Iso tyttö jo

Jäällä juoksua

 Tammikuussa haettu ravivarmuutta Bäcklandintieltä. Jäistä tietä pitkin niin huippu päästellä, siellä on sitä baanaa missä harjoitella rumpalin kinttuja. Jeccamaiseen tyyliin ensin pysähdeltiin ja ihmeteltiin maailman menoa ekat kerrat. Pienen palautuksen ja spänkien jälkeen likkanen tosiaan alkoi liikkumaan ja alkaa ravitempo löytymään sekä se pikkuravi muuttunut astetta lennokkaampaan menoon. Välillä menty kiitolaukkaa ja sotkettu noitten kinttujen kanssa siksakkia milloin mitäkin säikähtäen. Käsissä pysyy kuitenkin ja on kuulolla eikä ainakaan vielä ole sellaseen paniikkiin mennyt vaan kuuntelee ohjausta. Ite niin nautin tekemisestä ja jonkinlainen luottamus tähän heppaseen vaikkakin se voisi hyppyyttää niin halutessaan mihin vaan koko kolmikon. Kieltämättä ajoittain tekis mieli tykitellä vähän kovempaa, no se maltti on nyt valttia. Vauhtia ei vielä ajeta, ainut missä annan jonkinlaista lisävauhtia on kun alkaa vauhti hiipumaan niin että kaviot kopsii toisiinsa tai on epävarma. Kaksivuotiaana ei enään saa ihmetellä vaan mennä reippaasti eteenpäin, ravilla ei ihan kaikkia maailman ihmetyksiä kerkeä kattelemaan.

Only To Fly 2 v

Töitä tämä aina tehnyt täysillä, työmotivaatiota tuntuu olevan. Lenkin jälkeen on rento ja entistä varmempi tekemisestään. Ihan kuten mikä tahansa nisäkäs on tämäkin ylpeä saavutuksistaan ja kehuista. Oppinut sen pennin päällä kääntymisen alkeetkin ja annan sen ihan ite tehdä käännökset ja tien päähän pysähdykset. Palkkaus on kuitenkin se mihin luotan ja se, että hevosella on positiivinen ote työskentelyyn, hampaat irvessä on aivan turha edes yrittää. Niin hauska seurata neitisen diivailua, pienistä asiosta nousee itsetunto taivaisiin.Toki tarvitsee ajoittain pientä palauttelua, käyttäytyä pitää osata kaikesta huolimatta. Tammikuussa koitettiin palautuskävelyä ilman sekkiä, katotaan miten se lähtee menemää... jos kaikki menee hyvin, niin saa sitten kotiin kävellä ilman, palkkausta sekin sekä selän lihasten venyttelyä. Juostessa sekkiä tarvitaan tueksi, silloin sitä ei oteta pois.

Jouni Ja Jecca joulukuu 2014

Poijat tais mittailla missinmittoja joulukuussa, oliskohan se ollut nyt sen 151 cm / 154 cm. Peräkorkea siis eikä ihan pikkanen enään. Muuten psynyt terveenä, ruoka maistuu ja kasvaa pohistaa kovaa kyytiä. Niiin ja eka kiimakin tammikuussa, alkaa olee siis heppanen eikä ihan varsa. Pikkuhiljaa kasvaa ja kehittyy sekä fyysisesti että psyykkisesti. Vuodesta 2015 taitaa tulla melkoisen mielenkiintoinen ja kevään tultua sitten aloitellaan raviskalla harjoittelut jos kaikki menee hyvin. Nyt päästään niin paljon eteenpäin tämän projektin kanssa, eka vuosi mennyt siihen perusasioiden opiskeluun ja nyt alkaa sitten se ravihevosen oikea työ.

On se vielä lapsi

Neiti lumiparran kanssa siis jatkellaan hyvillä mielin eteenpäin. Lapsihan se vielä on ja vaatii paljon oppia ennekuin sinne oppariin asti päästään, mutta hyvin on tämä vuosi lähtenyt käyntiin. Sitä kevättä ja lämpöä odotellessa.

Kohta kaksi

Blue Cafe marraskuu 2013

 Äideiltä tyttärille

Vuosi vierähtänyt tammamamman lähdöstä, niin se aika menee. Killiähän se vuosi kerittiin rapsuttelemaan ja opettelemaan tamman käytöstä. Pitkällisen projektin tarkoituksenahan oli nimenomaan oppia tammalta ne luonteenpiirteet ja tavat jotka se tulee väistämättä siirtämään varsaan. Lukuisien tuntien rapsuttelut palkitsevat kyllä ajallaan, kärsivällisyys on todellakin tässä kohtaan hyve.

