Kohta kaksi

Blue Cafe marraskuu 2013

 Äideiltä tyttärille

Vuosi vierähtänyt tammamamman lähdöstä, niin se aika menee. Killiähän se vuosi kerittiin rapsuttelemaan ja opettelemaan tamman käytöstä. Pitkällisen projektin tarkoituksenahan oli nimenomaan oppia tammalta ne luonteenpiirteet ja tavat jotka se tulee väistämättä siirtämään varsaan. Lukuisien tuntien rapsuttelut palkitsevat kyllä ajallaan, kärsivällisyys on todellakin tässä kohtaan hyve.

Eilen  metsässä työn tulokset nähtävissä. Jeccaneiti toimi silkkihanskoin, meni lumisten puiden alta epäröimättä ihmisen niin pyytäessä. Jonkinasteinen luottamus siis heräämässä. Ajatukset ja  tunteet todellakin pinnassa, ne naruheiluttelut tamman kylkiin todellakin auttaneet. Pikku pyrähdyksellä oksien alta, eipä tuo paljoa hetkahtanut vaikka lumi ja oksat paukkui kylkiin. Jecca tosiaankin ylitti itsensä, pelotta meni kohti tuntematonta kaikki se puhaltaminen ja hermostuminen oli poissa. Ehkäpä  lenkkien lukemattomat tuumailutuokiot auttaneet asiaa, kun on saanut rauhassa sisäistää asiat. Syksyn aikana nostettu vaatimustasoa pikkuhiljaa, menty pikkuravilla pelottavat kohdat eikä niin paljoa ole annettu enää aikaa tuumailuun. Tämä alkaa nyt näkymään Jecan käytöksessä, itsevarmuus varsalla kohonnut huomattavasti. Siellä kisakentillähän ei sitten enään tuumailla ja tamman kääntyessä kaksivuotiaaksi alkaa pikkuhiljaa se työskentely, eskari alkaa olla ohi. Rubiininpunaisia pyörittänyt n 60 kertaa joten perusasiat alkaa olla hallussa.

Only To Fly 1,5 v

Työ ja vapaa-aika

Tehnyt sen selkeän eron alusta asti vapaan ja työn välillä. Kotitallillahan tämä on ihan täydellinen draamaprinsessa, kestä lie oppinsa ammentanut tässä suhteessa ;) Riepottelee pitkin tallin käytäviä, haluaa omenansa ja diivailee koko rahan edestä. Suuttuu sekunnin välein ja leppyy seuraavaksi. Hyvänähän tätä on pidetty, miljoona suukkoa taitaa saada päivittäin ja sulattanut myös kimpan miespuolisten sydämet räpsysilmillään. Näinhän se juurikin pitää olla, vapaalla saa olla kotikissa verkkareissa, Jecca kyllä sen sitten näyttääkin, alkanut pienesti hoitamaan takaisin ja " kovan tytön" herkkä puoli kuoriutuu esille silmänräpäyksien ajan. Pieniä kapinan merkkejä aina nähtävissä, päällä pökkii niin että veri tirraa huulista. Tätä nyt sitten alkanut ottaa pois, rutistellut sitä kaulasta ja koulutuksellisesta näkökulmasta alistanut omaan tahtooni ja kitkenyt epätoivottua käytöstä hyvällä pois. Tallin hiljaisuudessa tamma painanutkin pään alas ja alkaa tuittupää tasaantumaan. Tipun askelilla tässäkin asiassa niinkuin monessa muussakin.

Työtä sen sijaan tekee täysillä, ihan eri hevonen valjastuksen jälkeen. Selkeästi nauttii tekemisestä, haluaa oppia ja on lenkkien jälkeen tyyni ja rauhallinen. Lenkeillä herkällä tuntumalla, tekee pääsääntöisesti pyydetyt asiat . Varsan kehitykseen kuuluvat kapinoinnit toki tulleet tutuiksi viimeisen vuoden aikana, mutta nehän kuuluvat asiaan. Toistaiseksi kuitenkin pysynyt käsissä vaikka meno ollut vähän hurjempaakin ajoittan. Ravitempo löytynyt ja lennkeilee nyt sen n 6 km. Täsät siis jatkellaan kohti kasivuotiskautta hyvin mielin.

Ekat kengät

Marraskuussa neitinen sai allensa ekat kengät, kuudella hokilla per kavio varustettuna. Pikku rauhoituksella hoidettiin eka kengitys ja hyvinhän se sujui. Meidän kengittäjähän laittanut aina likan jalat joten itse kengitys ei ajallisesti kestänyt kauaa. Parin päivän harjoittelun jälkeen Jecca tosiaan löysi pidon kengistä ja ravikin muuttui eteenpäin vievämmäksi- Itehän näitä kenkiä vastustin viimeiseen asti, mutta myönnettäköön että kyllä ne loistavat ovat. Muutenkin meillä loistava kengittäjä, tietää ja tuntee sekä hevosen että omistajat joten yhteistyö sujunut aina huumorilla. Tämä maailman komein pidetään jeccateamissa siis jatkosakin, Hyvin on työnsä tehnyt ja tietotaitoa  löytyy kiperiinkin kysymyksiin.

Tästä siis jatkellaan kohti vuotta 2015. Kiitos kaikille taustajoukoille, monet pulmat ratkaistu teidän avulla- niinhän se menee että parvessa on paree lentää =)

Repaleinen lokakuu

 Läpileikkausta

Sinänsä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä läpileikkaus hevosen päästä. Kovin ne on tosiaan pienet nuo aivot suhteessa muuhun päähän, vanha sanonta ( anna hevosen ajatella kun sillä on suurempi pää) pitää varmaan osittain paikkansa, se yksinkertainen tie on tosiaankin helpompi. Onko se oikea vai väärä saa ihan jokainen omissa aivoissaan arvottaa haluamallaan tavalla. Ihan vain noista mittasuhteista päätellen voisi kuitenkin mietintöjä tehdä, puhumattakaan aivojen hienoimmista toiminnoista jotka tuskin muita lukijoita kiinnostaa yhtä paljon kuin blogin kirjoittajaa. Joten lyhykäisyydessään poimintaa ihmisen aivojen rakenteesta ja toiminnasta.

" Alkukantaisimman osan ( aivorungon ) päälle kehttyivät tunnekeskukset. Tunne on aina ajatusta voimakkaampaa. Nisäkkäille kehittyi aivorunkoa ympäröivä limbinen järjestelmä joka toi tunteet aivotoimintaan. Limbinen järjestelmä mahdollistaa oppimisen ja muistin"

Näistä muutamasta sanasesta poimintoja sinne hevosen arkipäivään ja elämään. Jeccaneitihän on lokakuussa keksinyt kaikenlaista pikkukivaa. On menty kiitolaukkaa pikitiellä, filmailtu omaa kipua ja oltu draamaprinsessoja, kieltäydytty portille tulemisen, kiukuteltu tallin uudelle tammatulokkaalle ja sitä rataa.

Tamma siis osaa, valitsee kenelle kiukuttelee, ketä mielistelee jne joten kovasti olen kyllä sillä kannnalla, että ne tunteet ja ajatukset tosiaankin sieltä liskon kokoisista aivoista löytyy. Tosiaan keksi nyt sen, että on hurjan kipeä lautasten päältä. Ihan häikäilemättömästi monotti tallin seinää, kuunteli mitä sanotaan ja miten reagoidaan jos takasella paukuttaa. Varoo potkimasta ihmisen puoleisella jalalla, ei se halua ketään vahingoittaa. Tarkkana siis oltava, rajoja tämä neitinen tarvitsee. Korostaen sanaa neitinen, alkaa likka olemaan enemmän aikuisen tamman mallia kuin kakaraa. Ihan kyllä vilpittömästi sitä mieltä, että tällä kuten varmaan kaikilla tammoilla on niitä hyviä ja huonoja päivä esim ruunapoikasia enemmän. Kuten nainenkin, tämän sukupuolen edustaja hevosissakin näyttäisi olevan varsin monimutkainen ja vaikea kapistus. Kaikesta pitää vääntää ja kääntää jos siihen annetaan Jecalle mahdollisuus. Joten jos nyt sattuu, että se jalkanen tulee pipiksi niin sitten kumpikin kinttu sidotaan ettei pääse filmaamalla esittämään itseään kipeämmäksi kuin on.

