Elokuun etappi

 Elokuun tavoitteeksi oltiin asetettu, että varsa kulkee kärryjen edessä ja sen se kyllä tekee. Tutusteltu ollaan elämän kulkuun ja tulevaan lenkkipolkuun huolella. Pohjatyöt on tehty kunnolla ja sen kyllä huomaa varsan käytöksestä. Kärryjen edessä on niin kuulolla, herkkä on suustaan ja kuuntelee ääniohjausta. Ääniohjauksessa  toimii myös ennakoivasti, juurikin niin kuin ollaan varsa koulittu ennakoivaan ohjaukseen. Mietitty näitä Artsin kanssa tosiaankin monet kerrat ja sitä mukaan ollaan koulutuksesa edetty kun omasta mielestä on oikealta tuntunut. Ohjat edelleen tosi löysät, kohta aloitellaan sitä oikeaa ohjastuntumaa kunhan päästään asioissa eteenpäin. Matkan varrella oppinut myös sen, että turha sitä on kiirehtiä, varsa kyllä sitten hoksaa asiat kun sen pää on siihen valmis. Nyt 1,2 v vanhana tuntuisi olevan vastaanottavaisessa iässä, ymmärtää pyydetyt asiat huomattavasti nopeammalla tempolla kuin aiemmin. Ei ne ravimiehet turhaa näitä vuotikkaina opeta ajolle, aika on kyllä nyt sopiva ainakin tälle tammalle.

Only To Fly nyt sen 1,2 v  ja alkaa näyttämään jo hevoselta. Moottori alkaa hurramaan enenevässä määrin, tuskin maltan odottaa että noihin rimpuloihin sadaan poweria. Pohjat on hyvät mistä rakennella ja tammanen on muutenkin sutjakassa kuosissa. Luonteeltaan niin mieluinen tamma, onpa tuo jopa oppinut vähäsen edes hölläämään ja ottamaan hellyyttä vastaan. Edelleenkin luotan siihen afrikkalaiseen sananlaskuun " lapsi jota on pidetty sylissä lähtee sieltä pois" suomennettuna jotensakkin niin, että kun tätä on pidetty hyvänä niin luottaa ja uskaltaa myös osoitella mieltään ja kujeilla. Ihan oikeesti se on paljon parempi tuollanen pieni kapina kun kuollut hevonen. Päävehkeitä laittaessa painaa päänsä alas ja omasta mielestäni meinaa paeta omaan maailmaansa, Sanni kyllä vakuutellut että huoleni on turhaa.... herätelly kuitenkin Jeccaa sieltä omasta maailmastaan ja alkaa olemaan jo aika reippaana päävehkeiden laiton jälkeenkin. eihän sitä kaikkia hevosen aivoituksia voi tietää, mutta jos se tuntuu musta pahalle niin jatkossakin likkasen sieltä herättelen.Niin takaraivossa tuo Jecan pötköttely kärryjen edessä, ei se sitä kettuillakseen tehnyt kun raasu säikähti liikaa. Muuten valjastuksesta selviytyy hienosti, on oma itsensä ja aina hapan. Kiva kattoa miten tämä tästä etenee. 


Asiasta seuraavaan, kavioissakin alkaa olemaan hevosen mallia. Meidän maailman komein kengittäjä huolehtii ne kyllä todella hyvin. Katsottu ja vuoltu säännöllisin väliajoin. Edelleenkin minä en niihin liiemmälti puutu, jätän tämän ammatti-ihmiselle. Kaviot nostaa kengittäjälle hyvin, pientä painonsiirtoa lukuunottamatta. Se on vaan ilo katsella kun ihminen osaa asiansa enkä niitä nyt itse liikoja nostele. Jeccahan jysäytti jalat tiukasti maahan huomattuaan, etten niitä jaksa kannatella. Parempi antaa miesten tehdä sen mihin itse en kykene. Artsihan ne sitten päivittäin nostelee kun kerran jaksaa ja kengittäjän ohjeiden mukaan ollaan  asiat treenattu. Odotan sitä päivää kun noihin kavioihin laitellaan ekat kengät. Nyt kun aletaan ajelemaan, niin saapi niitä sovitella sitten kun se on ajankohtaista. 