Eilen  metsässä työn tulokset nähtävissä. Jeccaneiti toimi silkkihanskoin, meni lumisten puiden alta epäröimättä ihmisen niin pyytäessä. Jonkinasteinen luottamus siis heräämässä. Ajatukset ja  tunteet todellakin pinnassa, ne naruheiluttelut tamman kylkiin todellakin auttaneet. Pikku pyrähdyksellä oksien alta, eipä tuo paljoa hetkahtanut vaikka lumi ja oksat paukkui kylkiin. Jecca tosiaankin ylitti itsensä, pelotta meni kohti tuntematonta kaikki se puhaltaminen ja hermostuminen oli poissa. Ehkäpä  lenkkien lukemattomat tuumailutuokiot auttaneet asiaa, kun on saanut rauhassa sisäistää asiat. Syksyn aikana nostettu vaatimustasoa pikkuhiljaa, menty pikkuravilla pelottavat kohdat eikä niin paljoa ole annettu enää aikaa tuumailuun. Tämä alkaa nyt näkymään Jecan käytöksessä, itsevarmuus varsalla kohonnut huomattavasti. Siellä kisakentillähän ei sitten enään tuumailla ja tamman kääntyessä kaksivuotiaaksi alkaa pikkuhiljaa se työskentely, eskari alkaa olla ohi. Rubiininpunaisia pyörittänyt n 60 kertaa joten perusasiat alkaa olla hallussa.

Only To Fly 1,5 v

Työ ja vapaa-aika

Tehnyt sen selkeän eron alusta asti vapaan ja työn välillä. Kotitallillahan tämä on ihan täydellinen draamaprinsessa, kestä lie oppinsa ammentanut tässä suhteessa ;) Riepottelee pitkin tallin käytäviä, haluaa omenansa ja diivailee koko rahan edestä. Suuttuu sekunnin välein ja leppyy seuraavaksi. Hyvänähän tätä on pidetty, miljoona suukkoa taitaa saada päivittäin ja sulattanut myös kimpan miespuolisten sydämet räpsysilmillään. Näinhän se juurikin pitää olla, vapaalla saa olla kotikissa verkkareissa, Jecca kyllä sen sitten näyttääkin, alkanut pienesti hoitamaan takaisin ja " kovan tytön" herkkä puoli kuoriutuu esille silmänräpäyksien ajan. Pieniä kapinan merkkejä aina nähtävissä, päällä pökkii niin että veri tirraa huulista. Tätä nyt sitten alkanut ottaa pois, rutistellut sitä kaulasta ja koulutuksellisesta näkökulmasta alistanut omaan tahtooni ja kitkenyt epätoivottua käytöstä hyvällä pois. Tallin hiljaisuudessa tamma painanutkin pään alas ja alkaa tuittupää tasaantumaan. Tipun askelilla tässäkin asiassa niinkuin monessa muussakin.

Työtä sen sijaan tekee täysillä, ihan eri hevonen valjastuksen jälkeen. Selkeästi nauttii tekemisestä, haluaa oppia ja on lenkkien jälkeen tyyni ja rauhallinen. Lenkeillä herkällä tuntumalla, tekee pääsääntöisesti pyydetyt asiat . Varsan kehitykseen kuuluvat kapinoinnit toki tulleet tutuiksi viimeisen vuoden aikana, mutta nehän kuuluvat asiaan. Toistaiseksi kuitenkin pysynyt käsissä vaikka meno ollut vähän hurjempaakin ajoittan. Ravitempo löytynyt ja lennkeilee nyt sen n 6 km. Täsät siis jatkellaan kohti kasivuotiskautta hyvin mielin.

Ekat kengät

Marraskuussa neitinen sai allensa ekat kengät, kuudella hokilla per kavio varustettuna. Pikku rauhoituksella hoidettiin eka kengitys ja hyvinhän se sujui. Meidän kengittäjähän laittanut aina likan jalat joten itse kengitys ei ajallisesti kestänyt kauaa. Parin päivän harjoittelun jälkeen Jecca tosiaan löysi pidon kengistä ja ravikin muuttui eteenpäin vievämmäksi- Itehän näitä kenkiä vastustin viimeiseen asti, mutta myönnettäköön että kyllä ne loistavat ovat. Muutenkin meillä loistava kengittäjä, tietää ja tuntee sekä hevosen että omistajat joten yhteistyö sujunut aina huumorilla. Tämä maailman komein pidetään jeccateamissa siis jatkosakin, Hyvin on työnsä tehnyt ja tietotaitoa  löytyy kiperiinkin kysymyksiin.

