietenkin Killimäiseen tyyliin takana, propellikorvat eivät välttämättä tarkoita sitä miltä näyttää. On vain Choctaw Braven tammojen tavaramerkki. Näköjään tämä ominaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle, sitruuna pitää nielaista vieraamman ihmisen saapuessa paikalle. Tekee hyvää Jecalle olla myös muiden kanssa, siinähän tuo oppii sen sosiaalisen kanssakäymisenkin samalla.

Oma huone pitää siivota silloin tällöin myös seinistä. Tässä harjoitellaan häiriötä omassa karsinassa, vaikkakin annetaan Jecan pitää oma alueensa ja karsinansa niin sinne pitää myös ihmisen pystyä menemään. Koulutusta päivittäiset askareet, näitä tehty ja tullaan tekemään koko ajan. Huoneen oveen ei koputella, sinne vaan mennään ja tamman on otettava ihminen vastaan. Joskus kapinoinut ja tulee varmasti vielä sitä tekemään, sitähän se on hevosen elämä-tilanteessa ja hetkessä elämistä.

Jouni rääpäleen kanssa. Paljon on veljeksistä keskimmäinen puuhastellut Jecan kanssa. Oppinut puolen vuoden sisällä enemmän kuin moni muu aikuisen hevosen kanssa, varsaltahan tulee palaute hyvinkin nopeasti. Sitä hevosen elekieltä ja syyseuraus suhdetta harjoitellaan  kaikki tiimiläiset. Hevonenhan painaa sen päänsä alas vain ja ainoastaan omasta halustaa, ilman pakotetta silloin kun se luottaa ihmiseen Piiskalla nämä juoksee sen muutaman kerran ja se on sitten siinä, luottamus rakennetaan pitkällä aikajaksolla ilman sen kummempia temppuja.

Ottaa edelleen kontaktia turvallaan, tämä on se Jecan juttu. Peiniä liikkeitä jotka Jecalle tärkeitä. Artsilla ja Jecalla omanlainen suhde, omat jutut ja kuviot. Nyt 8 kk iässä höristelee Artsin nähdessään, ottanut turvaajan roolin itselleen Artsista. Kovassa koulussa ollut neiti kuitenkin, lepoa ja fiilistelyä unohtamatta.Meillä vaan on kertakaikkiaan hyvä tiimi, jokaisella oma paikkansa ja roolinsa. Nyt vain kevättä ja kärryjä kohti, matka jatkuu päivä kerrallaan.

Iso tyttö

Vieroitus
Jecca nyt vieroitettu. Oli kaks yötä ilman äitiä omassa karsinassaan, jonka jälkeen Killi lähti takaisin kotiin Vaasaan Virpille. Yritettiin laittaa Jecca ja Lilli samaan karsinaan, jota Jecca ei hyväksynyt ollenkaan. Kiukutteli vaan Lillille, ajoi toista takaa ja etusilla löi. Ihmiselle puolestaan vaaraton, tosin päällä pukkiminen ja mielenosoittaminen yleensäkkin lisääntynyt. Omaa tahtoa ja jääräpäisyyttä alkaa ilmentymään  Choctaw Braven jälkeläisten leiman mukaan. Hyvin popsii ruokansa ja on sopeutunut  uuteen tilanteeseen, aloitellaan litralla Speedexiä + mineraalit aamuin illoin.Rauhallisena ollut koko prosessin ajan, Jecan tapauksessa siis nopea vieroitus toimi.

Niin paljon turhaa hössötystä ja ajatusten vaihtoa olikin tästä vieroituksesta. Mitä kaikkea voikaan tapahtua, mikä ikinä voikaan mennä pieleen... luonto kyllä hoitaa tehtävänsä, Killi ajoi Jecan pois ja se oli oikeastaan siinä. Tämän tähän astisen lyhen matkan varrella oppinut, että usein ihmismieli tekee asioista liian vaikeita, liian monimutkaisia. Virpin lausahdusta apuna käyttäen: "annetaan hevosen ajatella kun sillä on se suurempi pää" lienee enemmän kuin kerran ollut paikallaan.

Työ leikin varjolla
Tästä alkaa nyt sitten Jecan työskentely ravihevoseksi. Korkkifamily likan koulii yhdessä tukiverkoston kanssa  kunnialla kisakentille ja jos ei niin sitten laitellaan ammattivalmennukseen. Itse huomaan oman pehmeyteni päätöksenteossa koskien Jeccaa, luulen sen ajattelevan enemmän kuin se osaa, miettivän maailman menoa. Ehkäpä hevonen tosiaankin keskittyy tähän hetkeen ; Carpe Diem. Tosin uskon hevosella olevan " tunteet" ei ne muuten noin erilaisia olisi. Jokainen persoona ja yksilö.