"The pink coat
She put on when it was cold
The pink coat
That was hung up when she was home
The pink coat
That kept her warm"

Helteinen heinäkuu

Kolean kesäkuun jälkeen saapui älykuuma heinäkuu paarmoineen kaikkineen. Niitä pörrääviä vihulaisia sitten riittääkin vaikka ulkomaille veisi, päivällä paarmat ja iltasella hyttyset. Töissäkin pitäis jossain välissä käydä joten yötreenaaminen ei tule meidän kohdalla kysymykseen. Vihreää sen sijaan riittää, massu pullollaan likka nautiskelee yövuoroista. Hevoset siis olleet koko heinäkuun sisällä päivät ja yöt ulkona. Hyvin massukin kesti uuden laitumen vitamiinpommit, parin päivän murinan jälkeen tasoittui.

 Jeccaneiti saapi nyt sitten naatiskella ansaitusta kesälomastaan, töitä kuitenkin jotuu tekemään trooppisesta ilmastosta ja kolmenkympin helteestä huolimatta niissä rajoissa minkä jaksaminen antaa periksi. Koitettu tuota ohjasajoa nyt muutaman kerran, paarmat kiusanneet tosissaan. Sitkeesti tyttö kuitenkin jaksaa harjoitella, tekee pyydetyn työn. Pakkohan se on kun kerran lähtee niin pieni rundi pyörähtää, periks ei saa antaa ja Jecalle kyllä niin suuri hymiö tarrakirjaan. Alkaa luottamaan ja kunnioittamaan yhä enenevässä määrin. Tästä esimerkkinä voitanee pitää noita jännittäviä kohtia, Artsi antaa tarvittaessa apuja ja ihmisen jalanjälkiä kulkee ihan mihin vain. Huomaa, että varsan pää kehittynyt huimaa vauhtia, muistaa opitut asiat ja lenkkiä illan tunteina ja hyttysmyrkyn voimin pidennelty pikkuhiljaa. Tässähän nyt ei tosiaankaan ole kyse kilometrimäärästä vaan ainoastaan siitä, että Jecan on helpompi sitten kärryn kanssa kulkea tuttu ja turvallinen reitti.Hieno tamma sitä on kasvamassa Sokojalla.

Porkkanatottista haroiteltu jonkin verran. Tätä pitäis tieten ottaa ja treenata enemmänkin, tahtoo olla että meinaa välillä nuoruuden innostuksissa Jeccaneidiltä unohtua ne ihmisen näkymättömät suojarajat. Pikkulikkahan tämä vielä on, että eihän nyt ihan kaikkea voi neitiltä vaatiakkaan vielä, hienosti pelittää eikä kellekkään pahaa tee tempperamenttisesta luonteestaan huolimatta. Perustottiksen, peruutukset jne hallitsee ihan kympin arvoisesti, jos ei nyt satu änkyräpäällä olemaan. Kevyille avuillehan tämä on opetettu, ei tartte koko voimalla pyytää väistämään. Vastareaktiota jos haluaa niin toki niinkin voi tehdä, mutta Jecca voittaa sen köydenvedon varmasti.

Treenivaljaat nyt sitten olleet naulassa kesäkuuta enemmän. Palaillaan helteiden jälkeen enemmälti näiden pariin. Toisaalta vaatinut omalta päältä jonkinlaista suhtautumista asiaan, tallin paarmattomuudessa sitten nosteltu kavioita ja rapsittu. Kengittäjältä saatiin positiivista palautetta, Jecca käyttäytyy vuolujen ajan hyvin. Asiaa kolikon toiselta puolelta ajateltuna, ohjasajettu niin paljon likkaa että pikku breikki ei liene ollenkaan pahasta.