Tästä siis jatkellaan kohti vuotta 2015. Kiitos kaikille taustajoukoille, monet pulmat ratkaistu teidän avulla- niinhän se menee että parvessa on paree lentää =)

Repaleinen lokakuu

 Läpileikkausta

Sinänsä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä läpileikkaus hevosen päästä. Kovin ne on tosiaan pienet nuo aivot suhteessa muuhun päähän, vanha sanonta ( anna hevosen ajatella kun sillä on suurempi pää) pitää varmaan osittain paikkansa, se yksinkertainen tie on tosiaankin helpompi. Onko se oikea vai väärä saa ihan jokainen omissa aivoissaan arvottaa haluamallaan tavalla. Ihan vain noista mittasuhteista päätellen voisi kuitenkin mietintöjä tehdä, puhumattakaan aivojen hienoimmista toiminnoista jotka tuskin muita lukijoita kiinnostaa yhtä paljon kuin blogin kirjoittajaa. Joten lyhykäisyydessään poimintaa ihmisen aivojen rakenteesta ja toiminnasta.

" Alkukantaisimman osan ( aivorungon ) päälle kehttyivät tunnekeskukset. Tunne on aina ajatusta voimakkaampaa. Nisäkkäille kehittyi aivorunkoa ympäröivä limbinen järjestelmä joka toi tunteet aivotoimintaan. Limbinen järjestelmä mahdollistaa oppimisen ja muistin"

Näistä muutamasta sanasesta poimintoja sinne hevosen arkipäivään ja elämään. Jeccaneitihän on lokakuussa keksinyt kaikenlaista pikkukivaa. On menty kiitolaukkaa pikitiellä, filmailtu omaa kipua ja oltu draamaprinsessoja, kieltäydytty portille tulemisen, kiukuteltu tallin uudelle tammatulokkaalle ja sitä rataa.

Tamma siis osaa, valitsee kenelle kiukuttelee, ketä mielistelee jne joten kovasti olen kyllä sillä kannnalla, että ne tunteet ja ajatukset tosiaankin sieltä liskon kokoisista aivoista löytyy. Tosiaan keksi nyt sen, että on hurjan kipeä lautasten päältä. Ihan häikäilemättömästi monotti tallin seinää, kuunteli mitä sanotaan ja miten reagoidaan jos takasella paukuttaa. Varoo potkimasta ihmisen puoleisella jalalla, ei se halua ketään vahingoittaa. Tarkkana siis oltava, rajoja tämä neitinen tarvitsee. Korostaen sanaa neitinen, alkaa likka olemaan enemmän aikuisen tamman mallia kuin kakaraa. Ihan kyllä vilpittömästi sitä mieltä, että tällä kuten varmaan kaikilla tammoilla on niitä hyviä ja huonoja päivä esim ruunapoikasia enemmän. Kuten nainenkin, tämän sukupuolen edustaja hevosissakin näyttäisi olevan varsin monimutkainen ja vaikea kapistus. Kaikesta pitää vääntää ja kääntää jos siihen annetaan Jecalle mahdollisuus. Joten jos nyt sattuu, että se jalkanen tulee pipiksi niin sitten kumpikin kinttu sidotaan ettei pääse filmaamalla esittämään itseään kipeämmäksi kuin on.

Kaiken tämän härdellin keskellä tapahtunut edistystä ja positiivisia asioita. Tammalle tullut miellyttämisenhalu. Lenkillä tosiaan tekee sen mitä pyydetään ja selkeästi nauttii kehuista ja on satasella mukana toiminnassa. Ravi kulkee Jeccamaiseen tyyliin välillä ollaan jo jonkinasteisessa lennokkuudessa ja ravihevosen takaset voi jo horisontissa nähdä.

Varustekokeiluja

 Varustekokeiluja tullaan nyt sitten tekemään y-rinteremmin muodossa, katotaan miten se likkaselle passaa. Leveä rintaremmi lyhyillä liinoilla ollut nyt käytössä. Ajatuksena tämän vaihdoksen kanssa ollut, että saataisiin tuo etupää paremmin käyttöön.Katotaan miten se Jecalle passaa ja jos ei käy niin suunnitelmia muutellaan. Paljonhan meillä mietitän asioita ja vaikakin puen ajatukseni usein blondimaiseen pinkkeyteen niin kyllä siellä asiaa on pohjalla. Mitään vielä en tiedä, mutta eilinen keskustelutuokio 40 vuotta ravihevosia valmentaneen ravimiehen kanssa vahvisti omia ajatuksiani. Henkilöä en koskaan ollut tavannut kertoi, että oikein ollaan tehty ja kukaan ei koskaan ole valmis hevosten kanssa. Tyhmä on se joka niin luulee. Tämähän ollut aina oma näkemykseni, aina oppii uutta jos silmät ja mielen pitää avoimena. Tokikaan nyt en itse mitään ole sen suuremmin sooloillut, Sanni kultahan siellä taustalla aina tukemassa. Avoimuus tässä asiassa valttia, porukalla tehdään sitä ravihevosta.