Sen puoli vuotta nyt tämän tammanplantun rinnalla kuljettu ja tehty siitä rohkea itsepäinen pikku hevonen, vaikkei se oikeasti mitenkään pieni ole. Suuri ja voimakas todellisuudessa, mutta annetaan Jecan nyt itse luulla olevansa pieni. Paljon jo koettu ja nähty, paljon osaa ja oppii koko ajan lisää. Työn tekee pääsääntöisesti nätisti, kuuntelee ja keskittyy nyt jo häiriötekijöiden läsnäollessa. Osaa käyttäytymisen aakkoset, tosin nyt vähän testaa ja kokeilee. Työskentelyn aikaa pidennetty asteittain, pitää osata olla , palkkauksena edelleenkin herkut sekä rapsit ja kehut. Iltaisin kävellään sitkeästi tallin käytävällä tutkimassa maailmaa, kerätään rohkeutta ja uusia kokemuksia. Ihmeen paljon sitä tallin perustavaroistakin saa koulutusmateriaalia kun mielikuvitustaan käyttää, aisansuojat toimivat mainioina " puomeina" tallin lattialla jne...

Ja sitten itselleni kovinkin tärkeään aiheeseen, suukotteluun ;) Tämän jalon taidon Jecca osannut jo jonkin aikaa niinkuin kaikki elämäni eläimet. Kokemattoman korvaan kuulostaa tieten aika oudolle, käytän kuitenkin tätäkin koulutusmielessä sekä fiilistelynä. Oikeastaan se on sama vaikka opetan eläimen sanomaan kissa, pallo tai sen kattovalaisin. Kontaktin luominen ja sen ylläpitäminen nyt vaan sattui tällä tavoin menemään luontevasti. Jecca osaa suukottaa, ottaa turvan avulla kontaktin ja selkeästi rauhoittuu saadessaan turvalla hipaista lahkeen syrjää.Tietää tehneensä oikein tai vaihtoehtoisesti hakee hyväksyntää toiminnalleen. Huomaan tämän parin päivän poissaolon jälkeen, tulee  suukkosateen kanssa vaastaan, osoittaa sillä omat mielipiteensä, niitähän näillä tammoilla on riittämiin. Korkkifamilyn poikiakin suukottelee mieluusti, tosin otteet ovat usein vähän rajummat. Tällä tavalla kaikki siis hakee paikkansa, oman roolinsa tiimissä. Jokaisella oma tehtävänsä ja voin vakuuttaa, että ensi jouluna ollaan melkoisen pitkällä hevoseen koulutuksessa. Ei sitä kannata aloittelijana helpoimmasta aloittaa, varsassa sitä on haastetta kerrakseen <3

Tammamamma opettaa korkkifamilyä

Äidin voimaa ei pitäis koskaan mennä väheksymään. Tuntien taistelua aiheesta menen vinkkaan nätisti parhaimman tuloksen saatiin Artsin ehdotuksesta viedä ekana koppiin Killi ja sen jälkeen Jecca. Toimi hyvin, nätisti tyttö meni äitinsä perään, onhan Killi Jecalle elinehto. Ei siinä auttanut turhauttaminen, herkut ei kehut eikä muutkaan palkinnot. Äipän perään mennään ja katsotaan siitä mallia. Pari kutsua varsalle ja nti nätisti vinkassa, rauhallisena turvallisesti äidin vieressä.


Korkkifamily sensijaan aloittelee tiimityön perusteita. Jokainen hakee omaa paikkaansa, omaa rooliaan Jecan koulutuksessa. Minä tein alunperin virheen lastauksessa, vein varsan liian nopeasti vinkkaan jonka seurauksena nti pistää hantiin oikein tosissaan. Ei mitenkään pelkää, on vaan yksinkertaisesti päättänyt pitää vallan valtikkaa omissa pikku kavioissaan eikä ole siitä halukas luopumaan taiteluitta. Hyvä niin, tammalla omaa tahtoa ja tulta löytyy. Tosin huomaan tässä todellakin ajatuksen, että virheiden korjaukseen menee huomattavasti enemmän aikaa kuin asioiden opettelu heti oikein.... kasvattajan Virpin kanssa jutustelin asiasta, voisi olla tosiaankin parempi siirtää nämä lastaukset myöhempään ajankohtaan. Yhdistetään lastaus raviskalle menoon ja kaikkeen kivaan. Voisi olla parempi jättää nyt asia muhimaan pikkuvarsalle aivoihin kun se meni kivasti ja tuli positiivinen kokemus lastauksesta.

Nyt sitten jatketaan tipukävelyä eteenpäin, ei saa liikaa harppoa ja mennä asoiden edelle. Malttamattomuus kuuluu ehkäpä omiin luonteenpiirteisiini vahvasti ja nyt onkin ajankohtaista antaa Jecan olla varsa. Antaa tamman kasvaa ja vahvistua ja ennen kaikkea odottaa oikeaa ajnakohtaa uusien asioiden oppimiselle. Keskitytään nyt siihen perusluottamukseen enemmänkin ja pienten asioiden opsikeluun, aapisen alussa ollaan edelleen =)