Kaiken tämän härdellin keskellä tapahtunut edistystä ja positiivisia asioita. Tammalle tullut miellyttämisenhalu. Lenkillä tosiaan tekee sen mitä pyydetään ja selkeästi nauttii kehuista ja on satasella mukana toiminnassa. Ravi kulkee Jeccamaiseen tyyliin välillä ollaan jo jonkinasteisessa lennokkuudessa ja ravihevosen takaset voi jo horisontissa nähdä.

Varustekokeiluja

 Varustekokeiluja tullaan nyt sitten tekemään y-rinteremmin muodossa, katotaan miten se likkaselle passaa. Leveä rintaremmi lyhyillä liinoilla ollut nyt käytössä. Ajatuksena tämän vaihdoksen kanssa ollut, että saataisiin tuo etupää paremmin käyttöön.Katotaan miten se Jecalle passaa ja jos ei käy niin suunnitelmia muutellaan. Paljonhan meillä mietitän asioita ja vaikakin puen ajatukseni usein blondimaiseen pinkkeyteen niin kyllä siellä asiaa on pohjalla. Mitään vielä en tiedä, mutta eilinen keskustelutuokio 40 vuotta ravihevosia valmentaneen ravimiehen kanssa vahvisti omia ajatuksiani. Henkilöä en koskaan ollut tavannut kertoi, että oikein ollaan tehty ja kukaan ei koskaan ole valmis hevosten kanssa. Tyhmä on se joka niin luulee. Tämähän ollut aina oma näkemykseni, aina oppii uutta jos silmät ja mielen pitää avoimena. Tokikaan nyt en itse mitään ole sen suuremmin sooloillut, Sanni kultahan siellä taustalla aina tukemassa. Avoimuus tässä asiassa valttia, porukalla tehdään sitä ravihevosta.

Lokakuussa ollut sen 50 kertaa kärryjen edessä kaiken kaikkiaan. Sitäsuntätä nyt kokeillut itsevarmuuden kasvaessa, kenguruloikat tulleet tutuiksi ja sitä kiitolaukkaa siis harjoiteltu. Käsissä se pysyy ja vaatimustasoa nostellaan koko ajan. Nyt sitä ei saa piippuun ajaa vaan maltillisesti tehtävä asiat että pää kestää. Oma pää kestänyt nuo kaikki temppuilut, mitää kammoa tms ei mihinkään ole tullut. Ehkäpä luotan tuohon tammaseen liikaakin, mutta jos ja kun jotain sattuu niin se on sen ajan murhe.Tai no olihan se yksi notkahdus kun joutui naarasleijonakin nöyrtymään. Tamma siis pysähtyi keskelle tietä ja alkoi peruuttamaan suoraan kohti ojaa ja minä en sitten sitä ajanut eteenpäin vaan aloin piipittämään. Jouni onneksi pelasti tilanteen ja talutti neitiä hetkisen. Tämä juurikin sitä omaa kokemattomuutta ja epävarmuutta asioissa. No kyllä se sieltä tulee kilometrien myötä rutiinit omaankin tekemiseen. Appareita siis vielä tarvitaan, yksin ei nyt vielä kannata lähteä huristelemaan vaikkakin mieli tekisi.

Vuodatusta

Hiomaton timattihan tämä neiti vielä on, lyijykynän viivat vielä näkyvissä nimikyltissä. Kaksivuotiskauden häämöttäessä sitä nyt sitten sitä peruskuntoa ajamaan, rauhassa tehdään tätä projektia. Yritysen ja erehdysten kautta edetään vielä monet kerrat. Ne vastuuvalmentajapaperithan kävin Kaustiselta hakemassa. Siitä sitten kuullut sitä sun tätä keljuilua, jatkossa kukin kuskoon omaan laariinsa. Jos ei pysty tsempaamaan toista niin saa puolestani pitää mölyt mahassa. Itse sitä mieltä, että toisia pitää tukea eikä minullakaan ole mitään syytä kuunnella tuollaisia puheita, keskustelun ja palautteen pitää olla rakentavaa ja eteenpäin vievää. Näin se on aina toiminut ja tulee jatkossakin toimimaan. Huumorilla tätä jatketaan kuten ennenkin. Kuten jo sanottua oma kokemukseni on niin rajallinen, mutta innostus asiaan lienee aika lähellä sitä sataa prosenttia.Kauhean herkkähän loppujen lopuksi ja toivon ettei tätä innostuksen määrää viedä pois turhilla puheilla. Tätä meidän pikkutiimiä tsempannut eteenpäin ja hyvin ollaan tavoitteisiin päästy. Poijaat Artsi ja Jouni kehittynyt niin huimasti,tiimin miehethän meidän kahden naaraspuolisen kanssa joutuuvat painimaan ja iskut ottamaan vastaan. Hyvin kyllä selviävät ja kolmikon tietomäärä kasvaa tamman mukana, kiirusta ei ole.  Kuitenkin tuon  tamman vierellä seisty ja seistään vielä monet kerrat vesisateessa. Jouni sen kerran niin hyvin kiteyttyikin kun sateella lähdettiin ajamaan ettei sadetta edes huomaa kun ajatukset keskittyy tekemiseen ja Jeccaan.

Näihin oinasnaisen suorasanaisiin kirjotuksiin päättelen lokakuun, kohta se on joulu ja toivotaan nyt että sitä lunta saataisiin marraskuussa maahan.

Pelon hinta ja muistin eri tasot

 

Siellähän se on jo luolamaalauksissa ihminen kuvattuna saalistajana ja hevonen saaliina. Nämä primitiiviset vaistot vieläkin vuosisatojen jalostuksesta huolimatta pikku varsan aivoihin piirtyneenä halusimme sitä tai emme. Tämän asian kanssa vaan on elettävä ja pyrittävä ohjaamaan ja opastamaan Jeccaa hallitsemaan oma pelkonsa.

Aiheena pelko niin lähellä omaa sydäntä, geeniperimältäänhän tämä on kuitenkin varsin herkkä ja monimuotoinen tiensä alkupäässä oleva lapsi. Koulutuksen edetessä näitä hevosen pelkoja pyritään kohtaamaan Jecan tahdissa. Tällä hetkellä varsa haluaa ja se saa ihmetellä pelkoa aiheuttavaa tekijää, pitkässä juoksussa tästä tulee varmasti olemaan hyötyä kun nyt saa käsitellä asiat rauhassa.

Vaatimustason noustessa ihmettelyn määrä vähenee ja silloin asiat kohdataan jo paljon reippaammin. Kaksivuotias osaa jo käsitellä pelkoa aiheuttavat asiat ihan eri tasolla. Yksivuotiaan aivoihin sama tilanne aiheuttaa aivomyrskyn jonka palautumiseen menee se oma aikansa. Kaksivuotias säikähtää hieman, yksivuotias joutuu vielä miettimään. Pelkokynnystä ei siis tahallisesti ylitetä vaan käytetään mielummin siedättämistä. Tässä rakennetaan nyt Jecan elinikäistä muistia ja niitä tapoja ja toimintamalleja mitkä se tulee muistamaan koko elinikänsä.

Suurensuurta ylpeyttä tunnen Jecasta rekan meidän takana ajaessa, jarrut suhisteli ja kovaa. Oliskohan sen kokonaisen 10 m varsa kävellyt rekan ( saalistajan) edessä, pikku ravipätkän kyllä otti ( pelkoreaktio) ja hallitsi hermonsa ja kuunteli ihmistä ( laumanohjaajaa) sitä oppimisen tulosta, ihmistä kannattaa kuunnella pelkoa aiheuttavissa tilanteissa selviytyäkseen saalistajan hampaista. Laumanjohtajaksi en itseäni määrittelisi, kuitenkaan en ole enkä osaa olla hevonen joten tuo ohjaaja ehkäpä ainakin omalla kohdallani kuvaavampi.

Alla olevat lyriikat kertonee puolestaan, pienillä asioilla edetään ja tehdään sitä kokonaisuutta päivä kerrallaan. Siitä syntymästähän lähtien tätä muokattu ja ohjailtu eteenpäin, sekunnit ja niden sadasosat pilkotaan sitten pienempiin osiin käänteisesti, nyt pikku palikoista rakennetaan perustaa.