Lokakuussa ollut sen 50 kertaa kärryjen edessä kaiken kaikkiaan. Sitäsuntätä nyt kokeillut itsevarmuuden kasvaessa, kenguruloikat tulleet tutuiksi ja sitä kiitolaukkaa siis harjoiteltu. Käsissä se pysyy ja vaatimustasoa nostellaan koko ajan. Nyt sitä ei saa piippuun ajaa vaan maltillisesti tehtävä asiat että pää kestää. Oma pää kestänyt nuo kaikki temppuilut, mitää kammoa tms ei mihinkään ole tullut. Ehkäpä luotan tuohon tammaseen liikaakin, mutta jos ja kun jotain sattuu niin se on sen ajan murhe.Tai no olihan se yksi notkahdus kun joutui naarasleijonakin nöyrtymään. Tamma siis pysähtyi keskelle tietä ja alkoi peruuttamaan suoraan kohti ojaa ja minä en sitten sitä ajanut eteenpäin vaan aloin piipittämään. Jouni onneksi pelasti tilanteen ja talutti neitiä hetkisen. Tämä juurikin sitä omaa kokemattomuutta ja epävarmuutta asioissa. No kyllä se sieltä tulee kilometrien myötä rutiinit omaankin tekemiseen. Appareita siis vielä tarvitaan, yksin ei nyt vielä kannata lähteä huristelemaan vaikkakin mieli tekisi.

Vuodatusta

Hiomaton timattihan tämä neiti vielä on, lyijykynän viivat vielä näkyvissä nimikyltissä. Kaksivuotiskauden häämöttäessä sitä nyt sitten sitä peruskuntoa ajamaan, rauhassa tehdään tätä projektia. Yritysen ja erehdysten kautta edetään vielä monet kerrat. Ne vastuuvalmentajapaperithan kävin Kaustiselta hakemassa. Siitä sitten kuullut sitä sun tätä keljuilua, jatkossa kukin kuskoon omaan laariinsa. Jos ei pysty tsempaamaan toista niin saa puolestani pitää mölyt mahassa. Itse sitä mieltä, että toisia pitää tukea eikä minullakaan ole mitään syytä kuunnella tuollaisia puheita, keskustelun ja palautteen pitää olla rakentavaa ja eteenpäin vievää. Näin se on aina toiminut ja tulee jatkossakin toimimaan. Huumorilla tätä jatketaan kuten ennenkin. Kuten jo sanottua oma kokemukseni on niin rajallinen, mutta innostus asiaan lienee aika lähellä sitä sataa prosenttia.Kauhean herkkähän loppujen lopuksi ja toivon ettei tätä innostuksen määrää viedä pois turhilla puheilla. Tätä meidän pikkutiimiä tsempannut eteenpäin ja hyvin ollaan tavoitteisiin päästy. Poijaat Artsi ja Jouni kehittynyt niin huimasti,tiimin miehethän meidän kahden naaraspuolisen kanssa joutuuvat painimaan ja iskut ottamaan vastaan. Hyvin kyllä selviävät ja kolmikon tietomäärä kasvaa tamman mukana, kiirusta ei ole.  Kuitenkin tuon  tamman vierellä seisty ja seistään vielä monet kerrat vesisateessa. Jouni sen kerran niin hyvin kiteyttyikin kun sateella lähdettiin ajamaan ettei sadetta edes huomaa kun ajatukset keskittyy tekemiseen ja Jeccaan.

Näihin oinasnaisen suorasanaisiin kirjotuksiin päättelen lokakuun, kohta se on joulu ja toivotaan nyt että sitä lunta saataisiin marraskuussa maahan.

Pelon hinta ja muistin eri tasot

 

Siellähän se on jo luolamaalauksissa ihminen kuvattuna saalistajana ja hevonen saaliina. Nämä primitiiviset vaistot vieläkin vuosisatojen jalostuksesta huolimatta pikku varsan aivoihin piirtyneenä halusimme sitä tai emme. Tämän asian kanssa vaan on elettävä ja pyrittävä ohjaamaan ja opastamaan Jeccaa hallitsemaan oma pelkonsa.

Aiheena pelko niin lähellä omaa sydäntä, geeniperimältäänhän tämä on kuitenkin varsin herkkä ja monimuotoinen tiensä alkupäässä oleva lapsi. Koulutuksen edetessä näitä hevosen pelkoja pyritään kohtaamaan Jecan tahdissa. Tällä hetkellä varsa haluaa ja se saa ihmetellä pelkoa aiheuttavaa tekijää, pitkässä juoksussa tästä tulee varmasti olemaan hyötyä kun nyt saa käsitellä asiat rauhassa.