Paarmanpollukat eivät pääse tähän kulkuvälineeseen laisinkaan. Sannin ja Sunen telitraileri takaa pehmeät kyydit pienille kulkijoille. Meteliä kopissa kyllä riittää, unohdettiin sitten ne korvat peittää. Ehkäpä se oli onni onnettomuudessa, vähemmän muistettavaa tulevilla ravireissuilla ja pakkoko se on jos ei taho. Ite sitä mieltä, että vaikka tulpat ottaa enimmät äänet pois niin kehoon tulevat äänet moninkertaistuvat, että jos ja mikäli vaan voin ja pystyn Jecan siitä hermostumatta pitää korvat luomuna niin ne pidän. Tilanne nyt tällä hetkellä tämä, peitellään jos tarve vaatii. Joo mutta tosiaan kumpikin varsa teki strömsö suorituksen, menivät sisälle ja ulos ja käyttäytyivät liikkuvassa trailerissa hyvin. Treenithän aloitelttiin varovasti mellaveden voimin, seuraavaksi luukut kiinni ja viidennellä kerralla Volvon kone hurruttamaan. Sanni, joka osaa vinkkaa vetää vei meidät kylätalolle ja takas. Sirpa oli Lillin tukena ja minä toimin meidän likan kanssa. Nappisuoritus siis, onnistumsen riemua kaikin puolin.

Elokuussa jatkellaan samoilla linjoilla, helteet nyt toivottavasti hellittää. Tavoitteena viedä tuleva vermolainen tutustumaan Heimarin ravirataan nyt aluksi, jostainhan se on aloitettava kisarinkiin tutustuminen.

Raviratas pyörii

Run You Close, Arto Korkia-Aho, Nikulan ravirata 5.7.2014

 Jos joskus voi olla omastaan ylpeä, niin tämä on se hetki. Tuossa mietiskelin, että n 3 vuotta sitten tämä minun ukkoni pelkäsi hevosta ja sanoi ettei kyllä niihin koske. Nojaili veisateessa sähkölankaan, vaikka hevoset kovasti yrittivät varoitella että älä hyvä ihminen nyt sihen nojaa. Tällihän siitä tärähti ja tais sekä neli- että kaksijalkainen säikähtää.

Vuonna 2014 Artsi osaa lukea hevosen varoitukset, tulkita elekielen. Eteenpäin on siis kuningas Artturi mennyt.

Sattumusten ja onnenkantamoisten jälkeen ollaan nyt tässä. Brave Pommak avasi oven koirakouluttajalle hevosten maailmaan. Suuren opettajan kärryillä sen 1,5 vuotta, kunnes tuli aika jättää opetusmestarille jäähyväiset. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut niin tämän hevosen muistoa kunniotetaan meidän perheessä. Jättihän Pomsu jälkensä sydämeen joka ei koskaan sieltä katoa sekä Lotta pienen kädenjälkensä sieluuni, nämä kaksi kulkevat aina rinnallani.

 Ajalle ei kuitenkaan annettu parempaa tekemistä vaan eteenpäin kohti omaa unelmaa.

Tänä päivänä ratasta pyörittää opettajatar Run You Close. Helmikuussa aloiteltu tämän tamman ajot, pienten vaikeuksien jälkeen yhteistyö alkaa sujumaan. Kovastihan siinä on opeteltavaa sekä kuskille, että hevoselle. Minä kouluttajana olen armoton ja vaadin Artsilta paljon. Rauhallisuus on pidettävä, se on kuitenkin hevosen kanssa kaiken a ja o. Pitkä ptruuuuuuu ei ole ollenkaan liioiteltua. Ohjastuntuma on pidettävä hellin käsin, omat kädet ei vaan kertakaikkiaan riitä kovinkaan pitkään ohjille painavan hevosen pitämiseen. Sen lisäksi, että Sylvin kanssa saadaan arvokasta ajo-opetusta niin tulevaisuudessahan nämä opit sitten siirtyvät Jecan ohjiin. Turhaa sitä on repiä ja kiskoa, hellyydellä ja molempien osapuolten arvostuksella pääsee paljon parempiin tuloksiin.

Niin ja voisihan sitä näin hoitajan näkökulmasta pitää tuota jäkättävää vaimoa vain ja ainoastaan provosoijan roolissa. Voihan siellä kisakentilläkin olla kuskeilla omat näkemyksensä ja hermot on silloinkin oltava kunnossa. Kaikenkaikkiaan Artsi edistynyt huimasti, poissa on kaikki arkominen ja epävarmuus.

Run You Close " Sylvi"

Tamma Sylvi katoksessa odottamassa radalle pääsyä. Miten hyvä harjoitella ja opetella asioita rauhallisen ja varman hevosen kanssa. Sanni ja Sune viereisellä valjastuspaikalla Sylvin varsan Sofin kanssa joten apuverkosto tarvittaessa metrin päässä. Kahdestaan me kuitenkin tämä laiteltiin valmiiksi, jotain siis opittu.
Seuraavalla kerralla tarkoituksena, että minä autan vain ja ainoastaan irti päästämisessä ja peruuttamisessa takaisin katokseen.