Virheitähän sitä ollaan toki paljon tehty ja tullaan tekemään jatkossakin, niistä oppii aina uutta. Yritetään kuitenkin välttää sitä, ettei vuotikas maksa meidän tekemistä virheistä liian kovaa hintaa, se euro lienee riittävä. Neuvoja ja ohjeita kysytään lähes päivittäin joten pelon hinnasta maksaminen tuskin tulee olemaan vaarana tässä tiimissä, taustajoukot toimii.


" Kiirehdi, kiirehdi ettei aivot ehtis liikaa ahdistumaan. Pelkään ,että kaikki tähtää sokeasti vaan tulevaan. Mun nuolet ei lennä sinne asti, mä heitän leivän kerrallaan. Mitä elämä tuo se tulkoon minun luo, virhemahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo. Me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa joten rauha nyt tää  maailma on vihaan kyllästynyt. Uskot kohtaloon tai et se on ihan sama kunhan ajattelet. Tää sekuntti itsensä kantakoon se on kaiken a ja o. Jos tuijotat vaan yhtä puuta voi koko metsä kadota, mut jos sä näet vain metsän et ehkä näe puuta hienointa " 

-Haloo Helsinki, vihaan kyllästynyt-


Muistin ja oppimisen edellytykset ja niiden rakentaminen

Tutkimustulosten ( lähdettä en tiiä enkä siitä suuremmin välittäkkään) hevosen muisti jaetaan lyhytkestoiseen-, pitkäkestoiseen- ja työmuistiin. Lyhykäisyydessään selitettynä juurikin niillä pienillä töillä mitä ollaan tehty ( narujen kanssa leikitty ja tehty hevosen kropan ääriviivat tutuiksi, koputeltu kavioita sen 48 ekan tunnin aikana syntymän jälkeen jne) ne pienet asiat alkavat nyt palkitsemaan, Ainahan olen nämä pukenut kivasti pinkkiin, sitä pääsee usein helpommalla olevalla astetta tyhmempi kuin onkaan ja toisaalta mitäpä se haittaa. Itsemme tehty naurunalaiseksikin useaan otteeseen, se on sitä mitä kutsutaan riittäväksi itsetunnoksi ihmispuolella. Ajatusta on vaan aina niin paljon mukana ettei niitä kaikkia kerkeä selittämään. Taidettu kuitenkin Artsin kanssa olla tuon tammasen vierellä enemmän kuin tarpeeksi. Niin palkitseva ja antoisa harrastus ja tosiaan siellä Jecan pitkäkestoisessa muistissa ei ole mitään niin suurta epämiellyttävää mörköä  kuin moni ihminen hevosilleen aiheuttaa. Taasen kerran kiittelen teitä Sanni ja Sune kun ootte meidän joskus jopa typerältä tuntuviin kysymyksiin jaksaneet  vastailla. Samanhenkisessä porukassa vaan niin mukava ja anttoisa työskennellä.

Juttu etenee siis näin: Lyhytkestoinen muisti kestää muutamasta sekuunista muutamaan tuntiin, joten jos ei hevosta esim oikaise ei toivotusta käytöksestä heti, on sitä turhaa jälkeenpäin tehdä. Lyhytkestoista muistia voidaan vahvistaa positiivisilla kokemuksilla. Lyhytkestoinen muisti tallentuu hevosen pitkäkestoiseen muistiin ja hevonen kyllä muistaa. Näiden kahden tuloksena syntyy työmuisti jota tässä nyt sitten vahvistellaan ja kasvatellaan. Varsahan tämä vielä on ja varsan ehdoilla edetään, ensi vuonna samoihin aikoihin muisti ja sen kestävyys sekä työn kesto ovat jo paljon pidempiä.

Syyskuun syklit

Lähestulkoon täydellistä kärryttelyä. Syyskuussa neitinen sen 1,3 v ja aivokapasiteetti kasvaa koko ajan. Miettii ja pohtii uusia asioita, pysähtyy  hetkeksi, hyvä niin. Vapauksia tälle suon, hyvätapainenhan se on. Lenkeillä kohdattu toisia hevosia ravuri ja ratsu. Hyvin työstää, apuja toki vielä tarvitsee. Ravi muuttunut syyskuun lopussa lennokkaammaksi, takasten potku vie  eteenpäin.Rytmit välillä miten sattuu,laukkaa välillä etupäällä - varsa opettelee. Lihaksistoltaan rento, selkä ja pää tekee  työtä löysän sekin ansioista. Itsevarmuuden kasvaessa toki esiintynyt kapinointia, kenguruloikilla edetty muutaman kerran. Napakan komennuksen ja ohjien läpäytysten jälkeen kuitenkin takaisin ruotuun ilman suurempia kohtauksia. Alkaa tekemään itse ratkaisuja, onpa kerinnyt koittamaan metsään menoakin. Rutkasti ohjaamistahan tämä vielä tarvitsee vaikka omasta mielestään osaakin kaiken ihan ite. Näinhän sitä on rakenneltu, Jecca kyllä tietää kun on tehnyt oikein ja kehonkielellään sen näyttää. Ohjissa edelleen silkkihanskat, oman näköinenhän tämä on samalla herkkä ja kovapäinen.

Ja kuten aina, tässä ollaan kaikki oppimassa. Syysmyrskyjen ja Sannin muistutuksen vuoksi palauteltu mieleen se tosiseikka, että tämän pitäisi pystyä luottamaan meihin. Kovalla tuulella ei lenkille lähdetä, olkoon aikataulut mitä vaan. Jeccahan vieroksuu tuulta, pelolla ei tätä juoksuteta. Rauhassa tehdyt asiat vievät niin paljon enemmän eteenpäin kun kiirus. Tuulispäivinä tehdään muuta, kyllä tämä kerkeää vielä tuulessa ja myrskyssäkin juosta.

Pikkuvarsojen kuolaimet vaihtuneet raviniveliin. Ohjastuntumalla mennään välillä palan matkaa. Käyttäsin mieluusti sanaa ohjasapu tai ohjastuki. Punaiset ohjat siis tosi pitkät, annan paljon tehdä itse työtä. Vaaranahan tässä toki se, että nopeaan ohjasapuun en silloin pysty. Harjoiteltu myös tuntumaa, jaksaa työstää hetken jonka jälkeen väsähtää. Väsähtämisellä tarkoitan nyt tuota henkistä puolta, fysiikaltaan jaksaa sen 5 km kävely/ hölkkälenkin helposti mennä. Onpa nyt hankala pukea sanoiksi mitä tarkoitan, perimmäisenä ajatuksena ehkä kuitenkin se että mennään hevosen ehdoilla ja fiiliksillä. Turhan tarkkaa käsikirjoitusta on turha kirjoitella, kunhan muistetaan pääosan esittäjän nimi. Kaikkihan tässä ollaan tätä varsaa kouluttamassa, tosin se taitaa myös kouluttaa meitä.

 Lenkin jälkeen Jecca rauhallinen, jalat tarkistetaan yleensä karsinassa, likkanen rouskuttaa heiniä. Asioita siis tehdään oikein kun pystyy rauhoittumaan, kierrokset nollaantuu sen mellaveden ja iltaruuan jälkeen. Ei hikoile turhaan eikä mitenkään puhaltele tai käyttäydy rauhattomasti. Tasapainoiselta tammanplantulta siis vaikuttaa. Myötätuulessa siis edetty syyskuu, tästä jatkellaan lokakuuhun vaatimustasoa astetta nostellen.

Elokuun etappi

 Elokuun tavoitteeksi oltiin asetettu, että varsa kulkee kärryjen edessä ja sen se kyllä tekee. Tutusteltu ollaan elämän kulkuun ja tulevaan lenkkipolkuun huolella. Pohjatyöt on tehty kunnolla ja sen kyllä huomaa varsan käytöksestä. Kärryjen edessä on niin kuulolla, herkkä on suustaan ja kuuntelee ääniohjausta. Ääniohjauksessa  toimii myös ennakoivasti, juurikin niin kuin ollaan varsa koulittu ennakoivaan ohjaukseen. Mietitty näitä Artsin kanssa tosiaankin monet kerrat ja sitä mukaan ollaan koulutuksesa edetty kun omasta mielestä on oikealta tuntunut. Ohjat edelleen tosi löysät, kohta aloitellaan sitä oikeaa ohjastuntumaa kunhan päästään asioissa eteenpäin. Matkan varrella oppinut myös sen, että turha sitä on kiirehtiä, varsa kyllä sitten hoksaa asiat kun sen pää on siihen valmis. Nyt 1,2 v vanhana tuntuisi olevan vastaanottavaisessa iässä, ymmärtää pyydetyt asiat huomattavasti nopeammalla tempolla kuin aiemmin. Ei ne ravimiehet turhaa näitä vuotikkaina opeta ajolle, aika on kyllä nyt sopiva ainakin tälle tammalle.