Vaatimustason noustessa ihmettelyn määrä vähenee ja silloin asiat kohdataan jo paljon reippaammin. Kaksivuotias osaa jo käsitellä pelkoa aiheuttavat asiat ihan eri tasolla. Yksivuotiaan aivoihin sama tilanne aiheuttaa aivomyrskyn jonka palautumiseen menee se oma aikansa. Kaksivuotias säikähtää hieman, yksivuotias joutuu vielä miettimään. Pelkokynnystä ei siis tahallisesti ylitetä vaan käytetään mielummin siedättämistä. Tässä rakennetaan nyt Jecan elinikäistä muistia ja niitä tapoja ja toimintamalleja mitkä se tulee muistamaan koko elinikänsä.

Suurensuurta ylpeyttä tunnen Jecasta rekan meidän takana ajaessa, jarrut suhisteli ja kovaa. Oliskohan sen kokonaisen 10 m varsa kävellyt rekan ( saalistajan) edessä, pikku ravipätkän kyllä otti ( pelkoreaktio) ja hallitsi hermonsa ja kuunteli ihmistä ( laumanohjaajaa) sitä oppimisen tulosta, ihmistä kannattaa kuunnella pelkoa aiheuttavissa tilanteissa selviytyäkseen saalistajan hampaista. Laumanjohtajaksi en itseäni määrittelisi, kuitenkaan en ole enkä osaa olla hevonen joten tuo ohjaaja ehkäpä ainakin omalla kohdallani kuvaavampi.

Alla olevat lyriikat kertonee puolestaan, pienillä asioilla edetään ja tehdään sitä kokonaisuutta päivä kerrallaan. Siitä syntymästähän lähtien tätä muokattu ja ohjailtu eteenpäin, sekunnit ja niden sadasosat pilkotaan sitten pienempiin osiin käänteisesti, nyt pikku palikoista rakennetaan perustaa.

Virheitähän sitä ollaan toki paljon tehty ja tullaan tekemään jatkossakin, niistä oppii aina uutta. Yritetään kuitenkin välttää sitä, ettei vuotikas maksa meidän tekemistä virheistä liian kovaa hintaa, se euro lienee riittävä. Neuvoja ja ohjeita kysytään lähes päivittäin joten pelon hinnasta maksaminen tuskin tulee olemaan vaarana tässä tiimissä, taustajoukot toimii.


" Kiirehdi, kiirehdi ettei aivot ehtis liikaa ahdistumaan. Pelkään ,että kaikki tähtää sokeasti vaan tulevaan. Mun nuolet ei lennä sinne asti, mä heitän leivän kerrallaan. Mitä elämä tuo se tulkoon minun luo, virhemahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo. Me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa joten rauha nyt tää  maailma on vihaan kyllästynyt. Uskot kohtaloon tai et se on ihan sama kunhan ajattelet. Tää sekuntti itsensä kantakoon se on kaiken a ja o. Jos tuijotat vaan yhtä puuta voi koko metsä kadota, mut jos sä näet vain metsän et ehkä näe puuta hienointa " 

-Haloo Helsinki, vihaan kyllästynyt-


Muistin ja oppimisen edellytykset ja niiden rakentaminen

Tutkimustulosten ( lähdettä en tiiä enkä siitä suuremmin välittäkkään) hevosen muisti jaetaan lyhytkestoiseen-, pitkäkestoiseen- ja työmuistiin. Lyhykäisyydessään selitettynä juurikin niillä pienillä töillä mitä ollaan tehty ( narujen kanssa leikitty ja tehty hevosen kropan ääriviivat tutuiksi, koputeltu kavioita sen 48 ekan tunnin aikana syntymän jälkeen jne) ne pienet asiat alkavat nyt palkitsemaan, Ainahan olen nämä pukenut kivasti pinkkiin, sitä pääsee usein helpommalla olevalla astetta tyhmempi kuin onkaan ja toisaalta mitäpä se haittaa. Itsemme tehty naurunalaiseksikin useaan otteeseen, se on sitä mitä kutsutaan riittäväksi itsetunnoksi ihmispuolella. Ajatusta on vaan aina niin paljon mukana ettei niitä kaikkia kerkeä selittämään. Taidettu kuitenkin Artsin kanssa olla tuon tammasen vierellä enemmän kuin tarpeeksi. Niin palkitseva ja antoisa harrastus ja tosiaan siellä Jecan pitkäkestoisessa muistissa ei ole mitään niin suurta epämiellyttävää mörköä  kuin moni ihminen hevosilleen aiheuttaa. Taasen kerran kiittelen teitä Sanni ja Sune kun ootte meidän joskus jopa typerältä tuntuviin kysymyksiin jaksaneet  vastailla. Samanhenkisessä porukassa vaan niin mukava ja anttoisa työskennellä.