Seuraavana päivänä käytiin palautuslenkillä metsässä nauttimassa. Tämä on kyllä niin elämäntapa meille kummallekkin, hiekkaa hampaissa ja joka puolella ja kumpikin niin hymyssäsuin. Vaikka ollaan kotona italialaispari ja voin kertoa, että kiivassanainen mielipteidenvaihto kuuluu kylille asti. Jotenkin nämä upeat eläimet saavat jopa meidät rauhoittumaan, yhteinen harrastushan tämä on.

Jotenkin niin kiva seurata tuota Sylvin käytöksen muuttumista, alussahan tamma oli niin tulta ja tappuraa. Ei siihen niin mieli tehnyt karsinaan mennä moikkamaan, hampailla uhkaili ja kalisteli. Tänä päivänä on aivan sulaa vahaa, onhan sen kanssa vietetty aikaa ja tutusteltu. Tallin matriarkkahan tämä on ja on äärettömän mustasukkainen omistaan, napsuttelee kun Jeccaa hoidellaan. Hyvä niin, suhteet on siis kunnossa.

Hyvillä mielin siis jatkellaan upeassa porukassa, oppimassahan tässä ollaan.

Rubiininpunaisten ja totuuden edessä

 Kesäkuussa ohjasajettu ahkerasti. Suunnitellusti siirryttiin yhteen appariin ja siitä ihan yksin ajamaan varsaa. Annan tämän tutkia maailmaa, rauhassa saa katsella ja löysin ohjin tosiaan edetään nämä lepokohdat vaikkakin töissä on koko ajan. Kuitenkin tuon tallipihan saa rauhassa mennä on tämäkin tie pienelle vielä pitkä. Eikä tosiaan montaa hetkeä hiljaa ole pikku pää, paljon kyselemistä ja paljon nähtävää. Ite oppinut hiljentymään varsan taakse, kesäilloissa fiilistelään . Alettu pikkuhiljaa myös tekemään tilanteita joissa varsa voi säikähtää ( koluteltu peltejä ja potkin hiekkaa kintereisiin) nyt ilman kärryjä hyvä katsoa ne reaktiot. Pikku spurtin näyttäisi ottava säikähdettyään. Apuja tarvitsee vielä apparilta ongelmakohtiin, tämäkin vähentynyt huomattavasti varsan itseluottamuksen kasvaessa. Rutiinit ovat tuoneet tulosta, Jecca kävelee pää rentona, korvat kuunteluasennossa.

 Kärryt siirrettiin pellolle ja siinä valjastettiin Jecca. Tämä on nyt sitten kärryajelu 4, viime kerrallahan varsa meni aivan lukkoon.... itseäni jännitti niin paljon, että tuli sitten kimmahdeltua taasen Jounille. Tämä aivan täysin tarpeetonta, mutta eiköhän nuo pojat kestä treenarin tunnekouhut. Turhaa sitä on peitelläkkään niitä, varsa kyllä huomaa jokaisen liikkeen.

Kärryjen edessä tyttörukka tärisi, jäi siitä viime kerrasta tosiaan arvet pienen hevosen mieleen. Ensin ajoin varovasti eteenpäin, tämä ei kuitenkaan tuottanut tulosta vaan varsa tärisi entistä enemmän. Tein siis siten kuinka sydän sanoi, täydelinen hiljaisuus ja annettiin varsan itse päättää oma tahtinsa. Niin hyvä Sannin luotsaamana edetä, antaa tehdä itsenäisiä päätöksiä. Kunnioitukseni tätä pitkänlinjan ravi-ihmistä kohtaan kasvanut matkan varrella, hiljausuus ei ole aina pahasta. Tuon tunnelman kun olisi voinut säilöä, kaikki niin rauhallisia ja odottavaisia. Pienen hetken jälkeen Jecca valpastui, nosti korvansa pystyyn ja lähti liikkeelle.