Only To Fly nyt sen 1,2 v  ja alkaa näyttämään jo hevoselta. Moottori alkaa hurramaan enenevässä määrin, tuskin maltan odottaa että noihin rimpuloihin sadaan poweria. Pohjat on hyvät mistä rakennella ja tammanen on muutenkin sutjakassa kuosissa. Luonteeltaan niin mieluinen tamma, onpa tuo jopa oppinut vähäsen edes hölläämään ja ottamaan hellyyttä vastaan. Edelleenkin luotan siihen afrikkalaiseen sananlaskuun " lapsi jota on pidetty sylissä lähtee sieltä pois" suomennettuna jotensakkin niin, että kun tätä on pidetty hyvänä niin luottaa ja uskaltaa myös osoitella mieltään ja kujeilla. Ihan oikeesti se on paljon parempi tuollanen pieni kapina kun kuollut hevonen. Päävehkeitä laittaessa painaa päänsä alas ja omasta mielestäni meinaa paeta omaan maailmaansa, Sanni kyllä vakuutellut että huoleni on turhaa.... herätelly kuitenkin Jeccaa sieltä omasta maailmastaan ja alkaa olemaan jo aika reippaana päävehkeiden laiton jälkeenkin. eihän sitä kaikkia hevosen aivoituksia voi tietää, mutta jos se tuntuu musta pahalle niin jatkossakin likkasen sieltä herättelen.Niin takaraivossa tuo Jecan pötköttely kärryjen edessä, ei se sitä kettuillakseen tehnyt kun raasu säikähti liikaa. Muuten valjastuksesta selviytyy hienosti, on oma itsensä ja aina hapan. Kiva kattoa miten tämä tästä etenee. 


Asiasta seuraavaan, kavioissakin alkaa olemaan hevosen mallia. Meidän maailman komein kengittäjä huolehtii ne kyllä todella hyvin. Katsottu ja vuoltu säännöllisin väliajoin. Edelleenkin minä en niihin liiemmälti puutu, jätän tämän ammatti-ihmiselle. Kaviot nostaa kengittäjälle hyvin, pientä painonsiirtoa lukuunottamatta. Se on vaan ilo katsella kun ihminen osaa asiansa enkä niitä nyt itse liikoja nostele. Jeccahan jysäytti jalat tiukasti maahan huomattuaan, etten niitä jaksa kannatella. Parempi antaa miesten tehdä sen mihin itse en kykene. Artsihan ne sitten päivittäin nostelee kun kerran jaksaa ja kengittäjän ohjeiden mukaan ollaan  asiat treenattu. Odotan sitä päivää kun noihin kavioihin laitellaan ekat kengät. Nyt kun aletaan ajelemaan, niin saapi niitä sovitella sitten kun se on ajankohtaista. 

"The pink coat
She put on when it was cold
The pink coat
That was hung up when she was home
The pink coat
That kept her warm"

Helteinen heinäkuu

Kolean kesäkuun jälkeen saapui älykuuma heinäkuu paarmoineen kaikkineen. Niitä pörrääviä vihulaisia sitten riittääkin vaikka ulkomaille veisi, päivällä paarmat ja iltasella hyttyset. Töissäkin pitäis jossain välissä käydä joten yötreenaaminen ei tule meidän kohdalla kysymykseen. Vihreää sen sijaan riittää, massu pullollaan likka nautiskelee yövuoroista. Hevoset siis olleet koko heinäkuun sisällä päivät ja yöt ulkona. Hyvin massukin kesti uuden laitumen vitamiinpommit, parin päivän murinan jälkeen tasoittui.

 Jeccaneiti saapi nyt sitten naatiskella ansaitusta kesälomastaan, töitä kuitenkin jotuu tekemään trooppisesta ilmastosta ja kolmenkympin helteestä huolimatta niissä rajoissa minkä jaksaminen antaa periksi. Koitettu tuota ohjasajoa nyt muutaman kerran, paarmat kiusanneet tosissaan. Sitkeesti tyttö kuitenkin jaksaa harjoitella, tekee pyydetyn työn. Pakkohan se on kun kerran lähtee niin pieni rundi pyörähtää, periks ei saa antaa ja Jecalle kyllä niin suuri hymiö tarrakirjaan. Alkaa luottamaan ja kunnioittamaan yhä enenevässä määrin. Tästä esimerkkinä voitanee pitää noita jännittäviä kohtia, Artsi antaa tarvittaessa apuja ja ihmisen jalanjälkiä kulkee ihan mihin vain. Huomaa, että varsan pää kehittynyt huimaa vauhtia, muistaa opitut asiat ja lenkkiä illan tunteina ja hyttysmyrkyn voimin pidennelty pikkuhiljaa. Tässähän nyt ei tosiaankaan ole kyse kilometrimäärästä vaan ainoastaan siitä, että Jecan on helpompi sitten kärryn kanssa kulkea tuttu ja turvallinen reitti.Hieno tamma sitä on kasvamassa Sokojalla.

Porkkanatottista haroiteltu jonkin verran. Tätä pitäis tieten ottaa ja treenata enemmänkin, tahtoo olla että meinaa välillä nuoruuden innostuksissa Jeccaneidiltä unohtua ne ihmisen näkymättömät suojarajat. Pikkulikkahan tämä vielä on, että eihän nyt ihan kaikkea voi neitiltä vaatiakkaan vielä, hienosti pelittää eikä kellekkään pahaa tee tempperamenttisesta luonteestaan huolimatta. Perustottiksen, peruutukset jne hallitsee ihan kympin arvoisesti, jos ei nyt satu änkyräpäällä olemaan. Kevyille avuillehan tämä on opetettu, ei tartte koko voimalla pyytää väistämään. Vastareaktiota jos haluaa niin toki niinkin voi tehdä, mutta Jecca voittaa sen köydenvedon varmasti.

Treenivaljaat nyt sitten olleet naulassa kesäkuuta enemmän. Palaillaan helteiden jälkeen enemmälti näiden pariin. Toisaalta vaatinut omalta päältä jonkinlaista suhtautumista asiaan, tallin paarmattomuudessa sitten nosteltu kavioita ja rapsittu. Kengittäjältä saatiin positiivista palautetta, Jecca käyttäytyy vuolujen ajan hyvin. Asiaa kolikon toiselta puolelta ajateltuna, ohjasajettu niin paljon likkaa että pikku breikki ei liene ollenkaan pahasta.

Paarmanpollukat eivät pääse tähän kulkuvälineeseen laisinkaan. Sannin ja Sunen telitraileri takaa pehmeät kyydit pienille kulkijoille. Meteliä kopissa kyllä riittää, unohdettiin sitten ne korvat peittää. Ehkäpä se oli onni onnettomuudessa, vähemmän muistettavaa tulevilla ravireissuilla ja pakkoko se on jos ei taho. Ite sitä mieltä, että vaikka tulpat ottaa enimmät äänet pois niin kehoon tulevat äänet moninkertaistuvat, että jos ja mikäli vaan voin ja pystyn Jecan siitä hermostumatta pitää korvat luomuna niin ne pidän. Tilanne nyt tällä hetkellä tämä, peitellään jos tarve vaatii. Joo mutta tosiaan kumpikin varsa teki strömsö suorituksen, menivät sisälle ja ulos ja käyttäytyivät liikkuvassa trailerissa hyvin. Treenithän aloitelttiin varovasti mellaveden voimin, seuraavaksi luukut kiinni ja viidennellä kerralla Volvon kone hurruttamaan. Sanni, joka osaa vinkkaa vetää vei meidät kylätalolle ja takas. Sirpa oli Lillin tukena ja minä toimin meidän likan kanssa. Nappisuoritus siis, onnistumsen riemua kaikin puolin.