Juttu etenee siis näin: Lyhytkestoinen muisti kestää muutamasta sekuunista muutamaan tuntiin, joten jos ei hevosta esim oikaise ei toivotusta käytöksestä heti, on sitä turhaa jälkeenpäin tehdä. Lyhytkestoista muistia voidaan vahvistaa positiivisilla kokemuksilla. Lyhytkestoinen muisti tallentuu hevosen pitkäkestoiseen muistiin ja hevonen kyllä muistaa. Näiden kahden tuloksena syntyy työmuisti jota tässä nyt sitten vahvistellaan ja kasvatellaan. Varsahan tämä vielä on ja varsan ehdoilla edetään, ensi vuonna samoihin aikoihin muisti ja sen kestävyys sekä työn kesto ovat jo paljon pidempiä.

Syyskuun syklit

Lähestulkoon täydellistä kärryttelyä. Syyskuussa neitinen sen 1,3 v ja aivokapasiteetti kasvaa koko ajan. Miettii ja pohtii uusia asioita, pysähtyy  hetkeksi, hyvä niin. Vapauksia tälle suon, hyvätapainenhan se on. Lenkeillä kohdattu toisia hevosia ravuri ja ratsu. Hyvin työstää, apuja toki vielä tarvitsee. Ravi muuttunut syyskuun lopussa lennokkaammaksi, takasten potku vie  eteenpäin.Rytmit välillä miten sattuu,laukkaa välillä etupäällä - varsa opettelee. Lihaksistoltaan rento, selkä ja pää tekee  työtä löysän sekin ansioista. Itsevarmuuden kasvaessa toki esiintynyt kapinointia, kenguruloikilla edetty muutaman kerran. Napakan komennuksen ja ohjien läpäytysten jälkeen kuitenkin takaisin ruotuun ilman suurempia kohtauksia. Alkaa tekemään itse ratkaisuja, onpa kerinnyt koittamaan metsään menoakin. Rutkasti ohjaamistahan tämä vielä tarvitsee vaikka omasta mielestään osaakin kaiken ihan ite. Näinhän sitä on rakenneltu, Jecca kyllä tietää kun on tehnyt oikein ja kehonkielellään sen näyttää. Ohjissa edelleen silkkihanskat, oman näköinenhän tämä on samalla herkkä ja kovapäinen.

Ja kuten aina, tässä ollaan kaikki oppimassa. Syysmyrskyjen ja Sannin muistutuksen vuoksi palauteltu mieleen se tosiseikka, että tämän pitäisi pystyä luottamaan meihin. Kovalla tuulella ei lenkille lähdetä, olkoon aikataulut mitä vaan. Jeccahan vieroksuu tuulta, pelolla ei tätä juoksuteta. Rauhassa tehdyt asiat vievät niin paljon enemmän eteenpäin kun kiirus. Tuulispäivinä tehdään muuta, kyllä tämä kerkeää vielä tuulessa ja myrskyssäkin juosta.

Pikkuvarsojen kuolaimet vaihtuneet raviniveliin. Ohjastuntumalla mennään välillä palan matkaa. Käyttäsin mieluusti sanaa ohjasapu tai ohjastuki. Punaiset ohjat siis tosi pitkät, annan paljon tehdä itse työtä. Vaaranahan tässä toki se, että nopeaan ohjasapuun en silloin pysty. Harjoiteltu myös tuntumaa, jaksaa työstää hetken jonka jälkeen väsähtää. Väsähtämisellä tarkoitan nyt tuota henkistä puolta, fysiikaltaan jaksaa sen 5 km kävely/ hölkkälenkin helposti mennä. Onpa nyt hankala pukea sanoiksi mitä tarkoitan, perimmäisenä ajatuksena ehkä kuitenkin se että mennään hevosen ehdoilla ja fiiliksillä. Turhan tarkkaa käsikirjoitusta on turha kirjoitella, kunhan muistetaan pääosan esittäjän nimi. Kaikkihan tässä ollaan tätä varsaa kouluttamassa, tosin se taitaa myös kouluttaa meitä.

 Lenkin jälkeen Jecca rauhallinen, jalat tarkistetaan yleensä karsinassa, likkanen rouskuttaa heiniä. Asioita siis tehdään oikein kun pystyy rauhoittumaan, kierrokset nollaantuu sen mellaveden ja iltaruuan jälkeen. Ei hikoile turhaan eikä mitenkään puhaltele tai käyttäydy rauhattomasti. Tasapainoiselta tammanplantulta siis vaikuttaa. Myötätuulessa siis edetty syyskuu, tästä jatkellaan lokakuuhun vaatimustasoa astetta nostellen.