 Myös pojat kehittynyt tämän varsan mukana, pitkillä liinoila varmitamassa. Kiire ei ole mihinkään ja kaikilla se ymmärrys mitä varsalta nyt haetaan. Turvallisin mielin voin tuossa punaisilla istua, apu on lähellä.

 Niitä hevosmiestaitoja... Sanni kulki Jecan edellä alussa, jättäytyi sitten lapojen kohdalle ja siitä varsan taakse kunnes varsa kulki itsenäisesti pellon ympäri.

 Meidän loistava varikkotiimi. Porukassa aina mukana tekemässä useampi ihminen. Sanni ja Sune auttaneet koko matkan aikana ja jatkossakin tarvitaan vielä paljon apua, alussahan tässä tosiaankin ollaan.

Niin ja sitten niihin vauhdikkaampiin harjoituksiin ostettiin Jecalle hiittikärryt. Startin Springtails kärryt mellevillä ilmajousillaan ovat nyt sitten jeccateamin käytössä. Nämä kyllä varmana säästävät selkää, kilometrejähän sitten tulee enemmältikkin kun tuolle varsalle aletaan fysiikkaa ajamaan. Nyt jatkosuunnitelmina kävellä tuleva kärryttelymatka niin usein, että Jecca sen voi luottavaisesti kulkea ja sen jälkeen kärryt perään. Päätä tässä nyt tehdään hevoselle, fyysistä kuntoa harjoitellaan vasta paljon myöhemmin.

Työtä ja lepoa, työssä lepoa

 Jecca ei nyt sitten lähde vuotikkaana laitumelle, sen sijaan pääsee uudelle laitumelle tallin pihaan. Tästä puolesta ja vastaan mielipiteitä, mutta niinhän se on jokaisen tehtävä mikä parhaalta tuntuu. Saapi tuo liikkua suuressa tarhassaan ja syödä vihreää, maasto on vaihtelevaa ja sitä tilaa on tosiaankin on. Niin hauska seurata näiden pikkuisten koheltamista, raviaskeleet ja kaikki muutkin askellajit vielä niin hakusessa. Kyllä se sieltä tempokin löytyy, nyt mennään iloisesti vaikkapa etusilla laukkaa ja takasilla ravia. Kakarahan tämä on ja saapi tuo vapaa-aikanaan vaikka vetää voltin jos niin haluaa.

Vihreä sekä päiväpuuron lisääminen ( Breeder 1 l) on saanut massun pyöristymään, kasvaa niin kohisten, että tarvitsee energiaa valtavat määrät. Nyt ruokanan menee Speedex, kaura ja Breeder yht 5 l ja Greenline sekä öljy. Vihreä tekee tehtävänsä, siinä on kaloreita ja vitamiineja. Neiti siis hyvässä kunnossa, karva kiiltää ja kimaltelee.

Tämän hetkiset tärkeimmät työvälineeni, ne punaiset ohjat. Kuolaimina käytetään nahkapäällysteisiä raviniveliä, leukalenkkiä ja sekkiä. Sekki on tosi löysällä, en halua että tämä kinnaa päänsä pilviin vaan käyttää etuosaa ja sitä kaulaansa rennosti. Näillä varusteilla ollaan nyt sitten edetty ja näyttäisi olevan riittävä.

Omien taitojen kehittyessä ja ylimääräisen jännittyneisyyden kadottua olen pikku hiljaa alkanut ymmärtämään levon merkityksen myös työssä. Löysillä ohjilla edetään, kuunnellaan ja katsellaan rauhassa pelottavat tai ihmetystä aiheuttavat asiat matkalla. Jotenkin niin takaraivossa tuo Jecan patsastelu ,että olen sitä turhankin pontevasti ajanut eteenpäin ja pitänyt liikkeessä. Nyt uskaltautunut fiilistelyyn, samaan aikaan on hevonen siinä edessä rentoutunut. 

Palkkana käytän edelleen löysiä ohjia.Tuntumalla mennään vaan ja ainoastaan ne työkohdat, muuten saa neiti rauhassa miettiä ja sisäistää asioita.Tipun askelilla eteenpäin, oppimassahan tässä kaikki ollaan.