Elokuussa jatkellaan samoilla linjoilla, helteet nyt toivottavasti hellittää. Tavoitteena viedä tuleva vermolainen tutustumaan Heimarin ravirataan nyt aluksi, jostainhan se on aloitettava kisarinkiin tutustuminen.

Raviratas pyörii

Run You Close, Arto Korkia-Aho, Nikulan ravirata 5.7.2014

 Jos joskus voi olla omastaan ylpeä, niin tämä on se hetki. Tuossa mietiskelin, että n 3 vuotta sitten tämä minun ukkoni pelkäsi hevosta ja sanoi ettei kyllä niihin koske. Nojaili veisateessa sähkölankaan, vaikka hevoset kovasti yrittivät varoitella että älä hyvä ihminen nyt sihen nojaa. Tällihän siitä tärähti ja tais sekä neli- että kaksijalkainen säikähtää.

Vuonna 2014 Artsi osaa lukea hevosen varoitukset, tulkita elekielen. Eteenpäin on siis kuningas Artturi mennyt.

Sattumusten ja onnenkantamoisten jälkeen ollaan nyt tässä. Brave Pommak avasi oven koirakouluttajalle hevosten maailmaan. Suuren opettajan kärryillä sen 1,5 vuotta, kunnes tuli aika jättää opetusmestarille jäähyväiset. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut niin tämän hevosen muistoa kunniotetaan meidän perheessä. Jättihän Pomsu jälkensä sydämeen joka ei koskaan sieltä katoa sekä Lotta pienen kädenjälkensä sieluuni, nämä kaksi kulkevat aina rinnallani.

 Ajalle ei kuitenkaan annettu parempaa tekemistä vaan eteenpäin kohti omaa unelmaa.

Tänä päivänä ratasta pyörittää opettajatar Run You Close. Helmikuussa aloiteltu tämän tamman ajot, pienten vaikeuksien jälkeen yhteistyö alkaa sujumaan. Kovastihan siinä on opeteltavaa sekä kuskille, että hevoselle. Minä kouluttajana olen armoton ja vaadin Artsilta paljon. Rauhallisuus on pidettävä, se on kuitenkin hevosen kanssa kaiken a ja o. Pitkä ptruuuuuuu ei ole ollenkaan liioiteltua. Ohjastuntuma on pidettävä hellin käsin, omat kädet ei vaan kertakaikkiaan riitä kovinkaan pitkään ohjille painavan hevosen pitämiseen. Sen lisäksi, että Sylvin kanssa saadaan arvokasta ajo-opetusta niin tulevaisuudessahan nämä opit sitten siirtyvät Jecan ohjiin. Turhaa sitä on repiä ja kiskoa, hellyydellä ja molempien osapuolten arvostuksella pääsee paljon parempiin tuloksiin.

Niin ja voisihan sitä näin hoitajan näkökulmasta pitää tuota jäkättävää vaimoa vain ja ainoastaan provosoijan roolissa. Voihan siellä kisakentilläkin olla kuskeilla omat näkemyksensä ja hermot on silloinkin oltava kunnossa. Kaikenkaikkiaan Artsi edistynyt huimasti, poissa on kaikki arkominen ja epävarmuus.

Run You Close " Sylvi"

Tamma Sylvi katoksessa odottamassa radalle pääsyä. Miten hyvä harjoitella ja opetella asioita rauhallisen ja varman hevosen kanssa. Sanni ja Sune viereisellä valjastuspaikalla Sylvin varsan Sofin kanssa joten apuverkosto tarvittaessa metrin päässä. Kahdestaan me kuitenkin tämä laiteltiin valmiiksi, jotain siis opittu.
Seuraavalla kerralla tarkoituksena, että minä autan vain ja ainoastaan irti päästämisessä ja peruuttamisessa takaisin katokseen.

Seuraavana päivänä käytiin palautuslenkillä metsässä nauttimassa. Tämä on kyllä niin elämäntapa meille kummallekkin, hiekkaa hampaissa ja joka puolella ja kumpikin niin hymyssäsuin. Vaikka ollaan kotona italialaispari ja voin kertoa, että kiivassanainen mielipteidenvaihto kuuluu kylille asti. Jotenkin nämä upeat eläimet saavat jopa meidät rauhoittumaan, yhteinen harrastushan tämä on.

Jotenkin niin kiva seurata tuota Sylvin käytöksen muuttumista, alussahan tamma oli niin tulta ja tappuraa. Ei siihen niin mieli tehnyt karsinaan mennä moikkamaan, hampailla uhkaili ja kalisteli. Tänä päivänä on aivan sulaa vahaa, onhan sen kanssa vietetty aikaa ja tutusteltu. Tallin matriarkkahan tämä on ja on äärettömän mustasukkainen omistaan, napsuttelee kun Jeccaa hoidellaan. Hyvä niin, suhteet on siis kunnossa.

Hyvillä mielin siis jatkellaan upeassa porukassa, oppimassahan tässä ollaan.

Rubiininpunaisten ja totuuden edessä

 Kesäkuussa ohjasajettu ahkerasti. Suunnitellusti siirryttiin yhteen appariin ja siitä ihan yksin ajamaan varsaa. Annan tämän tutkia maailmaa, rauhassa saa katsella ja löysin ohjin tosiaan edetään nämä lepokohdat vaikkakin töissä on koko ajan. Kuitenkin tuon tallipihan saa rauhassa mennä on tämäkin tie pienelle vielä pitkä. Eikä tosiaan montaa hetkeä hiljaa ole pikku pää, paljon kyselemistä ja paljon nähtävää. Ite oppinut hiljentymään varsan taakse, kesäilloissa fiilistelään . Alettu pikkuhiljaa myös tekemään tilanteita joissa varsa voi säikähtää ( koluteltu peltejä ja potkin hiekkaa kintereisiin) nyt ilman kärryjä hyvä katsoa ne reaktiot. Pikku spurtin näyttäisi ottava säikähdettyään. Apuja tarvitsee vielä apparilta ongelmakohtiin, tämäkin vähentynyt huomattavasti varsan itseluottamuksen kasvaessa. Rutiinit ovat tuoneet tulosta, Jecca kävelee pää rentona, korvat kuunteluasennossa.

 Kärryt siirrettiin pellolle ja siinä valjastettiin Jecca. Tämä on nyt sitten kärryajelu 4, viime kerrallahan varsa meni aivan lukkoon.... itseäni jännitti niin paljon, että tuli sitten kimmahdeltua taasen Jounille. Tämä aivan täysin tarpeetonta, mutta eiköhän nuo pojat kestä treenarin tunnekouhut. Turhaa sitä on peitelläkkään niitä, varsa kyllä huomaa jokaisen liikkeen.

Kärryjen edessä tyttörukka tärisi, jäi siitä viime kerrasta tosiaan arvet pienen hevosen mieleen. Ensin ajoin varovasti eteenpäin, tämä ei kuitenkaan tuottanut tulosta vaan varsa tärisi entistä enemmän. Tein siis siten kuinka sydän sanoi, täydelinen hiljaisuus ja annettiin varsan itse päättää oma tahtinsa. Niin hyvä Sannin luotsaamana edetä, antaa tehdä itsenäisiä päätöksiä. Kunnioitukseni tätä pitkänlinjan ravi-ihmistä kohtaan kasvanut matkan varrella, hiljausuus ei ole aina pahasta. Tuon tunnelman kun olisi voinut säilöä, kaikki niin rauhallisia ja odottavaisia. Pienen hetken jälkeen Jecca valpastui, nosti korvansa pystyyn ja lähti liikkeelle.

 Myös pojat kehittynyt tämän varsan mukana, pitkillä liinoila varmitamassa. Kiire ei ole mihinkään ja kaikilla se ymmärrys mitä varsalta nyt haetaan. Turvallisin mielin voin tuossa punaisilla istua, apu on lähellä.

 Niitä hevosmiestaitoja... Sanni kulki Jecan edellä alussa, jättäytyi sitten lapojen kohdalle ja siitä varsan taakse kunnes varsa kulki itsenäisesti pellon ympäri.

 Meidän loistava varikkotiimi. Porukassa aina mukana tekemässä useampi ihminen. Sanni ja Sune auttaneet koko matkan aikana ja jatkossakin tarvitaan vielä paljon apua, alussahan tässä tosiaankin ollaan.