Elokuun etappi

 Elokuun tavoitteeksi oltiin asetettu, että varsa kulkee kärryjen edessä ja sen se kyllä tekee. Tutusteltu ollaan elämän kulkuun ja tulevaan lenkkipolkuun huolella. Pohjatyöt on tehty kunnolla ja sen kyllä huomaa varsan käytöksestä. Kärryjen edessä on niin kuulolla, herkkä on suustaan ja kuuntelee ääniohjausta. Ääniohjauksessa  toimii myös ennakoivasti, juurikin niin kuin ollaan varsa koulittu ennakoivaan ohjaukseen. Mietitty näitä Artsin kanssa tosiaankin monet kerrat ja sitä mukaan ollaan koulutuksesa edetty kun omasta mielestä on oikealta tuntunut. Ohjat edelleen tosi löysät, kohta aloitellaan sitä oikeaa ohjastuntumaa kunhan päästään asioissa eteenpäin. Matkan varrella oppinut myös sen, että turha sitä on kiirehtiä, varsa kyllä sitten hoksaa asiat kun sen pää on siihen valmis. Nyt 1,2 v vanhana tuntuisi olevan vastaanottavaisessa iässä, ymmärtää pyydetyt asiat huomattavasti nopeammalla tempolla kuin aiemmin. Ei ne ravimiehet turhaa näitä vuotikkaina opeta ajolle, aika on kyllä nyt sopiva ainakin tälle tammalle.

Only To Fly nyt sen 1,2 v  ja alkaa näyttämään jo hevoselta. Moottori alkaa hurramaan enenevässä määrin, tuskin maltan odottaa että noihin rimpuloihin sadaan poweria. Pohjat on hyvät mistä rakennella ja tammanen on muutenkin sutjakassa kuosissa. Luonteeltaan niin mieluinen tamma, onpa tuo jopa oppinut vähäsen edes hölläämään ja ottamaan hellyyttä vastaan. Edelleenkin luotan siihen afrikkalaiseen sananlaskuun " lapsi jota on pidetty sylissä lähtee sieltä pois" suomennettuna jotensakkin niin, että kun tätä on pidetty hyvänä niin luottaa ja uskaltaa myös osoitella mieltään ja kujeilla. Ihan oikeesti se on paljon parempi tuollanen pieni kapina kun kuollut hevonen. Päävehkeitä laittaessa painaa päänsä alas ja omasta mielestäni meinaa paeta omaan maailmaansa, Sanni kyllä vakuutellut että huoleni on turhaa.... herätelly kuitenkin Jeccaa sieltä omasta maailmastaan ja alkaa olemaan jo aika reippaana päävehkeiden laiton jälkeenkin. eihän sitä kaikkia hevosen aivoituksia voi tietää, mutta jos se tuntuu musta pahalle niin jatkossakin likkasen sieltä herättelen.Niin takaraivossa tuo Jecan pötköttely kärryjen edessä, ei se sitä kettuillakseen tehnyt kun raasu säikähti liikaa. Muuten valjastuksesta selviytyy hienosti, on oma itsensä ja aina hapan. Kiva kattoa miten tämä tästä etenee. 


Asiasta seuraavaan, kavioissakin alkaa olemaan hevosen mallia. Meidän maailman komein kengittäjä huolehtii ne kyllä todella hyvin. Katsottu ja vuoltu säännöllisin väliajoin. Edelleenkin minä en niihin liiemmälti puutu, jätän tämän ammatti-ihmiselle. Kaviot nostaa kengittäjälle hyvin, pientä painonsiirtoa lukuunottamatta. Se on vaan ilo katsella kun ihminen osaa asiansa enkä niitä nyt itse liikoja nostele. Jeccahan jysäytti jalat tiukasti maahan huomattuaan, etten niitä jaksa kannatella. Parempi antaa miesten tehdä sen mihin itse en kykene. Artsihan ne sitten päivittäin nostelee kun kerran jaksaa ja kengittäjän ohjeiden mukaan ollaan  asiat treenattu. Odotan sitä päivää kun noihin kavioihin laitellaan ekat kengät. Nyt kun aletaan ajelemaan, niin saapi niitä sovitella sitten kun se on ajankohtaista. 

"The pink coat
She put on when it was cold
The pink coat
That was hung up when she was home
The pink coat
That kept her warm"

Helteinen heinäkuu

Kolean kesäkuun jälkeen saapui älykuuma heinäkuu paarmoineen kaikkineen. Niitä pörrääviä vihulaisia sitten riittääkin vaikka ulkomaille veisi, päivällä paarmat ja iltasella hyttyset. Töissäkin pitäis jossain välissä käydä joten yötreenaaminen ei tule meidän kohdalla kysymykseen. Vihreää sen sijaan riittää, massu pullollaan likka nautiskelee yövuoroista. Hevoset siis olleet koko heinäkuun sisällä päivät ja yöt ulkona. Hyvin massukin kesti uuden laitumen vitamiinpommit, parin päivän murinan jälkeen tasoittui.