Nyt siis edetään yhdellä apparilla, Artsi tuossa mun vieressä kävelee ja Jecca tekee itsenäistä työtä entistä enemmän. Sune ollut meidän mukana tukena ja turvana, ilo työskennellä kun apu on lähellä. Niin hyvä fiilis kun on tämä tukiverkosto takana. Sanni siinä meitä ohjaa matkan varrella, antaa kuitenkin itse oivaltaa ja joudutaan ite pähkäilemään ratkaisut. Niinhän se nimenomaan menee, on todellakin tiedettävä miksi hauki on kala. 

                                    

Jecca 1 v

Neiti nyt siis vuotikas, vauhdikas vuosi takana ja paljon on opittu ja menty eteenpäin. Herkkä tammahan tämä on , tarkkana on tuon pään kanssa oltava. Kokonaisuushan se hevonen on ja ravihevosen pää ratkaisee niin paljon radoilla. Päätä rakenneltu nyt tämä lilliputvaihe, fysiikkaa aletaan sitten rakentamaan vähän myöhemmin. Kiirus ei ole .

Kevät 2014, ekaluokkalainen

 Kovasti tätä neitiä on kuljeteltu pelloilla ja sen kanssa tutustuttu maailman menoihin. Ohjasajoa ja kävelyä harjoiteltu moneen otteeseen, pelloilla ja tiellä kävelty kohdattu se harrikkakin ja olihan siinä hepokatti tiellä poikittain. Hienosti kuitenkin selvitty tilanteesta kuin tilanteesta, tiimissä alkaa olemaan kokemusta enenevässä määrin. Hienoa kattoa poikien kehittymistä ja tilanteiden kohtaamista. Hyvä kun tuo meidän pikkuneiti välillä vikuroi ja temppuilee, siinähän sitä nimenomaan oppii hallitsemaan tilanteet.

 Punaista päälle ja Arin kanssa kävelemään, alkaa näyttämään jo melkein oikealta ravurilta

 Tässä kuvassa nyt näkee hyvin sen miten ohjasajossa ollaan menty vikaan. Apparit kulkee edessä ja ohjeistus tulee sitten myös sieltä eikä suinkaan ohjaajalta. Niin että ekallaluokalla tässä tosiaankin ollaan, kukaanhan ei ole koskaan ikuna varsaa opettanut ajolle. Virheistä kuitenkin opitaan ja etsitään niitä vaihtoehtoisia menetelmiä. Tukitverkostostamme Sanni on aina apuna ja neuvoo tarvittaessa. Antaa kuitenkin itselle mahdollisuuden ratkaista ja miettiä tilanteita. Itehän sitä on opittava ja oivallettava, muuten homma ei etene mihinkään.

 Päävehkeet päähän ja menoksi. Ihmeen hyvin antaa ne laittaa ja käyttäytyy muutenkin rauhallisesti valjastuksessa. Tämäkin pitää varsalle opettaa alusta asti oikein ettei sitten tule aikusena niitä ongelmia.Meillä edetään leukalenkki, pehmeät kuolaimet linjalla. Sekki ja potkuremmi ovat varusteina turvallisuuden takia. Katsotaan onko nämä riittävät varusteet, niitä sitten lisäillään tai poistetaan tarpeen mukaan.

Sitten se surullisen kuuluisa pötköttely =( Tamma vaan jotenkin lyhistyi kolmannella ajokertayrityksellä, meni omiin maailmoihinsa. Jeccateamin tekemä virhe tässä oli se ettei ohjasajoa oltu vieläkään kunnolla opetettu ja Jecca meni lukkoon. Remmejä siinä jouduttiin katkomaan ja valjastamaan varsa uudestaan tuossa samassa paikassa. Omat tunteet ja tuntemukset oli lujilla tuossa, varsalta vaadittiin sellaista mitä se ei vielä osannut. Jatkossa sitten pidänkin pääni kuninkaitten kanssa, maltti on kuitenkin valttia ja se via dolorosakin vielä kuljetaan ihan ilman työntöapua.

Nyt kun Jeccateam siirtynyt eskarista ekalle luokalle pitänee miettiä ja pohtia jatkoja. Seuraavaksi alkanee sitten "kisakalenterin" suunnittelu pitkällä tähtäyksellä, vaikka neiti vielä edes niitä rubiininpunaisia vedäkkään. Nopeasti se vaan on myös ensi kesä ja silloinhan Only To Fly voi olla jo siellä opparissa jos kaikki menee hyvin.