Niin ja sitten niihin vauhdikkaampiin harjoituksiin ostettiin Jecalle hiittikärryt. Startin Springtails kärryt mellevillä ilmajousillaan ovat nyt sitten jeccateamin käytössä. Nämä kyllä varmana säästävät selkää, kilometrejähän sitten tulee enemmältikkin kun tuolle varsalle aletaan fysiikkaa ajamaan. Nyt jatkosuunnitelmina kävellä tuleva kärryttelymatka niin usein, että Jecca sen voi luottavaisesti kulkea ja sen jälkeen kärryt perään. Päätä tässä nyt tehdään hevoselle, fyysistä kuntoa harjoitellaan vasta paljon myöhemmin.

Työtä ja lepoa, työssä lepoa

 Jecca ei nyt sitten lähde vuotikkaana laitumelle, sen sijaan pääsee uudelle laitumelle tallin pihaan. Tästä puolesta ja vastaan mielipiteitä, mutta niinhän se on jokaisen tehtävä mikä parhaalta tuntuu. Saapi tuo liikkua suuressa tarhassaan ja syödä vihreää, maasto on vaihtelevaa ja sitä tilaa on tosiaankin on. Niin hauska seurata näiden pikkuisten koheltamista, raviaskeleet ja kaikki muutkin askellajit vielä niin hakusessa. Kyllä se sieltä tempokin löytyy, nyt mennään iloisesti vaikkapa etusilla laukkaa ja takasilla ravia. Kakarahan tämä on ja saapi tuo vapaa-aikanaan vaikka vetää voltin jos niin haluaa.

Vihreä sekä päiväpuuron lisääminen ( Breeder 1 l) on saanut massun pyöristymään, kasvaa niin kohisten, että tarvitsee energiaa valtavat määrät. Nyt ruokanan menee Speedex, kaura ja Breeder yht 5 l ja Greenline sekä öljy. Vihreä tekee tehtävänsä, siinä on kaloreita ja vitamiineja. Neiti siis hyvässä kunnossa, karva kiiltää ja kimaltelee.

Tämän hetkiset tärkeimmät työvälineeni, ne punaiset ohjat. Kuolaimina käytetään nahkapäällysteisiä raviniveliä, leukalenkkiä ja sekkiä. Sekki on tosi löysällä, en halua että tämä kinnaa päänsä pilviin vaan käyttää etuosaa ja sitä kaulaansa rennosti. Näillä varusteilla ollaan nyt sitten edetty ja näyttäisi olevan riittävä.

Omien taitojen kehittyessä ja ylimääräisen jännittyneisyyden kadottua olen pikku hiljaa alkanut ymmärtämään levon merkityksen myös työssä. Löysillä ohjilla edetään, kuunnellaan ja katsellaan rauhassa pelottavat tai ihmetystä aiheuttavat asiat matkalla. Jotenkin niin takaraivossa tuo Jecan patsastelu ,että olen sitä turhankin pontevasti ajanut eteenpäin ja pitänyt liikkeessä. Nyt uskaltautunut fiilistelyyn, samaan aikaan on hevonen siinä edessä rentoutunut. 

Palkkana käytän edelleen löysiä ohjia.Tuntumalla mennään vaan ja ainoastaan ne työkohdat, muuten saa neiti rauhassa miettiä ja sisäistää asioita.Tipun askelilla eteenpäin, oppimassahan tässä kaikki ollaan.

Nyt siis edetään yhdellä apparilla, Artsi tuossa mun vieressä kävelee ja Jecca tekee itsenäistä työtä entistä enemmän. Sune ollut meidän mukana tukena ja turvana, ilo työskennellä kun apu on lähellä. Niin hyvä fiilis kun on tämä tukiverkosto takana. Sanni siinä meitä ohjaa matkan varrella, antaa kuitenkin itse oivaltaa ja joudutaan ite pähkäilemään ratkaisut. Niinhän se nimenomaan menee, on todellakin tiedettävä miksi hauki on kala. 

                                    

Jecca 1 v

Neiti nyt siis vuotikas, vauhdikas vuosi takana ja paljon on opittu ja menty eteenpäin. Herkkä tammahan tämä on , tarkkana on tuon pään kanssa oltava. Kokonaisuushan se hevonen on ja ravihevosen pää ratkaisee niin paljon radoilla. Päätä rakenneltu nyt tämä lilliputvaihe, fysiikkaa aletaan sitten rakentamaan vähän myöhemmin. Kiirus ei ole .

Kevät 2014, ekaluokkalainen

 Kovasti tätä neitiä on kuljeteltu pelloilla ja sen kanssa tutustuttu maailman menoihin. Ohjasajoa ja kävelyä harjoiteltu moneen otteeseen, pelloilla ja tiellä kävelty kohdattu se harrikkakin ja olihan siinä hepokatti tiellä poikittain. Hienosti kuitenkin selvitty tilanteesta kuin tilanteesta, tiimissä alkaa olemaan kokemusta enenevässä määrin. Hienoa kattoa poikien kehittymistä ja tilanteiden kohtaamista. Hyvä kun tuo meidän pikkuneiti välillä vikuroi ja temppuilee, siinähän sitä nimenomaan oppii hallitsemaan tilanteet.

 Punaista päälle ja Arin kanssa kävelemään, alkaa näyttämään jo melkein oikealta ravurilta

 Tässä kuvassa nyt näkee hyvin sen miten ohjasajossa ollaan menty vikaan. Apparit kulkee edessä ja ohjeistus tulee sitten myös sieltä eikä suinkaan ohjaajalta. Niin että ekallaluokalla tässä tosiaankin ollaan, kukaanhan ei ole koskaan ikuna varsaa opettanut ajolle. Virheistä kuitenkin opitaan ja etsitään niitä vaihtoehtoisia menetelmiä. Tukitverkostostamme Sanni on aina apuna ja neuvoo tarvittaessa. Antaa kuitenkin itselle mahdollisuuden ratkaista ja miettiä tilanteita. Itehän sitä on opittava ja oivallettava, muuten homma ei etene mihinkään.

 Päävehkeet päähän ja menoksi. Ihmeen hyvin antaa ne laittaa ja käyttäytyy muutenkin rauhallisesti valjastuksessa. Tämäkin pitää varsalle opettaa alusta asti oikein ettei sitten tule aikusena niitä ongelmia.Meillä edetään leukalenkki, pehmeät kuolaimet linjalla. Sekki ja potkuremmi ovat varusteina turvallisuuden takia. Katsotaan onko nämä riittävät varusteet, niitä sitten lisäillään tai poistetaan tarpeen mukaan.

Sitten se surullisen kuuluisa pötköttely =( Tamma vaan jotenkin lyhistyi kolmannella ajokertayrityksellä, meni omiin maailmoihinsa. Jeccateamin tekemä virhe tässä oli se ettei ohjasajoa oltu vieläkään kunnolla opetettu ja Jecca meni lukkoon. Remmejä siinä jouduttiin katkomaan ja valjastamaan varsa uudestaan tuossa samassa paikassa. Omat tunteet ja tuntemukset oli lujilla tuossa, varsalta vaadittiin sellaista mitä se ei vielä osannut. Jatkossa sitten pidänkin pääni kuninkaitten kanssa, maltti on kuitenkin valttia ja se via dolorosakin vielä kuljetaan ihan ilman työntöapua.

Nyt kun Jeccateam siirtynyt eskarista ekalle luokalle pitänee miettiä ja pohtia jatkoja. Seuraavaksi alkanee sitten "kisakalenterin" suunnittelu pitkällä tähtäyksellä, vaikka neiti vielä edes niitä rubiininpunaisia vedäkkään. Nopeasti se vaan on myös ensi kesä ja silloinhan Only To Fly voi olla jo siellä opparissa jos kaikki menee hyvin.