 Jeccaneiti saapi nyt sitten naatiskella ansaitusta kesälomastaan, töitä kuitenkin jotuu tekemään trooppisesta ilmastosta ja kolmenkympin helteestä huolimatta niissä rajoissa minkä jaksaminen antaa periksi. Koitettu tuota ohjasajoa nyt muutaman kerran, paarmat kiusanneet tosissaan. Sitkeesti tyttö kuitenkin jaksaa harjoitella, tekee pyydetyn työn. Pakkohan se on kun kerran lähtee niin pieni rundi pyörähtää, periks ei saa antaa ja Jecalle kyllä niin suuri hymiö tarrakirjaan. Alkaa luottamaan ja kunnioittamaan yhä enenevässä määrin. Tästä esimerkkinä voitanee pitää noita jännittäviä kohtia, Artsi antaa tarvittaessa apuja ja ihmisen jalanjälkiä kulkee ihan mihin vain. Huomaa, että varsan pää kehittynyt huimaa vauhtia, muistaa opitut asiat ja lenkkiä illan tunteina ja hyttysmyrkyn voimin pidennelty pikkuhiljaa. Tässähän nyt ei tosiaankaan ole kyse kilometrimäärästä vaan ainoastaan siitä, että Jecan on helpompi sitten kärryn kanssa kulkea tuttu ja turvallinen reitti.Hieno tamma sitä on kasvamassa Sokojalla.

Porkkanatottista haroiteltu jonkin verran. Tätä pitäis tieten ottaa ja treenata enemmänkin, tahtoo olla että meinaa välillä nuoruuden innostuksissa Jeccaneidiltä unohtua ne ihmisen näkymättömät suojarajat. Pikkulikkahan tämä vielä on, että eihän nyt ihan kaikkea voi neitiltä vaatiakkaan vielä, hienosti pelittää eikä kellekkään pahaa tee tempperamenttisesta luonteestaan huolimatta. Perustottiksen, peruutukset jne hallitsee ihan kympin arvoisesti, jos ei nyt satu änkyräpäällä olemaan. Kevyille avuillehan tämä on opetettu, ei tartte koko voimalla pyytää väistämään. Vastareaktiota jos haluaa niin toki niinkin voi tehdä, mutta Jecca voittaa sen köydenvedon varmasti.

Treenivaljaat nyt sitten olleet naulassa kesäkuuta enemmän. Palaillaan helteiden jälkeen enemmälti näiden pariin. Toisaalta vaatinut omalta päältä jonkinlaista suhtautumista asiaan, tallin paarmattomuudessa sitten nosteltu kavioita ja rapsittu. Kengittäjältä saatiin positiivista palautetta, Jecca käyttäytyy vuolujen ajan hyvin. Asiaa kolikon toiselta puolelta ajateltuna, ohjasajettu niin paljon likkaa että pikku breikki ei liene ollenkaan pahasta.

Paarmanpollukat eivät pääse tähän kulkuvälineeseen laisinkaan. Sannin ja Sunen telitraileri takaa pehmeät kyydit pienille kulkijoille. Meteliä kopissa kyllä riittää, unohdettiin sitten ne korvat peittää. Ehkäpä se oli onni onnettomuudessa, vähemmän muistettavaa tulevilla ravireissuilla ja pakkoko se on jos ei taho. Ite sitä mieltä, että vaikka tulpat ottaa enimmät äänet pois niin kehoon tulevat äänet moninkertaistuvat, että jos ja mikäli vaan voin ja pystyn Jecan siitä hermostumatta pitää korvat luomuna niin ne pidän. Tilanne nyt tällä hetkellä tämä, peitellään jos tarve vaatii. Joo mutta tosiaan kumpikin varsa teki strömsö suorituksen, menivät sisälle ja ulos ja käyttäytyivät liikkuvassa trailerissa hyvin. Treenithän aloitelttiin varovasti mellaveden voimin, seuraavaksi luukut kiinni ja viidennellä kerralla Volvon kone hurruttamaan. Sanni, joka osaa vinkkaa vetää vei meidät kylätalolle ja takas. Sirpa oli Lillin tukena ja minä toimin meidän likan kanssa. Nappisuoritus siis, onnistumsen riemua kaikin puolin.

Elokuussa jatkellaan samoilla linjoilla, helteet nyt toivottavasti hellittää. Tavoitteena viedä tuleva vermolainen tutustumaan Heimarin ravirataan nyt aluksi, jostainhan se on aloitettava kisarinkiin tutustuminen.