Nyt vaan tämä vuotikaskesä chillailua ja pientä treeniä, syssyllä aloitellaan sitten tositoimet =)

Opettajattaren suuri sydän

 Sylvi valmistautumassa kärryttelyyn, pienesti meinaa tamma sieraimista puhaltaa. Tämän hevosen kanssa voi  opetella niitä pieniä muutoksia ja vinkkejä hevosen kehonkielessä kukin niin halutessaan. Sylvillä silmien lisäksi turvan ja sierainten asennosta ja muodosta voi päätellä niin paljon. Epävarmuutta tuntiessaan tamma ei juurikaan liikahda muualta kuin tuosta turvasta. Niin mielenkiintoista, pitää vain osata herkistyä kuuntelemaan ja antaa ajan pysähtyä - sitähän se on. Sitkeästi se jaksaa meitä opettaa, vaikkakin usein on hevosesta nähtävissä ilme " että mitähän nyt taas", mitään ei kuitenkaan tehdä sellaista mistä tämä tamma ei selviäisi ja siitä  tykkäisi, hevosen ehdoilla edetään aina. Suurensuuret omenathan se saa joka kerta palkakseen ja ne Jeccateamin rapsit ja kehut. Niin ja jos tätä hevosta joku luulee " helpoksi" niin voin kertoa arvailun menevän todellakin sinne metsän puolelle. Onhan se lämminverinen tamma, tuittuisuutta löytyy tarvittaessa :) Itse vaan niin tykkään näiden lämpöisten kanssa puuhastella, koneet kuumenee hyvinkin nopeasti, mutta rauhoittuminenkin tapahtuu suht samalla temmolla. Itestähän se on suurimmaksi osaksi kiinni miten hevonen suhtautuu ja reagoi.

Jeccateam nyt tulee sitten jatkossa kärrejä laittelemaan useammin tämän upean tamman taakse. Tämä on nyt meille Sannin ja Sunen toimesta annettu ajo-opetukseen ja tätä kyllä kannattaa hyödyntää. Vaikkakin tamma on perusvarma ja hyvä ajettava, tulee niitä tilanteita mistä on vain selvittävä. Hevonen on kuitenkin eläin eikä sitä pomminvarmaa taida aikuisten oikeasti olla olemassakaan. Tuossa eilen Artsin ja Sannin kanssa puheltiinkin jatkoista. Nyt  pohjalle kilometrejä ja sitten ajankohdan ollessa oikea lähetään raviskalle Sylvin kanssa. Tämän asian kanssa ei nyt sitten kiirehditä.

Väliarviota Artsin kehittymisestä. Hiittisuoralla tamma mielellään vaihtaisi tempoa astetta kovemmalle, muttei sitä saa tehdä vaan ohjeistus tulee pikkuhiljaa todellakin sieltä ohjien toisesta päästä. Hyvä niin, Sylvin käytöksessä nähtävissä selkeää rauhoittumista.onhan sen hyvä olla ja juosta, näinhän se toimii. Ekoilla kerroilla tamma reppana oli hiestä märkänä, ei suinkaan fyysisen kuormittavuuden vuoksi vaan henkisen. Nyt askel ihan eri luokkaa, tamma rento ja fiilistelee meidän kanssa. Ohjat pidetään käynnissä löysällä, muistetaan se hevosen palkkaus. Tämä on sitä hevosen lukutaitoa ja kokonaisvaltaista ajamista, ei se riitä että siellä kärryillä vaan retkottaa. Kuitenkin tämäkin lenkki oli pituudeltaan sen n 10 km ja hevonen nautti selkeästi tekemisestä, korvat pystyssä kuuntelee ja katselee. Itse yritän nyt apparina pitää suukkua kiinni enemmän ja enemmän, vastuu tekemisestä siirtynee pikkuhiljaa Artsille. Ongelmanratkaisutaidot alkavat hioutumaan.

Nyt sitten kesän mittaan ajokilometrejä alle, kiire on vain tekosyy. Aikaa löytyy jos haluaa sitä löytyvän. Niin ja sitten tuo kuninkaista toinenkin niin halutessaan voipi lähteä ohjastuntumaa hakemaan. Syksyllä se on sitten Jecan kanssa kovaa menoa ja kokemusta tarvitaan itse kukin.