Nyt vaan tämä vuotikaskesä chillailua ja pientä treeniä, syssyllä aloitellaan sitten tositoimet =)

Opettajattaren suuri sydän

 Sylvi valmistautumassa kärryttelyyn, pienesti meinaa tamma sieraimista puhaltaa. Tämän hevosen kanssa voi  opetella niitä pieniä muutoksia ja vinkkejä hevosen kehonkielessä kukin niin halutessaan. Sylvillä silmien lisäksi turvan ja sierainten asennosta ja muodosta voi päätellä niin paljon. Epävarmuutta tuntiessaan tamma ei juurikaan liikahda muualta kuin tuosta turvasta. Niin mielenkiintoista, pitää vain osata herkistyä kuuntelemaan ja antaa ajan pysähtyä - sitähän se on. Sitkeästi se jaksaa meitä opettaa, vaikkakin usein on hevosesta nähtävissä ilme " että mitähän nyt taas", mitään ei kuitenkaan tehdä sellaista mistä tämä tamma ei selviäisi ja siitä  tykkäisi, hevosen ehdoilla edetään aina. Suurensuuret omenathan se saa joka kerta palkakseen ja ne Jeccateamin rapsit ja kehut. Niin ja jos tätä hevosta joku luulee " helpoksi" niin voin kertoa arvailun menevän todellakin sinne metsän puolelle. Onhan se lämminverinen tamma, tuittuisuutta löytyy tarvittaessa :) Itse vaan niin tykkään näiden lämpöisten kanssa puuhastella, koneet kuumenee hyvinkin nopeasti, mutta rauhoittuminenkin tapahtuu suht samalla temmolla. Itestähän se on suurimmaksi osaksi kiinni miten hevonen suhtautuu ja reagoi.

Jeccateam nyt tulee sitten jatkossa kärrejä laittelemaan useammin tämän upean tamman taakse. Tämä on nyt meille Sannin ja Sunen toimesta annettu ajo-opetukseen ja tätä kyllä kannattaa hyödyntää. Vaikkakin tamma on perusvarma ja hyvä ajettava, tulee niitä tilanteita mistä on vain selvittävä. Hevonen on kuitenkin eläin eikä sitä pomminvarmaa taida aikuisten oikeasti olla olemassakaan. Tuossa eilen Artsin ja Sannin kanssa puheltiinkin jatkoista. Nyt  pohjalle kilometrejä ja sitten ajankohdan ollessa oikea lähetään raviskalle Sylvin kanssa. Tämän asian kanssa ei nyt sitten kiirehditä.

Väliarviota Artsin kehittymisestä. Hiittisuoralla tamma mielellään vaihtaisi tempoa astetta kovemmalle, muttei sitä saa tehdä vaan ohjeistus tulee pikkuhiljaa todellakin sieltä ohjien toisesta päästä. Hyvä niin, Sylvin käytöksessä nähtävissä selkeää rauhoittumista.onhan sen hyvä olla ja juosta, näinhän se toimii. Ekoilla kerroilla tamma reppana oli hiestä märkänä, ei suinkaan fyysisen kuormittavuuden vuoksi vaan henkisen. Nyt askel ihan eri luokkaa, tamma rento ja fiilistelee meidän kanssa. Ohjat pidetään käynnissä löysällä, muistetaan se hevosen palkkaus. Tämä on sitä hevosen lukutaitoa ja kokonaisvaltaista ajamista, ei se riitä että siellä kärryillä vaan retkottaa. Kuitenkin tämäkin lenkki oli pituudeltaan sen n 10 km ja hevonen nautti selkeästi tekemisestä, korvat pystyssä kuuntelee ja katselee. Itse yritän nyt apparina pitää suukkua kiinni enemmän ja enemmän, vastuu tekemisestä siirtynee pikkuhiljaa Artsille. Ongelmanratkaisutaidot alkavat hioutumaan.

Nyt sitten kesän mittaan ajokilometrejä alle, kiire on vain tekosyy. Aikaa löytyy jos haluaa sitä löytyvän. Niin ja sitten tuo kuninkaista toinenkin niin halutessaan voipi lähteä ohjastuntumaa hakemaan. Syksyllä se on sitten Jecan kanssa kovaa menoa ja kokemusta tarvitaan itse kukin.

Nassutusten

Jecca 9 kk

 Jeccaneiti sen vajaa 1vee ja alkaa olla uhmaikä päällä. Tarvitsee nyt niitä rajoja ja johdonmukaisuutta. Tosiasioiden edessä seisty tamman voimien sekä älykkyyden kasvaessa. Sepä ei enään olekkaan aivan kuutamolla vaan osaa ratkaista ongelmia itsenäisesti sekä kykenee suunnitelmalliseen toimintaan vaikkakaan tähän ei pitäisi kirjatiedon mukaan hevoslapsen pystya. Täydellisenä esimerkkinä voitaisiin käyttää tuota oman tilan hallintaa, käänsi takapään kuninkaita kohti joka ei ole sallittavaa. Lisäksi osaa ennakoida tilanteita ja asioita entistä enemmän ja yrittää nyt sitten Jeccateamia juoksuttaa oman halunsa mukaan. Jos nyt kuitenkin pidättäydyttäisiin siinä, että se ohjeistus tulee sieltä riimunnarun toisesta päästä.

 Ohjasajoa ollaan nyt harjoiteltu, pikkusen meinaa neiti olla kovapäinen, haluaisi itse johtaa laumaa ja kaaoksen aineksia sekoitella. Pikkuhiljaa kuitenkin tottunut ajatukseen ja ajoittain jopa tykännyt tekemisestä. Pieniä pätkiä nyt menty tallin pihassa ja harjoiteltu siinä samalla tiimin yhteistyötä. Alkaapi tämäkin toimimaan, Jeccateamin etuna voidaan pitää sitä avoimuutta ja asioista keskustelua.

 Työn vastapainoksi kävelyä ja fiilistelyä, kakarahan tämä vielä on.Vaikkakin Jecca on pikkuravuri niin psyykkisen hyvinvoinnin kannalta nämä harjoitteet erityisen tärkeitä. Koulutuksellisesta näkökulmasta katsottaessa tutustutaan tulevaan lenkkirataan sekä harjoitellaan samalla sitä luottamusta. Tie oli tässä niin liukas, että kengättömät kaviot lipsui kunnolla. Kuitenkin se olin minä joka neitin pyöräytti takaisin tallin pihaan ilman minkäänlaista sähläystä. Pitkällä liinalla Jecca pystyy tekemään osittain omia päätöksiä sekä tasapainottelemaan epätasaisella alustalla. Johdon on kuitenkin oltava siellä narun toisessa päässä.

 Ja sitten sitä työtä.... Nikke kävi pitämässä Artsille kengityksen alkeiskurssin, Sylvi toimi uskollisena opettajattarena. Kokeneen tamman kanssa meidän etuoikeus harjoitella. Jeccateamissa nyt siis yksi joka osaa hätätapauksessa näppästä likalle kengän jalkaan. Vuolut ja muun kengityksen huolehtii sitten ammatti-ihminen. Mielenkiintoinen matka siis tulossa tämänkin suhteen, jätän kiltisti tämän osa-alueen Artsille.

 Sitä pitoa talvella, hokit alle ja menoksi. Pojat nämä aina tarkistaneet Sylviltä ennen ja jälkeen lenkin. Hyvä niin, turvallisuus ennenkaikkea. Kassotaan millaisiin kengitysratkaisuihin sitten Jecan kanssa päädytään. Tällä hetkellä kaviot ja niiden asennot ok, Nikke niitä säännöllisesti katsonut ja ohjannut Jeccateamia.

 Tätähän se on meidän tiimin toiminta. Nassutusten ollaan monien asioiden edessä, kuuntelemisen jaloa taitoa oppien. Niinkuin on metsässäkin monia polkuja, on meillä kaikilla oma tapamme ohjata Jeccaa.

Yksi meidän tallin suurista pesoonista Sirpa ohjannut Artstia ymmärtämään juurikin metsän hiljaisuudessa kuuluvat vivahteet. Opettajana Sirpan lisäksi toiminut Kassu joka omalla rauhallisuudellaan mahdollistaa yksityiskohtien hiomisen. Tämän kaksikon työskentelyä ilo seurata, tekemisen ilo ja tunteet niin nähtävissä.

 Tiimin kolmaskin ohjaaja ollut keväällä oppikoulussa. Sylvin ratasta kävi Jouni pyörittämässä ja opettelemassa ajon perusasioita. Tässä vaiheessahan opitaan ne alkeet, hienosäätöön on vielä matkaa.Ekalla lenkillä opeteltiin katsomaan hevosen kehonkieltä, ennakoimaan ympäristön tekijöitä ja toiminaan oman osaamisensa rajoissa.

Hiljentyminen asioiden edessä auttaa usein ymmärtämään päämäärän ja suunnan mihin ollaan menossa. Jeccateam kävi Jessican ja Aten opissa maastakäsinohjauksessa. Tärkeintä ei todellakaan ole ne temput ja kuviot vaan se, että hevosella ja ihmisellä on hyvä olla. Jokainen meistä on persoona ja tekee työtä omalla tyylillään, Jeccaa on turha yrittää huijata. Hevosen kanssa on lupa itkeä ja nauraa- olemalla rehellinen itselleen päästään loistaviin lopputuloksiin.

Sylvi

Tuosta ajo-opetuksesta .... siitä kuitenkin jo jonkin aikaa kun on viimeksi ajanut. Miettinyt ja pohtinut sekä saanutkin jo kaksi ajettavaa, jotka eivät nyt sitten siihen tehtävään soveltuneetkaan. Helmikuun puolessa välissä löytyi nyt sitten Jeccateamiin opettajatar. Keulahevosena meillä toimii Sylvi nti joka kokeneena tammana osaa ravin sekä perus- että jatkokurssit. Sanni ajatellut meidän parasta ja Sylville laiteltiinkin kengät ja käytiin tänään sillä ekaa kertaa Jounin kanssa kurvailemassa. Kovin on herkkä tamma suustaan, niillä silkkihanskoilla siis ajettava. Sopii niin hyvin omaan ajotyyliin ja ajatteluun, mitä pienemmillä avuilla päästään etenemään sitä kevyempää se on ja kerkeää havainnoimaan muutakin. Sitä hevosen elekieltä, mitä hevonen kertoo ja niin edelleen. Muutaman kerran kun kurvaillaan niin pääsee korkkifamilyn poijaatkin tykittelemään tammalla. Kepiästi askel kulkee 2001 syntyneellä entisellä kilpurilla. Kuuliainen, nöyrä hevonen joka kuuntelee. Jeccatamin etuna voidaan pitää myös sitä, että tätä paljon rapsittu ja tutusteltu etukäteen, onhan tuo jo meidän kuvioihin ja juttuihin tottunut.




Väistämättä mieleni kuitenkin hiipii kaikkeen tulevaan, voi kuinka paljon meidän eskarilaisella on vielä opittavaa ja opeteltavaa. Tuossa Sylvillä kääntyessä palauttelin mieleeni ravihevosen pennillä kääntymisen taidon, sekin meidän pitänee kakaralle opettaa. Mielenkiintoinen ajanjakso siis alkamassa, ollaan siirtymässä eskarista eteenpäin.



Ja ettei elokuvan päätähti unohtuisi niin muutama sananen myös vuotikkaasta. Sitä nyt Jeccateamin voimin ajettu takaa. Alkaa tiimi toimimaan yhteen, kukin kuuntelee toista ja yhteistyö alkaa tuottamaan tulosta. Tämän huomaa hevosen käytöksestä sekä omastakin, kaaoksen ainekset nykyään pienemmät.Huumoria ja hyväntahtoisuuttahan meiltä kaikilta löytyy, autellaan toisia tarpeen mukaan.

Pientä uhmaa havaittavissa hevosenlapselta, meinaa ne takaset nousta jo turhankin korkealle. Nyt on oltava tarkkana ja huomauteltava sitten väärästä käytöksestä.Edelleen herkkusuu tämä elämänsä alussa oleva natikka on, lievää kärsimättömyyttä sekä tunteen paloa tulossa. Hillitsee kuitenkin hermonsa hyvin, edellenkään ei kuumu. Tätä nyt sitten jatkellaan sopivassa tahdissa, lepoa ja lapsuutta pitää likalla olla.

Niin ja sitten osteltu niitä varusteita. Nopeita päätöksiä meidän tiimi näköjään tekee ja osataan nyt sitten ne silatkin purkaa tarvittaessa vaikka atomeiksi. Hankintoja tehty kuitenkin suhteellisen maltillisesti vaikkakin mieli tekisi sitä ja tätä.

Apuja saatu tallilta aina tarvittaessa ja uutta voimaa sitä vaan kummasti löytyy aina jostain- parvessa on paree lentää :)

Vuosi 2014

 Niin se vuosikin vaihtui ja on aika siirtyä eskarista ekalleluokalle. Kakarakin täytti sen 1v. Paljon on mennyt vuosi antanut, toffeenyytti syntyi ja on nyt jo suuri tyttö. Paljon tehty, kuljettu ja rapsittu. Kaikella on oma tarkoituksensa, oma päämääränsä. Tässä kuvassa ollaan ekaa kertaa tutustumassa tallin ulkopuoliseen maailmaan, tosiaankin tammalle yllätys. Hienostihan tuo asian otti, kulkee kauniisti - ihmiseen luottaen.                                 

Jeccateamin pojat Artsi ja Jouni olleet niin suurena apuna. Pojat pelaamassa sunnuntaina Jecan kanssa palloa, tottuu siihen häärimiseen ja häiriöihin. Jecca ulkoilee nyt kahdestaan kaksi viikkoa nuoremman varsan kanssa. Turvaa hakevat toisistaan aitauksessaan, oppivat  ajan kanssa tulemaan toimeen omillaan. Kuljetellaan nyt sitten ainakin alussa tyttöjä kimpassa, pikkuhiljaa sitten totutellaan olemaan erilläänkin ettei tule liiallista läheisriippuvuutta, ravurin pitää osata toimia myös yksin.


Only To Fly ( Jecca) ja Summer Hope ( Lilli)

" Kaksi ylvästä ja nuorta varmoina on voimistaa, taivaankantta kohti kasvaneet. Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet, se ihme on kai vasta, oomme tänne selvinneet"

-Juha Tapio-

Joulunaikaan Jeccateamin Arikin kävi tammuskaa moikkaamassa. Taisi Jecca saada omenan jos toisenkin, hyvinhän nuo juttuun tulivat vaikkakin Aria nähdään harvemmin. Neiti näppärän korvat ovat tietenkin Killimäiseen tyyliin takana, propellikorvat eivät välttämättä tarkoita sitä miltä näyttää. On vain Choctaw Braven tammojen tavaramerkki. Näköjään tämä ominaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle, sitruuna pitää nielaista vieraamman ihmisen saapuessa paikalle. Tekee hyvää Jecalle olla myös muiden kanssa, siinähän tuo oppii sen sosiaalisen kanssakäymisenkin samalla.

Oma huone pitää siivota silloin tällöin myös seinistä. Tässä harjoitellaan häiriötä omassa karsinassa, vaikkakin annetaan Jecan pitää oma alueensa ja karsinansa niin sinne pitää myös ihmisen pystyä menemään. Koulutusta päivittäiset askareet, näitä tehty ja tullaan tekemään koko ajan. Huoneen oveen ei koputella, sinne vaan mennään ja tamman on otettava ihminen vastaan. Joskus kapinoinut ja tulee varmasti vielä sitä tekemään, sitähän se on hevosen elämä-tilanteessa ja hetkessä elämistä.

Jouni rääpäleen kanssa. Paljon on veljeksistä keskimmäinen puuhastellut Jecan kanssa. Oppinut puolen vuoden sisällä enemmän kuin moni muu aikuisen hevosen kanssa, varsaltahan tulee palaute hyvinkin nopeasti. Sitä hevosen elekieltä ja syyseuraus suhdetta harjoitellaan  kaikki tiimiläiset. Hevonenhan painaa sen päänsä alas vain ja ainoastaan omasta halustaa, ilman pakotetta silloin kun se luottaa ihmiseen Piiskalla nämä juoksee sen muutaman kerran ja se on sitten siinä, luottamus rakennetaan pitkällä aikajaksolla ilman sen kummempia temppuja.

Ottaa edelleen kontaktia turvallaan, tämä on se Jecan juttu. Peiniä liikkeitä jotka Jecalle tärkeitä. Artsilla ja Jecalla omanlainen suhde, omat jutut ja kuviot. Nyt 8 kk iässä höristelee Artsin nähdessään, ottanut turvaajan roolin itselleen Artsista. Kovassa koulussa ollut neiti kuitenkin, lepoa ja fiilistelyä unohtamatta.Meillä vaan on kertakaikkiaan hyvä tiimi, jokaisella oma paikkansa ja roolinsa. Nyt vain kevättä ja kärryjä kohti, matka jatkuu päivä kerrallaan.